Useimmiten käymme kesäisin uimassa avovesiuintitreenimme Bodomjärvellä Espoossa. Sinne on kotoa lyhyt matka ja - kehtaako sanoakaan - parkkipaikalta ei ole pitkä matka rantaan. Oittaan kahvilan saunat ovat kesätauolla, mutta ainakin viime kesänä pääsin parilla eurolla suihkuun, kun tuli mieleen sitä kysäistä. Samalla sain tavarat lukolliseen kaappiin, mikä on aina hyvä asia.
Viime tiistaina olimme sopineet uintitreffit kahden ystävän kanssa, kun tavoitteena oli uida vähän pitempi matka Bodominjärven saarten, Storörenin ja Lillörenin ympäri. Reitin lempinimi meidän perheessä on Lillerilölleri. Pete oli sen uinut jo kerran viime kesänä, joten siinä mielessä reitti oli tuttu ja lenkin summittainen pituus (4,4-4,5 km) etukäteen tiedossa.
Suurempi saarista, Storören, näkyy uimarannan laiturilta etuvasemmalla, kun oikein tarkkaan katsoo. Ainakin osa puista näyttää olevan vähän lähempänä. Lillören, pienempi saarista, on Storörenin takana ja näkyy vasta kun sinne pääsee.
Tuuli oli kova ja aallokkoakin sen verran, että alkumatka meni vähän painimiseksi. Aina välillä pysähdyimme tsekkaamaan, että porukka oli kasassa. Laineita oli sen verran, että uidessa ei välttämättä muita päitä nähnyt, etenkin kun lopulta tajusin siirtyä hengittämään vain siltä puolelta, jolta aalto ei tullut suoraan suuhun. Storörenin länsipuolella oli lokkiyhdyskunta, joten kiersimme sen hieman kauempaa.
Takaisinpäin oli helpompi suunnistaa. Oittaan kahvilan tienoilla on muutama hieman muita korkeampi puu ja rannan rakennukset näkyvät hyvin järvelle. Myötäaallokossa sai uida melkein kuin plaanissa. Manomatka kesti meillä aallokon takia kymmenisen minuuttia pitempään kuin paluumatka. Yhteensä uimme 1 h 40 min.
Vedessä ei tullut kuin ihan vähän kylmä, pari sormea alkoi mennä tunnottomaksi, mutta sen jälkeen alkoi kyllä palella, kun otin märkäpuvun pois päältä. Kahvila oli mennyt kiinni jo kuudelta, joten lämpimään suihkuun ei ollut edes teoreettista mahdollisuutta. Rannallakin on suihku, mutta siitä tulee vain kylmää vettä. Siinä pyörähdin pari kertaa ennen kuin vaihdoin kuivat vaatteet päälle.
Tämä oli tosi kiva uintireissu. Aika pitkä pätkä tuli uitua järven selällä, ja aallokossa uiminen oli ihan hauskaa - lyhyitä vetoja vaan, niillä etenee. Jos on yhtä tuulista seuraavallakin kerralla, otan mukaan sellaisen puhallettavan uintipussukan, joka on helppo havaita. Helpompi ainakin kuin pieni uimalakin peittämä pää.
Ehkäpä sananen myös olosuhteista. Lähdimme matkaan hyvin tuntemiemme ja taitaviksi avovesiuimareiksi tietämiemme ystävien kanssa. Vaikka keli oli raskas, tiesimme kaikkien jaksavan uida aallokossa ja myös takaisin. Viime syksynä olin kerran jo vähän huolissani, kun Pete lähti viileällä kelillä uimaan saaria ympäri sumussa yksin. Hän onneksi tulikin takaisin kotiin hieman etuajassa, sillä oli joutunut sumussa kääntymään takaisin, kun ei nähnyt rantaa missään. Ollaan siis fiksuja ja varovaisia siellä!
Tähän postaukseen piti tulla vielä mainos Peten myynnissä olevasta Cannondale Cujo -puoliläskistä maastopyörästä, mutta se ehti mennä kaupaksi Fillaritori.comissa jo tätä kirjoittaessani. Pete myi sen, kun on alkanut mielensä tehdä cyclocrossia. Nyt alkoi minullakin mielessä pyöriä, että josko myisin vähällä käytöllä olevan maantiepyöräni ja vielä maastopyöränkin ja ostaisin cyclocrossin. Hmmm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti