Tänään meitä oli treeneissä vain viisi, ja muut juoksijat ovat joko jo juosseet aikaisemmin maratoneja tai sitten muuten vaan superlahjakkaita ja nopeita jo tässä vaiheessa. Vaan minä olen h i d a s! Voi voi. Ei auta kuin jatkaa sitkeästi treeniä ja toivoa, että maaliskuun kuntotesteissä olisivat kunto ja vauhti kehittyneet suotuisasti.
Enska kertoi, että toisessa testissä myös sykerajat voivat nousta jopa 10-15 lyöntiä. Sepä olisikin kiva, jos voisin juosta pk-lenkkejä korkeammalla sykkeellä.
Ajoin pyörän tänään Lauttasaaren pyörähuoltoon. Siinä täytynee avata takanapa ja vaihtaa vaihdevaijeri. Samalla pyörään tehdään kuntohuolto. Saan sen takaisin jo ylihuomenna. Sitten pääsen taas ajelemaan työmatkoja. Mukavaa. Alla pari kuvaa huoltomatkalta. Tuosta Ei talvikunnossapitoa -kyltin takaa kulkee myös pitkän lenkkini. Melko jäistä.
Toiset vaan on hitaampia ja joutuu tekemään enemmän töitä kuin toisest päästäkseen maratonin läpi. Mä ainakin kuulun niihin. En edes uskaltaisi lähteä maratonia kokeilemaan millä tahansa harjoittelulla.
VastaaPoistaNo kai se vaan pitää hyväksyä, ettei juoksussa mitään saa ilmaiseksi. Näin kärsimättömälle ihmiselle se vaan on vaikeaa, kun tulosten saaminen kestää.
VastaaPoistaSama juttu, treenaan tosi säntillisesti ohjelman mukaan ja toivon, että saan sen maratonin juostua elokuussa.
Kärsivällisyys olkoon hyveemme.. Musta juoksussa sekin on siistiä, kun tulee niitä tuloksia ja kun kehittyy niin sen huomaa oikeesti jostain esim. sykkeet alenee tai vauhti kasvaa. Ja mitään ei saa tosiaan ilmaseks, kaiken eteen pitää tehä töitä, myös ylläpidon.
VastaaPoista