Kisko Triathlonin sprintti 1.7.2017

Kisko Triathlonilla on kyllä sydämessäni ihan tietty paikka, sillä se on ensimmäinen kunnon triathlonkisa, johon osallistuin vuonna 2010, silloin perusmatkalle. Vain viime vuosi jäi väliin, koska samoihin aikoihin kisasimme Jönköpingin puolikkaalla. Tänä vuonna Kisko sopi kisakalenteriin tosi hyvin, sillä ensi viikonloppuna osallistumme puolikkaalle Sääksissä ja tämänpäiväinen sprintin startti oli siihen nähden oikein hyvin ajoitettu.

Kisavalmistelut ja -pakkailut sujuivat jo aikamoisella rutiinilla, ja olimme kisapaikalla hyvissä ajoin heti kymmenen jälkeen. Olemme taas mökillä, eikä matkaa Kiskoon ole täältä kuin kolmisenkymmentä kilsaa. Autolla kuitenkin mentiin, kun kisan jälkeen reilun tunnin pyöräily kaikkien kamppeiden kanssa ei oikein houkutellut kumpaakaan meistä.

Tänä vuonna osallistujia oli yhteensä kolmisensataa. Sata enemmän olisi ilmeisesti mahtunut mukaan, mutta samana päivänä ollut Vierumäen Finntriahtlon-perusmatka vähensi osallistujamäärää. Nyt tuntui, että kisaajia oli oikein sopivasti. Suihkussakin riitti lämmintä vettä, kun kerrankin pääsin sinne sprinttikisaajien joukossa ennenkuin perusmatkan kisaajat ehtivät maaliin.

Talkkia sukkiin ennen kisaa. Mun ja Peten pyörät etualalla.

Perusmatkan lähtö oli kello 12 ja sprintin 10 minuuttia myöhemmin. Uinti ekalle poijulle ei tuntunut hyvältä - märkäpuku tuntui kiristävän jaloista ja rintakehästä, oli jonkin verran kontaktia ja hengityskin vaikeaa. Lähdin varmaan liian kovaa, mutta en sitten halunnut kovasti himmatakaan, kun pelkäsin, että sitten joku ui takaa päälle. Ekan poijun jälkeen tuntui jo helpommalta, ja sain rytmistä paremmin kiinni.

Meillä oli Peten kanssa vaihtoalueella pyörät vierekkäin, ja olin juuri laittamassa kenkiä jalkaan, kun Petekin oli saanut uintinsa uitua. Hän ohitti minut pyörällä heti ekassa ylämäessä, kun vielä yritin tasata hengitystä.

Tällä kertaa pohkeet tai mikään muukaan paikka ei krampannut (kuten pari viikkoa sitten Vantaa Triathlonissa), ja lähdin heti alusta tavoittelemaan tarkoituksenmukaisia tehoja. Reitti on kumpuileva, joten alamäissä ohittelin itse ja ylämäissä tulin ohitetuksi. Mukavasti sain kuitenkin ajettua lähes itsekseni, vaikka aina oli joitakin selkiä näkyvissä. Tehot pysyivät hyvin tavoitteessa, ja ihan yllättävän nopeasti olikin jo 20 kilometriä ajettu ja pyöräosuus loppumassa.

Pyörältä noustessa lonkankoukistajat tuntuivat vähän kireiltä, mutta kun olin vienyt pyörän paikalleen ja laittanut lenkkarit jalkaan, juoksu tuntuikin yllättävän kivalta. Reitti oli tuttu viiden kilsan kierros, sekin aika mäkinen. Puolivälissä otin pari kävelyaskelta juodakseni lasin vettä, muuten juoksin ja varsinkin loppua kohden yritin pitää hyvää vauhtia yllä. Kääntöpaikan jälkeen aina näkee hyvin, keitä takaa on tulossa ja kuinka lähellä, joten sekin motivoi laittamaan jalkaa toisen eteen. Kyllä sieltä omasta hyvästä yrityksestä huolimatta muutama nainen tuli ohi.

Maalissa olin ajassa 1:27:32, sprinttimatkan naisista 10/41. Kiskossa ei ole ikäsarjoja, vaan kaikki naiset kisaavat samassa sarjassa. Olin tyytyväinen suoritukseeni, vaikka uinnissa tulikin yksi vähän huonompi hetki. Pyörä meni hyvin, ja juoksussa pystyin runttaamaan loppuun saakka. Tämä oli kiva onnistuminen parin viikon takaisen Vantaan kisan jälkeen. Pohjekin on taas ihan kunnossa, kun olen sitä hoidattanut sekä fyssarilla että osteopaatilla.

Kiskossa on hieno omanlaisensa kyläkisatunnelma. Mukana kisaamassa on huippuja ja sitten myös ihan tavallisia itsensäylittäjiä. Järjestelyt sujuvat kymmenien vuosien tuomalla varmuudella. Sekin oli kiva, että tänään sain kaartaa maaliin jo ensimmäisen viiden kilsan juoksun jälkeen. Aina aikaisempina vuosina olen osallistunut perusmatkalle, jossa juostaan kaksi kierrosta.

Uimalakit kuivumassa.