maanantai 20. helmikuuta 2017

Pitkään trainerillä

Eilen sunnuntaina olisi pitänyt ajella pyörällä kolme-neljä tuntia peruskestävyyssykkeillä. Aamulla oli kuitenkin niin huono keli, että Peten houkuttelemana  tein päivän pyöräilyt sisällä trainerillä.

Pete on meillä erikoistunut pitkiin trainerisessioihin, mutta ei nyt itse voinut ajaa sisällä, kun olimme juuri edellisenä päivänä vieneet tripyöränsä Velosportiin huoltoon.

Täytin pari juomapulloa ja nousin pyörän päälle. Nyt kun ajelin vain tasaisella rasituksella peruskestävyystehoilla, katselin samalla Netflixiä. Olen jo saanut katsottua hienon sarjan The Crown, ja nyt jatkoin samaa kuningatar Elizabeth -teemaa katsomalla leffan The Queen. Helen Mirren oli loistava pääosassa, vaikka leffa muuten olikin aika viipyilevä ja etenemiseltään rauhallinen. Ei ehkä ihan parasta trainerimatskua siis... Hieman ennen puolta yhtä vaihdoin ampumahiihdon pariin YLE Areenan puolelle. Heti alkoivat syke, kadenssi ja tehot nousta!

Reilut kaksi tuntia jaksoin ajella, toki pari kertaa tuli jotain muuta toimitettavaa niin, että piti nousta pois pyörältä: säädin tuuletinta, hain pyyhkeen, hikinauhan jne. Ihan keskeytyksettä en siis jaksanut siinä pyristellä. (Toisin kuin Pete yleensä jaksaa). 

Velosportin reissulla ostimme myös pari pyörätelinettä, jotta pyörät pysyvät sisällä pystyssä ja paikallaan silloin, kun eivät ole trainerissä. Alla kuva. 

 

Päättyneellä viikolla ajoin myös uudelleen FTP-testin, ja tulos oli parempi kuin viimeksi, vaikken ihan ennätyslukemiin vielä päässytkään. Suunta on kuitenkin hyvä. Luulen, että sitä kunnon pyöritystä pitää vielä aika paljon treenata, sillä varsinkin testin loppua kohden alkoivat watit heilahdella.

Petekin ajoi saman testin, ja vähän ihmettelin testin puolivälissä kuulemaani kolinaa. Parketilla oli kuulemma etupyörän muovinen teline liikkunut sen verran, että etupyörä putosi paikaltaan. Hetkellinen täyspysähdys ja sen myötä pieni notkahdus watteihin siinä kuulemma tuli, ja parin ärräpään avittamana nousi Pete taas pyörälle ajamaan testin loppuun. 

Nyt meillä on pyörän ja trainerin alla jumppamatto, joka pitää kaikki osaset paremmin paikoillaan. 

2 kommenttia:

  1. Oi, kunjaksaisikin polkea trainerilla edes kaksi tuntia. Mulla puutuu pylly. Ja se ei ikinä puudu samaan tapaan maantiellä. Jotenkin se traineri on liian staattinen menopeli.

    Mulla on trainerin alle ostettuna ihan sellainen oikea trainerimatto. Se taitaa olla jotenkin kauhean maukas, koska 2/3 kissoistamme on katsonut asiakseen raadella sen reunaa. Vietin taas tällä viikolla pienen tovin "palapelin" parissa, kun liimailin maton palasia paikoilleen. Olin suojannut edellisen kerran jälkeen maton reunat kontaktimuovilla, mutta se oli jo lähtenyt irti - ja kissa näki tilaisuutensa tulleen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli tää mullakin vasta eka kerta, ja pariin otteeseen nousin satulasta... Mullakin satula tuntuu huonommalta sisällä kuin ulkona, jännä juttu. Olen kyllä jo vähän luovuttanut uuden satulan löytämisen suhteen.

      Mä olen kanssa nähnyt niitä trainerimattoja, mutta tyydyttiin nyt tuohon tavalliseen jumppamattoon. Sentti-kaksi trainerin jaloista jää sen ulkopuolelle, mutta ainakin mun alla se pysyi paikallaan ihan hyvin.

      Lemmikeissä taitaa olla puuhaa monella tavalla :)

      Poista