London Aquatics Centre

Jokunen viikko sitten mietimme Peten kanssa, että lähtisimmekö Lappiin katselemaan revontulia vai jollekin kivalle kaupunkireissulle. Pete muisti, että Lontoossa olisi helmikuussa sellaiset messut, että niille voisi työn puolesta osallistua. Sinne siis kävi matka. Pete lähti torstai-aamuna, minä vasta illansuussa viikonloppureissulle.

Ennen matkaa googlailin Lontoon tapahtumia, ja löysin jonkun avovesiuintipaikankin. Laitoin sinne meiliä, mutta en saanut mitään vastausta. Taitaa olla vähän off-season, varsinkin kun netissäkin jo luki, ettei paikassa ole suihkuja, vessoja tai vaatteidenvaihtotiloja. Lontoossa oli nyt viikonloppuna lämpöä nollasta pariin astetta ja räntääkin tuli. Tuloiltana telkkarissa pyöri joku ohjelma, jossa näytettiin Thamesissa kelluvaa muoviroskaa. Sitä katsoessani tuli mieleen, ettei se Thames nyt ihan valtavan terveellinen uintipaikka ehkä olisikaan ollut.

Perjantaina pääsimme kyllä uimaan. Matkustimme metrolla Stratfordin asemalle ja kävelimme sieltä London Aquatics Centeriin, Queen Elizabeth Olympic Parkiin. Hieno oli uintipalatsi! Sisäänpääsy oli viiden punnan luokkaa. Vaatelokeroa varten piti ostaa sellaiset punnan kokoiset pantit, kun tällä reissulla meillä ei ollut yhtään käteistä mukana. 

Vaatteet vaihdettiin pienissä kopeissa. Onneksi laitoin siellä kopissa jo uikkarin päälle, koska siinä seuraavaksi suihkuja etsiessä tuli yllättäen miehiäkin vastaan. Suihkut ja vessat olivat toki erikseen naisille ja miehille, mutta kaikki yksittäin ja lukittavien ovien takana.  

Vaatteidenvaihtokoppi

Suihkuja oli todella vähän, ehkä se peseytyminen ennen altaaseen menoa ei ole ihan yhtä suuressa huudossa maailmalla kuin koti-Suomessa. Pelkkä huuhtelu näytti olevan maan tapa. Aika sekava vaikutelma jäi tästä pre-uinti -vaiheesta kaiken kaikkiaan. Tässä asiassa esimerkiksi Märsky tai vaikka Leppävaaran halli vetää kyllä melko paljon pitemmän korren! Niissä on selkeät reitit kassalta altaaseen ja riittävästi suihkuja ja peseytymismahdollisuuksia.

Kaapit. Aika epäkätevä oli tuo ranteeseen laitettava kova muovihässäkkä avaimineen.

Kun vihdoin löysin tieni 50 metrin altaalle, saimme Peten kanssa ikioman radan, jolla koko noin tunnin treenin polskuttelimme ihan kahdestaan. Sellainen ihmeellisyys huomattiin, että joka toisella radalla oli ohjeena uida myötäpäivään ja joka toisella vastapäivään. Päättelimme, että syynä oli varmasti se, etteivät kädet niin helposti osu yhteen viereisen radan uimareiden kanssa. Aika fiksua! Toisella viereisellä radalla ui pari hemmoa lättäreillä ja räpylöillä, toisella puolella kroolasi vähän iäkkäämpää mutta tosi nopeaa rouvaa.

Mitään treeniohjelmaa meillä ei ollut mukana, vaan improvisoimme. Koska Pete sanoi uivansa kaksisatasia, minäkin päätin tehdä samoin. Hallin päätyseinällä oli valtava kello, josta oli helppo katsoa aikaa. 

50 metrin radalla uiminen tuntui tosi kivalta pitkästä aikaa, tuli ihan ikävä Leppävaaran yhtä pitkää ulkoallasta. Märskyssä olisi kyllä 50 metrin ratoja, mutta sielläkin uimme melkein aina väljemmillä lyhyemmillä radoilla. 

Aquatics Centre on ehdottomasti käynnin arvoinen paikka, jos siihen tulee mahdollisuus! Pukuhuone- ja peseytymistilat olivat sokkeloiset ja oudot, mutta allasalue vertaansa vailla. Metrolla sinne pääsee kätevästi, ja Stratfordissa oli myös aika kivan oloinen ostoskeskus kahviloineen. 

Kannattaa tietysti tsekata etukäteen, ettei pitkässä altaassa ole juuri toivottuna uintiajankohtana kisoja. Niitä näytti nimittäin olevan suht usein, myös tänä viikonloppuna sekä lauantaina että sunnuntaina.