Päättynyt vuosikymmen lyhyesti

Törmäsin Badgergirlin blogissa kivaan ideaan, jossa pysähdytään hetkeksi ja käännetään katse menneen vuosikymmenen merkittävimpiin tapahtumiin. Tässä siis viimeiset 10 vuottani lyhyesti:

2000: Kesällä kävimme Ninan perheen luona. Matkalla teimme pienen roadtripin Las Vegasiin, jossa olimme pari päivää. Lapset olivat melko pieniä, ja Nina vielä odotti Sophieta, joten mahduimme molemmat perheet yhteen 7 hengen tila-autoon. Las Vegas oli ihmeellinen. Kävimme myös Hooverin padolla. Google tietää kertoa, että juoksin Länsiväyläjuoksun (7 km) aikaan 47.10.

2001 on selkeästi ollut jonkinlainen välivuosi, koska juuri nyt ei tule mitään mieleen.

2002: Ostimme helmikuussa tontin Kettulasta, ja lokakuussa tontilla oli jo valmis mökki. Mökin rakentaminen oli ehdottomasti vuosikymmenen parhaita päätöksiä, vaikka iso laina alussa hirvittikin. Atte aloitti koulun Laajalahden ala-asteella.

2003: Kävimme taas kesällä Salt Lake Cityssä. Alla kuva retkeltä autiomaahan. 10-vuotishääpäivä oli kesäkuussa.

2004: Nelli aloitti koulun samaisella Laajalahden ala-asteella. Juoksimme Peten kanssa Länsiväyläjuoksun (minä lähes harjoittelematta, ja se oli kamalaa). Aikani oli 16,5 kilometrin matkalla 1.50.55. Alla kannustusjoukot, plakaatissa lukee "Vanhemmat jyrää". Tässä vaiheessa lapset vielä odottivat meitä saapuviksi ensimmäisten juoksijoiden joukossa, nykyisin ovat odotukset enemmän kohdallaan.


2005: Aloitin uudessa työpaikassa maaliskuun alussa. Atte täytti 10 vuotta ja pääsi Petrin kanssa Kööpenhaminaan 10-vuotismatkalle. Siskoni Ninan perhe kävi kesällä Suomessa. Juoksin Pääkaupunkijuoksun (½-maraton) 2.25.28.


2006: Teimme kotona ison remontin, jossa kaikki pinnat uusittiin. Asuimme kaksi kuukautta vuokralla evakossa, ja muutimme uudistettuun kotiin maaliskuussa 2006. Joulun vietimme Salt Lake Cityssä Ninan perheen luona. Juoksin Pääkaupunkijuoksun 2.25.49.

2007: Ensitapaamisestamme Petrin kanssa tuli vappuna kuluneeksi 20 vuotta. Kesällä uusimme vihkivalamme Espoon vanhassa kirkossa. Nelli täytti 10 vuotta, ja mukaan Köpikseen pääsi äiti. Järjestimme mökkitriathlonin ensimmäisen kerran. Vaihdoin konsernin sisällä työpaikkaa, ja aloitin uusissa hommissa lokakuussa.


2008: Hiihtolomalla vierailimme Ninan perheen luona Utahissa. Alla kuva lumikenkäretkeltä. Heinäkuussa päätin kokeilusta: juoksisin 500 kilometriä nähdäkseni, alkaisinko pitää juoksemisesta. Ja niinhän siinä kävi, että kokeilu onnistui. Samassa innoituksen puuskassa aloitin tämän blogin ajatuksena kirjata ylös kaikki treenit. Osallistuimme Petrin kanssa Esport arenan maratonkouluun.


2009: Toukokuussa juoksin Helsinki City Runin (2.11. ja osia). Helsinki City Marathon jäi väliin, koska sain selkääni välilevyn pullistuman heinäkuun lopussa. Petri ja Ninan mies Steve pääsivät HCM:llä maaliin saakka. Kuva on otettu vähän ennen lähtölaukausta.

Syksyllä kävin vapaauintikurssin ja aloin treenata myös uintia. Vielä joulukuun lopulla en ole päässyt takaisin lenkkipoluille.

Näin jälkeenpäin ajatellen harmittaa kyllä, etten alkanut juosta tai edes muuten liikkua säännöllisesti 10 vuotta sitten. Ja yllättävän paljon niitä kisojakin on näköjään ollut. Piti näköjään oikeasti juosta se 500 kilometriä ennen kuin kipinä kunnolla syttyi. Onneksi syttyi!

Onnellista uutta vuotta kaikille!

Kuvia Pietarista

Meinasin ensin laittaa otsikoksi Pietari kuvina, mutta se olisi tällaiselle sunnuntaikuvaajalle ihan liian mahtipontista. Mukana oli vain pokkarikamera, jonka nappasin taskusta tilaisuuden tullen.

Tässä alla kuva Tapaninpäivältä, kun oli tullut lunta. Koko matkan ajan odottelimme, että lumi aurattaisiin pois, mutta näköjään tapana on vain heittää suolaa perään. Tuloksena on ihan kamala mössö, joka likaa kengät ja lahkeet. Valkoiset jäljet vaan jää jälkeen vaatteisiin niiden kuivuttua. Muutama kadetti nähtiin luomassa lunta vanerilapiolla. Voi parkoja.

Kuljimme joka päivä metrolla. Metroasemat olivat tosi hienoja paikkoja, mutta välillä ihmisiä oli niin paljon, että metrovaunuihin oli melkoista tunkua - siis sellaista, että jotkut työntävät ihan täysiä muita ihmisiä selästä mahtuakseen itse vielä vaunuun.

Johdinautojakin oli, tässä jopa joulukuusi katon päällä. Näitä ei tullut mahdollisuutta kokeilla.

Alla poseeraamme Aten ja Nellin kanssa sillalla Talvipalatsin edessä. Tuuli oli kylmä ja nenät punaiset.

Kävimme katsomassa myös Kirkkoa veren päällä. Kirkko on rakennettu paikalle, jossa Aleksanteri II haavoittui kuolettavasti. Kirkko oli tosi mahtava ulkoa ja sisältä, eivätkä kuvat tee sille oikeutta. Matkan ainoa auringonpilkahdus osui samaan aikaan.

Ovessa kiellettiin purkan jauhaminen - asiaa!

Iisakin kirkon graniittipylväät tuotiin laivalla Suomesta. Atella on alla olevassa kuvassa jo mukana balalaikka, jonka hankimme matkamuistotorilta. Se ei oikein pysy vireessä, mutta on muuten ihan kiva.
Hotellimme oli hieno, mutta vähän syrjässä sormen osoittamassa paikassa. Aiemmassa postauksessani mainitsema uima-allas oli alle 10 metriä pitkä, jätin sen väliin.

Jälkkärit olivat tosi hyviä, alla Banana Split.
Etsimme Sekunda-nimistä neuvostokrääsäkauppaa muutamaan otteeseen. Kyltti löytyi, mutta kauppaa ei. Etsiessämme eksyimme mm. alla näkyvälle epämääräisen näköiselle takapihalle.

Tässä odottelemme Petrin kanssa jo kyytiä juna-asemalle. Sinne olisi päässyt metrollakin, mutta emme matkalaukkujen kanssa halunneet lähteä tungokseen, ja varasimme kyydin hotellilta. Auto oli uudehko musta S-sarjan Mercedes.

Kontrasti olikin sitten suuri asemalla, kun Nellin kanssa menimme vessaan. Tässä näytti vielä ihan hyvältä....
mutta kun oven avasi, karu todellisuus paljastui:

Olin luullut, että näitä reikä lattiassa -tyyppisiä vessoja on vain Intiassa ja muualla kauempana, mutta kyllä itänaapuri osasi tässäkin yllättää. Yksi partiokaveri oli kerran leirillä 24 tuntia käymättä vessassa, onneksi asemalta pääsi kotiin vain reilussa kuudessa tunnissa.

Pietarin-terveisiä

Terveiset kylmästä ja lumisesta Pietarista! Tulimme tänne eilen Sibelius-junalla ja viivymme vielä muutaman päivän. Tähän mennessä olen oppinut paljon uutta tästä valtavasta miljoonakaupungista, ja ehkä myös hieman itsestäni:

• kadulle satanut lumi lapioidaan pois pääosin käsivoimin. Tässä hommassa olemme nähneet paljon kadetteja. Lumiauroja ja -traktoreita ei riitä pitämään jalkakäytäviä siisteinä.
• Ugg-saappaita ei löydy mistään koossa 38. Nellin kengät hajosivat, ja hän olisi toivonut uusiksi juuri Uggeja tai niiden kopioita. No, oikean kokoisia ei ole löytynyt, ja nyt hän lainaa minun talvikenkiäni.
• Eremitaasissa voisi viettää monta päivää, mutta yhdessäkin näkee loistoa ja mahtavuutta, taidetta ja kauneutta kirjaimellisesti lattiasta kattoon niin, että se mietityttää vielä jälkeenkinpäin.
• metroasematkin voivat olla todella kauniita.
• pikku lippujen ja lappujen jakajia on Nevski Prospektilla joka kulmassa.
• illalla on ihan normaalia, että miehet kulkeva kadulla avoimen kaljatölkin kanssa.
• omasta verensokerista kannattaa pitää huoli, ettei tule kiukkumieli.

Hotelli valittiin osittain sen perusteella, että täällä on myös uima-allas, tai ainakin joku spa. Vielä en ole ehtinyt uimaan, yritän uudelleen huomenna. Koko päivä on kävelty, ja nyt löhöillään hotellihuoneessa.

Lunta tuiskuttaa

Lunta on tulla tupruttanut viime päivinä ihan kivasti. Eilen menin töihin bussilla säästääkseni selkää, ja harmittelin sitä melkein koko päivän - varsinkin silloin kun odotin kotiin mennessä bussia yli 20 minuuttia 12 asteen pakkasessa. Pyörällä olisin ollut jo melkein perillä. Aaarrghh! Tänään lähdin pyörällä töihin ja ihan mukavasti sillä pääsi etenemään auratuilla kevyen liikenteen väylillä. Kotimatkalla poikkesin Sellossa tonttuhommissa, ja sieltä kotiin polkiessani jouduin ajamaan auraamatonta väylää kehä ykkösen vieressä; siinä jouduin välillä taluttamaankin. Lunta pyrytti silloin niin, että autotkin matelivat itään päin kävelyvauhtia.

Puoli kahdeksalta lähdin uimaan Tapiolaan. Viimeiset viisi minuuttia sain uida isossa altaassa ihan ypöyksin, mahtavaa. Kaksi kilsaa polskuttelin. Tapiolassa olisi ulkoallaskin, joka on käytössä myös talvella. Vielä en ole kerännyt tarpeeksi rohkeutta kokeillakseni.

Huomenna on viimeinen työpäivä ennen reilun viikon pituista lomaa. Hyvää joulua kaikille!

Pertsaa

Kävimme Peten kanssa töiden jälkeen Oittaalla hiihtämässä. Koneella ajettua latua oli vain 1,3 km, ja ensin kiersimmekin yhden pitemmän lenkin, jolla ei ollut kunnon latua (kuva yllä). Pete hiihti sen vielä yksikseen kerran ja minä sillä aikaa kaksi kertaa lyhyemmän lenkin. Vajaa tunti siinä meni. Selän kannalta ajettu kunnon latu oli selkeästi parempi, eikä tasatyöntökään oikein suju kivuitta. Hitaasti voi hyvin hiihdellä, kun on kunnon latu alla.

Suurin osa muista hiihtäjistä näytti menevän luistelutyylillä, me mentiin ihan sillä perinteisellä, kun ei vapaata osata...

Valoa!

Aamupalan jälkeen hankin tänään pikkuhien joulusiivouksessa. Imurointi sattuu edelleen selkään ja luovutinkin noin puolivälissä imurin Petelle. Siivouksen jälkeen lähdin Tapiolaan uimaan. Hallissa oli ihmeen vähän porukkaa; "nopeiden uimareiden" radalla koko aikana maksimissaan kolme uimaria. Ihanaa, kun mahtui uimaan hyvin eikä tarvinnut väistellä. Yksi uimahallin seinistä on kokonaan lasia, ja aina välillä sieltä paistoi aurinko suoraan sisään. Hallissa oli mahtava valo.

Uin kaksi ja puoli kilsaa, pääasiassa ihan normivauhtia hengittäen joka viidennellä vedolla. Aina välillä uin sata metriä kovempaa hengittäen joka kolmannella. Ainakin itse olin huomaavinani eron vauhdissa. Vähän olen nyt lipsunut niistä tekniikkatreeneistä, mutta olen järkeillyt, että tällä uintikokemuksella ihan perusuinnillakin varmasti kehittyy. Ehkä sitten ensi kerralla...

Tällä viikolla pyöräilin reilut kuusikymmentä kilsaa. Loppuviikosta selkä oli taas kipeä, ja perjantaina menin siksi bussilla töihin. Ilmeisesti auraamattomilla kevyen liikenteen väylillä ollut lumi sai tien pinnan sen verran epätasaiseksi, että selkään tuli ajaessa tärinää.

Meidän piti tänään lähteä mökille, mutta sen verran on vielä jouluvalmisteluja tekemättä, että jäimme sittenkin kaupunkiin. Mukavan rentoa on ollut pienestä joulukiireistä huolimatta.

Kirpparille

Jo monen vuoden ajan nurkkiimme on kerääntynyt kaikenlaista pikku sälää; vanhoja vaatteita, kenkiä, pehmoleluja, astioita ynnä muuta ylimääräistä. Esimerkiksi taskumatteja löytyi neljä kappaletta. Tässä lähellä on onneksi kirpputori Akseli, jossa on myös ns. kokonaispalvelu. Kaikki kamppeet voi viedä sinne, ja he hoitavat myynnin ja vievät loput tavarat hyväntekeväisyyteen. Palvelu maksaa 50 eur plus puolet myyntituotoista.

Parin viikon ajan olemme keränneet tavaraa kotoa ja vähän mökiltäkin, ja kaksi rullakollista sitä lopulta tuli. Ne veimme äsken kirpparille, ja nyt vain odottelemme rahoja tilille. Yhtään en tiedä mitä odottaa. On se vaan ihanaa, kun taas tuli kaappeihin ja varastoon vähän lisää tilaa!

Palelevat korvat vai kypärä

Aamupäivällä osallistuin Ruoholahdessa yhteen seminaariin, ja laitoin jo eilen illalla pyöräilykamat valmiiksi. Se oli hyvä, sillä pientä epäröintiä oli ilmassa, kun huomasin pakkasta olevan 17 astetta. Laitoin päälle normaalit työvaatteet (pitkähihainen t-paita, puuvillaneule, farkut) ja sitten heavy duty -pyöräilyvarustuksen: Haltin pyöräilytakki, ohut untuvaliivi, kypärämyssy, kauluri, Windstopper-housut, talvikengät ja gore-tex -hanskat. Muuten oli ekan ylämäen jälkeen ihan lämmin, paitsi että korvat ja varpaat vähän palelivat. Mitenköhän saisi päähän enemmän lämmikettä luopumatta kuitenkaan kypärästä?

Puolen päivän jälkeen poljin noin 12 kilsaa keskustasta toimistolle, ja silloin oli ihana auringonpaiste. Oli ihan mahtavaa olla ulkona vajaa tunti keskellä päivää. YTV:n reittioppaasta olin katsonut, että matka olisi kestänyt julkisilla lähes yhtä kauan kuin pyöräily, joten ihan hyvällä omallatunnollakin vietin laatuaikaa pyörän selässä.

Illalla kävin uimassa Keski-Espoon uimahallissa 1750 metriä. Nyt väsyttää, kun lounaskin jäi väliin ja pitkä pyöräily tuntuu selässä.

Sata kilsaa

Pyöräilin tänään Mäkelänrinteeseen uimaan. Autollakin olisin voinut mennä, mutta halusin saada pyörän matkamittariin tällä viikolla 100 kilsaa, ja parikymmentä puuttui vielä. Niinpä lähdin viiden maissa polkemaan, samaan aikaan kun täällä alkoi ihanasti pyryttää. Matka meni ihan kivasti ja perillä uin kaksi kilsaa. Kahvila Uppopullassa söin pari karjalanpiirakkaa ja join teetä ja smoothieta. Siinä istuskellessa kyllä tuli mieleen, että autokyyti kotiin olisi kyllä sittenkin kelvannut. Psyykkasin vähän itseäni ja lähdin sitten ajelemaan rauhassa kotia kohti. Kyllä se meno alkoi sitten maittaa, kun pyrykin oli vähän jo väistynyt.

Päättyvällä viikolla olen pyöräillyt sata, uinut 10 ja kävellyt ainakin parikymmentä kilsaa. Saas nähdä, pääsenkö ensi viikolla samaan. Voi olla, että pakkanen vähän vaikeuttaa työmatkapyöräilyä, ja pari työjuttuakin saattaa edellyttää autoilua ja bussimatkailua.

Triathlonkoulu

Suomen Triathlonliiton sivuilta löysin bannerin triathlonkoulusta, joka alkaisi tammikuussa. Periaatteessahan sellainen kiinnostaisi kovastikin. Koulun tavoitteena on opettaa tariathlonissa tarvittavat perustiedot ja -taido ja se sisältää kolme seminaaria, kaksi henkilökohtaista ohjausta, 30 yhteisharjoitusta ja viikkotason henkilökohtainen harjoitussuunitelma. Koulut järjestetään Espoossa ja Helsingissä, ja vetäjät ovat kyllä varmasti ihan huippuja; Helsingissä Teemu Lemmettylä ja Espoossa Merja Kiviranta. Hintaa verkossa ei ainakaan heti osunut silmään, ja niinpä kysäisin lisää. Kävi ilmi, että triathlonkoulun hinta on järisyttävät 1500 euroa (=10*150 eur), joka sisältää valmennuksen, uimahallimaksut, yhteistyökumppaniliikuntakeskuksen palveluiden vapaan käytön kurssin aikana, kurssimaksun kesän 2010 kilpailuun ja T-paidan.

1500 euroa on kyllä melkoinen summa rahaa, eikä se pienene yhtään siitä että sitä voi maksella pätkissä lähes vuoden ajan. Muistan nikotelleeni jonkun verran jo maratonkoulun noin 500 euron hintaa viime vuonna. Se sisälsi kaksi juoksutestiä, parisenkymmentä yhteisharjoitusta, henkilökohtaisen treeniohjelman ja 10 juoksukerran lipun Esport Areenalle, ja tuntui lopulta hintansa arvoiselta. Tähän triathlonkurssiin verrattunahan se olikin halpa! Vai onko triathlon kolme kertaa kalliimpi harrastus, kun siinä on juoksun lisäksi se uinti ja pyöräilykin?

Mietin, että kuinka tuohon hintaan on voitu yleensä päätyä? Onkohan lähdetty miettimään juttuja tuon yhteistyökumppaniliikuntakeskuksen ehdoilla ja otettu pohjaksi heidän kk-maksunsa kurssin ajan ja siihen vaan sitten lisäilty kaikki muu? Minulle se liikuntakeskus ei tuo yhtään lisäarvoa, koska olen kiinnostunut vain valmennuksesta. Ihan turhaa lisähintaa kurssille tulee myös t-paidasta (niitä on kaapit ja hyllyt täynnä) ja kilpailumaksusta, joka olisi ihan helposti hoidettavissa omaehtoisestikin. Useimpiin uimahalleihinkin pääsen työnantajan tekemien sopimusten vuoksi puoleen hintaan, joten turhaan maksaisin niistä käynneistä ylimääräistä. Yhteiset treenit kerran viikossa on kanssa aika useasti, vähempikin voisi riittää meikäläiselle. Luulisinpa, että olisi kannattanut lähteä siitä, että kurssin hinta pitäisi saada mahdollisimman alas sen sijaan, että mukaan on ympätty kaikki mahdollinen.

Noh, en ilmoittautunut. Kun saan selän kuntoon, harkitsen liittymistä johonkin pk-seudun triathlonseuraan ja kaivelen sopivan treeniohjelman netistä. Yksi vaihtoehto on myös toteuttaa samaa juoksuohjelmaa kuin viime vuonna ja tuunata siihen vähän uintia ja pyöräilyä, kun ei sitä kisamenestystä niin tosissaan tarvitse tavoitella.

Tänään kävelin Varsinais-Suomen metsissä vajaat kaksi tuntia. Lunta on maassa sentti-kaksi, ja nyt illalla alkaa kivasti pakastaa. Alla pari kuvaa kävelylenkiltä.

Hirville on katettu hieno ateria metsään; juureksia, suolakivi ja jotain ihanan vihreää:

ja kun kääntyy 180 astetta, näkee miksi:

Mökimme lähimaastossa kiemurtelee noin 25 kilometrin mittainen vaellusreitti, Ketunkierros. Pete on kerran juossut (tai rämpinyt) sen läpi, minäkin haluaisin.

Satulassa ja altaassa

Työmatkojen lisäksi ajoin tänään fillarilla Lauttasaareen ja takaisin, kilsoja kertyi yhteensä vajaat 30. Ajatus oli mennä pyöräkauppaan säädättämään takavaihtaja ihan kohdalleen. Nyt joskus isompi vaihde ei aina mene päälle ja vastaavasti pienemmälle vaihtaessa joskus lipsahtaa pari vaihdetta pienemmälle. Pyöräliike meni kuitenkin kiinni jo kuudelta, ja minä olin oven takana vasta 10 yli. Täytyy varmaan yrittää ensi viikolla uudestaan.

Lauttasaaren lenkin jälkeen ajoin Tapiolan uimahallille ja kävin uimassa yhteensä 2,1 km. Melko vähän oli porukkaa liikkeellä, vain 4-5 uimaria per rata. Mukana oli myös muutama tuttu naama. Alussa seurasin tarkemmin matkan kertymistä, mutta lopussa meni ilmeisesti joku flow päälle, kun yhtäkkiä huomasin uineeni jo 80 altaanväliä. Uin siihen vielä neljä päälle ja lähdin suihkun kautta kotiin.

Eilen klo 9 alkoi ilmoittautuminen Cetuksen kevään uintikursseille. Olin särmänä koneen ääressä jo hieman ennen yhdeksää, ja sainkin Peten ilmoitettua tammikuun vapaauintikurssille. Olisin halunnut itsekin uudelleen samaan oppiin, mutta niin kovaa oli kysyntä, että jäin varasijalle. Vaikka saitti toimi tosi hitaasti, kurssin paikat myytiin loppuun alle kymmenessä minuutissa. Nyt vaan peukut pystyyn, että joku peruuttaakin osallistumisensa ja pääsen sittenkin mukaan.

Pimeetä on

Uskomattoman pimeää on nyt lähes yötä päivää! Aamulla on ihan mustaa kun pitää lähteä töihin ja kotiin palatessa on, jos mahdollista, vielä pimeämpää. Päivän ainoat valoisat tunnit kuluvat työpöydän ääressä pakertaessa. Melkein joka kerran työmatkalla meinaa joku auto ajaa eteen kolmion takaa, vaikka mulla on valot ja kaikki. Tosi tarkkana saa olla. Tänäänkin yksi autoilija huomasi minut vasta, kun jarrutin jo ihan täysillä ja nastat raapivat asvalttia. Onneksi pysyin pystyssä ja sain pyörän pysäytettyä ennen törmäystä.

Lähikulmilla jäi Aten ikäinen poika auton alle jalkakäytävällä lauantai-iltana. Kuljettaja oli ilmeisesti väistänyt ajoradalla ollut hidastustöyssyä. Samana viikonloppuna iäkäs jalankulkija jäi auton alle Ikaalisissa ja kuoli. Molemmissa tapauksissa auton kuljettaja pakeni paikalta. Käsittämätöntä, kortti pitäisi saada pois tuollaisilta kuskeilta! Miten he voivat elää itsensä kanssa?

Itsekin menin tänään auton rattiin, kun kävin uimassa Mäkelänrinteessä. Matkaa kertyi 2,2 km, rennosti sujui uinti. Ei mitään tekniikkahömpötyksiä tänään, ihan vaan altaan päästä päähän.

Tähän on tultu...

...siis siihen, että lasken kävelynkin liikunnaksi. Eilen kävelin Munkan, Kuusisaaren ja Lehtisaaren kautta takaisin Laajalahteen, 2 tuntia 20 minuttia. Alla muutamia kuvia matkan varrelta: Gallen-Kallelan museo ja Munkkiniemen rantaa.

Kokeilin muutaman kerran ottaa myös juoksuaskelia, mutta tärähdys tuntui heti selässä. Ei taida olla syytä kokeilla sen enempää taas muutamaan viikkoon. Kävelylenkin alkupuolella tuntemuksia selässä oli kyllä muutenkin, mutta pakko on välillä päästä liikkumaan.

Aamupäivä meni tänään rattoisasti Myyrmäki-hallissa, kun olin katsomassa Nellin pelejä Itsenäisyyspäiväturnauksessa. Olin ajatellut meneväni iltapäivällä uimaan, mutta kaikki uimahallit näyttävätkin olevan kiinni. Taisi siis tulla lepopäivä. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Pakkasta!

Hui kun tänään oli kylmä ajaa fillarilla. Olisi pitänyt laittaa tuulihousut farkkujen päälle, pipo kypärän alle ja rukkaset käteen, mutta en tajunnut ennen kuin oli liian myöhäistä. Liian vähän oli siis vaatteita päällä. Ajoin aamulla Pitäjänmäelle palaveriin ja sieltä iltapäivällä toimistolle ja edelleen kotiin. Se hyvä puoli pakkaskelissä kyllä on, ettei tule ainakaan hiki. Kilsoja tuli yhteensä parikymmentä.

Illalla olin pyöräilyn jäljiltä monta tuntia ihan jäässä, varsinkin kädet olivat kylmät. Lähdin kuitenkin Mäkelänrinteeseen uimaan, kun Pete houkutteli. Taas mentiin tutulla kaavalla: minä ajoin autolla, Pete juoksi. Aiemmin odotin Peteä uimahallissa molempien kassien kanssa. Nyt olemme kehittäneet prosessia niin, että menen autolta suoraan uimaan ja jätän Peten kamppeet autoon. Pete hakee kassinsa sitten omia aikojaan, ja tapaamme vasta altaassa. Tämä on kätevää, sillä yleensä haluan uida pitempään.

Uin kaksi kilometriä vaparia. Vähän tuntui väsyneeltä, eilinen uinti varmaan painoi käsissä. Syyskuusta lähtien uintikilsoja on nyt kertynyt melkein maratonin verran, 41,1. Ihmeellistä!

Kuudelta uimaan

Kokeilin tänään taas aamutreeniä. Heräsin kuudelta ja lähdin hampaat harjattuani fillarilla uimaan Leppävaaraan. Olin pakannut kaikki kamat valmiiksi jo edellisenä iltana, ja lähteminen oli siksi helppoa. Altaaseen ehdin noin varttia vaille seitsemän jälkeen. Tein vähän tekniikkatreeniä tennispallot käsissä ja yhden käden vetojakin kokeilin. Loput 1,5 kilsan uinnista menin muuten vaan rennosti. Söin aamiaissämpylän vasta töissä.

Vähän alkaa jo hermo mennä tämän iskiaskivun kanssa. Edelleen sattuu jalkaan ja pakaraan, välillä selkäänkin. Varsinkin tänään on ollut välillä tukala olo. Ilman särkylääkkeitä pärjään kuitenkin. Ehkä siksikin tämä tilanne nyt ketuttaa, koska olin ajatellut että joulukuu olisi jo kivuton kuukausi. Lekkurihan lupaili silloin elokuussa, että 90 % iskiaspotilaista on 3-4 kuukauden kuluttua oireettomia. Nooh, neljä kuukautta tuli täyteen eilen ja tässä sitä edelleen oireillaan. Juoksemista alkaa jo ihan tosissaan olla ikävä.

Heitin viikonloppuna molemmat loppuunjuostut Karhu M1-lenkkariparini roskiin. Seuraavaksi taidan ostaa Asicset, ja kauppaan menen vasta kun voin saman tien lähteä lenkille. Icebugit odottavat mökillä jäisiä kelejä ja terveselkäistä juoksijaa. Toivottavasti jo tammikuussa!