Nina taalla paassa juoksee edelleen myos! Unohtui eilen kiireessa kirjoittaa miten meni. Aamulla kymmenisen astetta lamminta, ja aurinko ihanasti alkoi nousta vuorten takaa. Varjosta aurinkoon ja takaisin varjoon holkyttelin. Reilut 6 km, vajaat 50 minuuttia, sellaista hidasta kopottelya. Kiva kylla huomata miten ne pitkat nousutkin alkavat sujua. Kaytan vuorotellen tyttojen mp3-soittimia. Musiikki kylla auttaa ihmeesti! Luin jostain eilen, etta musiikin sykkeen olisi paras olla sydamensykkeen tasoa... Ymmarran kylla mita tarkoittavat, mutta menee vahan tekniseksi.
Se venyttely aina vaan jaa vahiin. Ipa puhuu joogasta, ja se olisikin tosi hyva lisa tahan holkkaan...
Alaselkaa joskus vahan jomottaa juostessa. Muistelen silloin Jussi Nakarin kommenttia, etta sauvakavely ainakin on hyvaa pyorittelya niille selkarangan nikamille. Niin kai sitten lenkkeilykin, jos ei kauheasti pompi. Otan siis ihan rauhallisesti, kehittelen peruskuntoa. Eilen muuten paasin ensimmaista kertaa kokeilemaan juoksuhanskoja, pienta kasivarsikoteloa puhelimelle ja pitkia trikoita. Jee! Tuntuu hyvalta kun valineet ovat asianmukaiset.
Nim. Vatsamakkara pienenee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti