Hyde Parkissa ja ostoksilla

Viime viikonlopun reissulla kävin lauantai- ja sunnuntai-aamuina juoksemassa Hyde Parkissa. Hotellimme oli Kensingtonissa, ja sieltä oli puistoon mukavan lyhyt matka. Lauantaina juoksin vähän pitemmälle niin, että sain kuvattua Buckinghamin palatsin. Sen ohi juoksin viimeksi vuonna 2009, kun olimme Lontoossa lasten kanssa. Tässä samalla laskeskelin, että "ne uudemmat" lyhyemmät juoksushortsini ovat siis jo kahdeksan vuotta vanhat, sillä ostin ne juuri tuolla reissulla.

Aika moni lontoolainen näyttää juoksevan näin talvikeleilläkin shortseissa, uskaliaimmilla on shortsien lisäksi päällä vain t-paita. Ehkä vähissä vaatteissa juoksuun voi jotenkin karaistua, mutta omista kokemuksista minulle tuli lähinnä mieleen yksi Länsiväyläjuoksu 2015, kun juoksin kylmässä kelissä lyhyessä hameessa, ja reiteni olivat ihan jäässä.

Lenkille lähdössä.

Viileästä kelistä ja ajoittaisesta sateesta huolimatta puistossa oli mukavasti elämää - ratsukoita, pyöräilijöitä, juoksijoita ja muitakin turisteja. Muutama poliisiautokin ajoi vastaan, ja puistotyöntekijöitä näkyi keräilemässä roskia ja pudonneita oksia. 

Aika ajoin juoksu tuntui jopa helpolta. Ihan lyhyen hetken ajattelin, että tältä varmaan tuntuu niistä, jotka oikeasti osaavat juosta. Ehkä siihen vaikutti sekin, että reissussa ja viime aikoina muutenkin on tullut käveltyä paljon. Tai sitten se oli vain joku loivan alamäen aiheuttama hetkellinen harha! 

Perjantaina olin ostanut Lululemonista uudet pitkät juoksutrikoot, pitkähihaisen juoksupaidan ja juoksuhanskat. Trikoot ovat ihan tavalliset ohuet ja mustat, tosi huomaamattoman tuntuiset päällä. Hotellin korttiavain mahtui vyötärotaskuun ja puhelin oli käden ulottuvilla reisitaskussa. Edelliset pitkät juoksutrikooni olivat jotenkin epämääräisen väriset, ruskeahkot, enkä oikein koskaan tykännyt niistä. Sain ne aikoinaan Peteltä, joka oli tilannut vahingossa naisten koon housut Wigglestä. Aika monta vuotta juoksin ne päällä, mutta tällä reissulla ne jäivät hotellihuoneemme roskikseen. 

Pyörä ja valot.

Edellisenä viikonloppuna oli Hyde Parkissa ollut joku kisa.

Muutamassa muussakin urheilukaupassa kävimme. Raphan Club House oli pienoinen pettymys, ei löytynyt meille oikein mitään kivaa. Regent's Streetin Pinarello- ja Assos-kaupat tulivat vastaan vähän yllättäen, ja niiden valikoimia ihailimme vain näyteikkunan takaa. Nike-kaupassa oli paljon porukkaa ja oma DJ. Ainoat triathlon-aiheiset jutut näimme Speedon liikkeessä, jossa esillä oli mm. kisa-asuja ja märkkäreitä. Sieltäkin poistumme ostamatta mitään, mutta lähellä olleesta Vivobarefoot -putiikista löytyi sentään muutamat uudet kengät.

Pikkuisen kulttuuriakin mahtui tähän pikapyrähdykseen. Lauantaina kävimme teatterissa katsomassa The Book of Mormon -musikaalin. Se oli ihan loistavan hauska, ja kiilasi kirkkaasti elämäni teatterikokemusten top kolmoseen. Se tuntui siinäkin mielessä läheiseltä, että siskoni on jo reilut parikymmentä vuotta asunut mormonien "pääkaupungissa" Salt Lake Cityssä, joka musikaalissa esitettiin varsinaisena paratiisina. Sunnuntaina vietimme pari tuntia hotellimme vastapäätä sijainneessa Victoria & Albert -museossa.