Päivä Pallaksella

Eilen vietimme päivän Pallaksella. Pete halusi nähdä legendaarisen hotellin, ja kun soittamalla selvisi, että Pallaksella pääsee hiihdon jälkeen suihkuun ja saunaan 7 eurolla, päätimme ajella sinne heti aamusta. Hikisinä ja ja nälkäisinä emme olisi halunneet ajaa tunnin matkaa takaisin mökillemme Ylläkselle.

Tie oli aika kapea ja jäinen ja pakkasta matkan varrella paikoin jopa 30 astetta, mutta perille päästiin. Vuokra-automme ei meinannut lämmetä millään.

Ensimmäinen ajatus oli hiihtää Pallakselta Olokselle, mutta olimme arvioineet etäisyyden väärin kartasta, yhteensä hiihdettävää olisi tullut noin 60 kilometriä eli ihan liikaa. Sopivan, noin15 km matkan päässä oli sen sijaan Nammalakuru. Jätimme tavarat matkatavarasäilytykseen, jotteivät ne jäätyisi autossa ja suuntasimme ladulle.

Päivä oli tosi kirkas ja hieno, ja pakkanenkin oli varmaan jo lauhtunut. Latua ei oltu ajettu ainakaan vähään aikaan, mutta oli siitä joku ennen meitä jo mennyt. 

Pete hiihteli edellä ja välillä vähän takaisinpäinkin varmistelemaan, että olen vielä mukana matkassa. Silloin tällöin pysähdyin juomaan ja vähän syömäänkin. Mukana oli patukoita ja kaksi pulloa urheilujuomaa. Tein ne kuumaan veteen, eivätkä ne onneksi jäätyneet matkalla.

Olimme lähteneet sen verran aikaisin, ettei muita hiihtäjiä juurikaan näkynyt. Hetken ehdin jo miettiä, että onnistuuko koko lenkki näkemättä ketään muita. 

Maisemat olivat todella upeat, aurinkoa ja tuntureita. Välillä piti pysähtyä niitä ihailemaan.

Kuin varkain alkoi hienoinen ylämäki Nammalakurulle, viimeiset kymmenet metrit piti mennä haarakäyntiä. Taas kerran näkymät palkitsivat, harmi vain, etteivät maisemakuvat onnistuneet. Oli varmaan liikaa valoa ja valkoista. Tässä me kuitenkin ollaan kääntöpaikalla: 

Pidimme autiotuvassa pienen tauon, kunnes oli aika lähteä takaisinpäin. Tauon jälkeen kesti taas hetken, että sormet lämpenivät, varahanskat ja pipo olisivat tulleet tarpeeseen, varsinkin kun paluumatka alkoi huimalla ja pitkällä alamäellä. 

Välillä hieman pyrytti, ja aurinkokin meni pilveen. Perille Pallakselle kuitenkin päästiin reilun neljän tunnin hiihdon jälkeen. 

Viimeiseen ylämäkeen otin vielä hienoisen loppukirin. Tässä nojailen sauvoihin hotellin pihassa noin 30 km hiihdon jälkeen. Taivas on taas kirkas.

Itse hotelli oli kyllä hieno, ja siellä oli rauhallinen, osin uneliaskin menneen ajan tunnelma. Hiihtolenkkimme aikana oli parkkipaikka tosin täyttynyt autoista, ja rinteissäkin oli elämää. 

Saunan jälkeen olikin jo kiire ruokapöytään. Söin klassikkoannoksen, poronkäristystä ja otin vielä jälkkäriäkin kuten aina lomalla tuntuu olevan tapana. 

Saunassa olin jutellut Pallaksella työharjoittelussa olevan tulevan eräoppaan kanssa. Hän kertoili hieman hotellin historiasta ja mm. saksalaisten sodan aikana räjäyttämästä vanhasta hotellista, josta olivat kuulemma peräisin ruokasalin hienot kupariset lamput ja pari poronnahkatuolia. 

Ehdottomasti käynnin arvoinen paikka!