Parin viime viikon aikana on tullut lähinnä uitua ja pyöräiltyä työmatkat. Syys- ja lokakuussa määrät jäivät ensimmäisen kerran viime vuoden vastaavien kuukausien huonommalle puolelle. Ei se varmaan haittaa, nyt pitääkin lepäillä ja kerätä voimia ensi kautta varten.
viikko 42
ma lepo
ti pilates 60 min, työmatkapyöräily 70 min
ke uinti 60 min
to lepo, vähän kipeänä
pe kuntopiiri 60 min
la lepo
su lepo
yhteensä 4 tuntia 42 minuuttia. Vointi oli vähän huono loppuviikosta, siksi lepäilin.
viikko 43
ma lepo
ti pilates 60 min, työmatkapyöräily 70 min
ke uinti 45 min, työmatkapyöräily 70 min
to uinti 50 min
pe työmatkapyöräily 68 min
la uinti 60 min
su uinti 55 min
yhteensä 7 tuntia 58 minuuttia. Vihdoinkin pääsin riittävän usein uimahallille, mutta perjantai-iltana en jaksanut lähteä kuntopiiriin.
maanantai 31. lokakuuta 2011
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Huono rata uinnille
Kävin tänään Aten ja Peten kanssa uimassa Märskyssä. Kaikilla 25 metrin radoilla hallin takaosassa oli muutama ihminen uimassa, ja valitsimme keskimmäisen koska siinä oli isä kahden lapsensa kanssa ja päättelimme, etteivät he jaksa siinä kauaa enää leikkiä. Olin uinut parisataa metriä, kun satuin altaan matalaan päähän isän kanssa, joka totesikin, että tämä rata taitaa olla vähän huono rata uinnille. Tokaisin siihen, että minusta rata on vähän huono leikeille. Hän vastasi, että olivat siinä ensin ja ovat vielä jonkin aikaa. No, kyllä me siinä mahduimme kaikki olemaan, piti vaan tarkkaan katsella, missä ne lapset milloinkin poukkoilevat. Isä ui välillä mummosammakkoa, mutta pääasiassa vain seisoskeli matalassa päässä. Noin vartin päästä he lähtivät pois.
Uimme saman ohjelman kaikki kolme, noin 1800 metriä. Sen päälle uin vielä 50 m vaparia delffaripotkuilla, se oli tosi haastavaa mutta kivan tuntuista. Koko ajan pitää miettiä että miten ne jalat nyt menevät ja ja entäs se käsiveto... Uintituntuma alkaa pikkuhiljaa palautua, ja siitä vähän innostuneena ajattelin käydä ensi viikollakin pari kertaa uimassa ennen HelTrin syysleiriä viikonloppuna. Olen nyt yrittänyt treenata käännöksiä, tuntuu että niissä olisi paljonkin parantamisen varaa, kun vauhti pysähtyy kääntyessä ihan kokonaan. Luin vähän ohjeita ja vinkkejä täältä.
Kotimatkalla juttelimme vielä sen toisen perheen isän kanssa käydystä sananvaihdosta. Petri oli ymmärtänyt miehen kommentin niin, että tämä oli pahoillaan siitä, että lapsensa olivat meidän tiellä ja että meidän piti väistellä, minä taas niin että hän toivoi meidän vaihtavan toiselle radalle, jotta hänen lapsensa mahtuvat paremmin leikkimään. Poikamme Atte puolestaan piti minua pikkumaisena nipottajana, ja oli siinä varmaan ihan oikeassa.
Uimme saman ohjelman kaikki kolme, noin 1800 metriä. Sen päälle uin vielä 50 m vaparia delffaripotkuilla, se oli tosi haastavaa mutta kivan tuntuista. Koko ajan pitää miettiä että miten ne jalat nyt menevät ja ja entäs se käsiveto... Uintituntuma alkaa pikkuhiljaa palautua, ja siitä vähän innostuneena ajattelin käydä ensi viikollakin pari kertaa uimassa ennen HelTrin syysleiriä viikonloppuna. Olen nyt yrittänyt treenata käännöksiä, tuntuu että niissä olisi paljonkin parantamisen varaa, kun vauhti pysähtyy kääntyessä ihan kokonaan. Luin vähän ohjeita ja vinkkejä täältä.
Kotimatkalla juttelimme vielä sen toisen perheen isän kanssa käydystä sananvaihdosta. Petri oli ymmärtänyt miehen kommentin niin, että tämä oli pahoillaan siitä, että lapsensa olivat meidän tiellä ja että meidän piti väistellä, minä taas niin että hän toivoi meidän vaihtavan toiselle radalle, jotta hänen lapsensa mahtuvat paremmin leikkimään. Poikamme Atte puolestaan piti minua pikkumaisena nipottajana, ja oli siinä varmaan ihan oikeassa.
lauantai 29. lokakuuta 2011
Kirjamessuilla
Jokavuotiseen tapaan kävimme tänään Helsingin Kirjamessuilla koko perhe. Olimme Messukeskuksessa jo pari minuuttia ennen kymmentä, ja pääsimme ilman pitkää jonotusta sisään. Ensimmäisen kerran piti pojasta maksaa lisämaksu, kun perhelipulla pääsee sisään kaksi aikuista ja alle 16-vuotiasta lasta. Ensi vuonna taitaa loppua jo lapsilisienkin maksu, kun 17 vuotta tulee täyteen.
Messut olivat tosi mahtavat. Samaan aikaan järjestettiin myös Viini, ruoka ja hyvä elämä - sekä Musiikkimessut, joten nähtävää riitti. Aloitimme kuitenkin kirjapuolelta, ja osuimme ensimmäiseksi Rosebudin osastolle, josta heti löytyi kivasti kirjoja ostettavaksi. Kassakin totesi, että tuli varmaan kaikki joululahjat ostettua. Vastasimme että ei suinkaan, nämä ovat kaikki itselle. Se on ihana tunne, kun on paljon lukemattomia, mielenkiintoisia kirjoja hyllyssä odottamassa. Kiertelimme messuilla parisen tuntia, ja nämä ihanat tulivat mukana kotiin:
Pari uutuutta ostimme kovakantisena, mutta suurin osa kirjoista on edullisia pokkareita. Niitä myytiin monella osastolla kolme kympillä. Ostosten lomassa kävimme kuuntelemassa, kun Touko Siltala haastattatteli Tuomas Kyröä hänen uudesta kirjastaan Kerjäläinen ja jänis. Tosi mielenkiintoinen ja hauska haastattelu, jonka päätteeksi ostimme myös kirjan ja jonotimme siihen signeerauksen. Tuomas Kyrö on itse kuvannut kännykkäkameralla kirjasta videoita Youtubeen, tässä linkki ensimmäiseen. Videoilla on juonipaljastuksia, katsoin vain ensimmäisen ennen kirjan lukemista.
Muillakin messuilla kävimme, ja varsinkin ruokapuoli vaikutti paljon runsaammalta kuin viime vuonna. Mukavia maistiaisia oli tarjolla usealla osastolla. Vajaat kolme tuntia messuilla vierähti, ja lähtiessämme puolen päivän maissa alkoi olla jo paljon ruuhkaa käytävillä.
Illalla kävin uintitreeneissä Malmilla. Mukavaa settiä oli tarjolla Jupiksen ohjauksessa. Uinti alkaa tuntua jo vähän paremmalta, ehkä silläkin on oma vaikutuksensa, että tämä oli jo viikon kolmas uintitreeni. Täytyy jatkaa samaa tahtia myös ensi viikolla.
Messut olivat tosi mahtavat. Samaan aikaan järjestettiin myös Viini, ruoka ja hyvä elämä - sekä Musiikkimessut, joten nähtävää riitti. Aloitimme kuitenkin kirjapuolelta, ja osuimme ensimmäiseksi Rosebudin osastolle, josta heti löytyi kivasti kirjoja ostettavaksi. Kassakin totesi, että tuli varmaan kaikki joululahjat ostettua. Vastasimme että ei suinkaan, nämä ovat kaikki itselle. Se on ihana tunne, kun on paljon lukemattomia, mielenkiintoisia kirjoja hyllyssä odottamassa. Kiertelimme messuilla parisen tuntia, ja nämä ihanat tulivat mukana kotiin:
Pari uutuutta ostimme kovakantisena, mutta suurin osa kirjoista on edullisia pokkareita. Niitä myytiin monella osastolla kolme kympillä. Ostosten lomassa kävimme kuuntelemassa, kun Touko Siltala haastattatteli Tuomas Kyröä hänen uudesta kirjastaan Kerjäläinen ja jänis. Tosi mielenkiintoinen ja hauska haastattelu, jonka päätteeksi ostimme myös kirjan ja jonotimme siihen signeerauksen. Tuomas Kyrö on itse kuvannut kännykkäkameralla kirjasta videoita Youtubeen, tässä linkki ensimmäiseen. Videoilla on juonipaljastuksia, katsoin vain ensimmäisen ennen kirjan lukemista.
Muillakin messuilla kävimme, ja varsinkin ruokapuoli vaikutti paljon runsaammalta kuin viime vuonna. Mukavia maistiaisia oli tarjolla usealla osastolla. Vajaat kolme tuntia messuilla vierähti, ja lähtiessämme puolen päivän maissa alkoi olla jo paljon ruuhkaa käytävillä.
Illalla kävin uintitreeneissä Malmilla. Mukavaa settiä oli tarjolla Jupiksen ohjauksessa. Uinti alkaa tuntua jo vähän paremmalta, ehkä silläkin on oma vaikutuksensa, että tämä oli jo viikon kolmas uintitreeni. Täytyy jatkaa samaa tahtia myös ensi viikolla.
torstai 27. lokakuuta 2011
Mennään bussilla
Vasta pari vuotta meidän perheessä on ollut vain yksi auto. Sitä ennen monta vuotta meillä molemmilla oli omamme, ja aina silloin tällöin lapsilla olikin yhtäaikaa treenejä ja kisoja ympäri Uuttamaata niin että molemmille vanhemmille riitti kuskattavaa. Ovelta ovelle mentiin autolla, joskus sentään kimppakyydein. Sittemmin ovat harrastukset muuttuneet salibandystä taekwondoon ja jalkapallosta ratsastukseen, ja akuutit kuljetustarpeet huomattavasti vähentyneet. Aikaa on jäänyt myös meidän vanhempien omalle aikaa vievälle triathlon-harrastukselle.
Tyttär lopetti jalkapallon reilu vuosi sitten, kun joukkueessa vaihtui valmentaja. Nyt valmentaja vaihtui uudelleen, ja hän innostui pyrkimään taas porukkaan. Joukkueessa on parin viikon ajan avoimet harjoitukset kolme kertaa viikossa, joihin mahdolliset uudetkin pelaajat ovat tervetulleita. Treenihalleihin on meiltä noin kymmenen kilometrin matka. Eilen muuta kyytiä treeneihin ei löytynyt, ja olin luvannut hoitaa treenikuljetukset. Menimme bussilla, sillä reissun yhtenä tavoitteena oli opetella reitti bussilla tai junalla niitä päiviä varten, kun muuta kyytiä ei ole. Menomatkalla tytär oli melko lyhytsanainen, ja olinkin aistivinani jonkinlaista murjotusta ilmassa, kun auto jäi pihaan ja kamat piti ottaa kantoon. Voi tietysti olla, että vain kuvittelin koska minulla itselläni oli jo etukäteen huono fiilis siitä, että tytär kulkee treeneihin julkisilla. Yllätyin itsekin tuntemuksistani ja niiden voimakkuudesta. Jos hän lopulta joukkueeseen pääsee, näitä bussi- ja junakeikkoja tulee jatkossa silti enemmänkin.
Tällä viikolla omassa liikuntaohjelmassani on ollut työmatkapyöräilyä ja uintia sekä vajaa tunti pilatesta. Joogaan en päässyt, kun siihen päälle kalenteriin tulikin yksi tärkeä kokous. Ehkä sitten ensi viikolla...
Tyttär lopetti jalkapallon reilu vuosi sitten, kun joukkueessa vaihtui valmentaja. Nyt valmentaja vaihtui uudelleen, ja hän innostui pyrkimään taas porukkaan. Joukkueessa on parin viikon ajan avoimet harjoitukset kolme kertaa viikossa, joihin mahdolliset uudetkin pelaajat ovat tervetulleita. Treenihalleihin on meiltä noin kymmenen kilometrin matka. Eilen muuta kyytiä treeneihin ei löytynyt, ja olin luvannut hoitaa treenikuljetukset. Menimme bussilla, sillä reissun yhtenä tavoitteena oli opetella reitti bussilla tai junalla niitä päiviä varten, kun muuta kyytiä ei ole. Menomatkalla tytär oli melko lyhytsanainen, ja olinkin aistivinani jonkinlaista murjotusta ilmassa, kun auto jäi pihaan ja kamat piti ottaa kantoon. Voi tietysti olla, että vain kuvittelin koska minulla itselläni oli jo etukäteen huono fiilis siitä, että tytär kulkee treeneihin julkisilla. Yllätyin itsekin tuntemuksistani ja niiden voimakkuudesta. Jos hän lopulta joukkueeseen pääsee, näitä bussi- ja junakeikkoja tulee jatkossa silti enemmänkin.
Tällä viikolla omassa liikuntaohjelmassani on ollut työmatkapyöräilyä ja uintia sekä vajaa tunti pilatesta. Joogaan en päässyt, kun siihen päälle kalenteriin tulikin yksi tärkeä kokous. Ehkä sitten ensi viikolla...
lauantai 22. lokakuuta 2011
Juoksutaukoa
Selässä ei nyt tunnu hyvältä. Koko loppuviikon sitä on särkenyt, ja eilen kuntopiirissäkin piti pari liikettä korvata toisilla kun ne sattuivat. Vaihdoin jänne- ja luisteluhypyt sekä kahvakuulaheilautukset korvaaviin liikkeisiin toisella ja kolmannella kierroksella. Oma arvioini on, että viime viikkoina on tullut liikaa juoksua ja muuta kuormittavaa rasitusta alaselkään. Niinpä päätin pitää pari viikkoa vapaata juoksusta, ja kokeilen sitä seuraavan kerran aikaisintaan syysleirillä marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna.
Torstaina sattui kurkkuunkin, ja oli ihan vetämätön olo työpäivän jälkeen ja jätin uintitreenit jäivät väliin. Ehkä yhden illan lepäily sitten auttoi, kun flunssaa ei onneksi tullutkaan! Siitä huolimatta pidän viikonlopunkin vielä vapaata urheilusta, kävelyä ja selkäjumppaa lukuunottamatta. En vaan jaksa lähteä lenkille.
Olemme mökillä, ja täällä metsän keskellä näyttää nyt tältä (kuva terassilta):
Suklaahippukeksejä on leivottu ja syöty. Ehkä aavistuksen verran pitää noita keksejä syödessä venyttää karkkilakon määritelmää, kun laitoin taikinaan neljänneskilon suklaata... Eiväthän keksit sinustakaan ole karkkia? Onneksi ei tarvitse syödä niitä ihan yksin!
Torstaina sattui kurkkuunkin, ja oli ihan vetämätön olo työpäivän jälkeen ja jätin uintitreenit jäivät väliin. Ehkä yhden illan lepäily sitten auttoi, kun flunssaa ei onneksi tullutkaan! Siitä huolimatta pidän viikonlopunkin vielä vapaata urheilusta, kävelyä ja selkäjumppaa lukuunottamatta. En vaan jaksa lähteä lenkille.
Olemme mökillä, ja täällä metsän keskellä näyttää nyt tältä (kuva terassilta):
Suklaahippukeksejä on leivottu ja syöty. Ehkä aavistuksen verran pitää noita keksejä syödessä venyttää karkkilakon määritelmää, kun laitoin taikinaan neljänneskilon suklaata... Eiväthän keksit sinustakaan ole karkkia? Onneksi ei tarvitse syödä niitä ihan yksin!
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Omaa aikaa keskellä päivää
Kävin tänään taas työkaverin kanssa lounaslenkillä. Sade oli juuri tauonnut yhdentoista jälkeen kun lähdimme juoksemaan, ja välillä aurinkokin pilkahteli paksujen pilvien takaa. Juoksimme pari kertaa Töölönlahden ympäri, Sports Trackerin mukaan vauhti oli 5.40 min/km. On kyllä tosi mahtavaa päästä kesken työpäivää vähäksi aikaa ulos urheilemaan! Lenkin jälkeen kävimme nopeasti syömässä alakerran kuppilassa. Työaikasaldosta väheni pienestä kiiruhtamisesta huolimatta 50 minuuttia, ja kyllä se oli sen arvoista! Keskiviikkoisin salilla olisi tarjolla joogaa, ja yksi tuttu kehui tuntia niin kovasti, että laitoin sen jo ensi viikon kalenteriin.
Illalla kävimme Peten kanssa hakemassa Aten taekwondo-treeneistä ja ajoimme kolmistaan uimaan Märskyyn. Kesken 1700 metrin treenin sammuivat valot. Poistumisteiden valot tietenkin paloivat, samoin yläkerran kahvion valot, joten kyllä siellä jotenkin näki uida, vähän kuin olisi tunnelmavalaistuksessa polskutellut. Vajaan 10 minuutin päästä kaikki valot menivät taas päälle ja kaikki palasi normaaliksi.
Illalla kävimme Peten kanssa hakemassa Aten taekwondo-treeneistä ja ajoimme kolmistaan uimaan Märskyyn. Kesken 1700 metrin treenin sammuivat valot. Poistumisteiden valot tietenkin paloivat, samoin yläkerran kahvion valot, joten kyllä siellä jotenkin näki uida, vähän kuin olisi tunnelmavalaistuksessa polskutellut. Vajaan 10 minuutin päästä kaikki valot menivät taas päälle ja kaikki palasi normaaliksi.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Kampanjaa pukkaa
Pojan uintitreenit kulkevat ilmeisen hyvin, ainakin tänään vauhti altaassa Heltrin treeneissä oli kuulemma jo kovempaa kuin Petellä. Ehkäpä Aten "vahva" vauvauintitausta tasoittaa nyt hänen tietään triathlonistiksi. Tuskin maltan odottaa, että pääsen vertaamaan omaa vauhtiani hänen kanssaan samalle radalle. Siihen on varmaan ihan pian hyvä mahdollisuus, sillä olemme päättäneet pitää pienen uintikampanjan nyt loka-marraskuussa. Käytännössä se tarkoittanee noin kolmea uintitreeniä viikossa.
Työmatkapyöräilyä tuli viime viikolla kolme ja puoli tuntia, ja eilen kävin ehkä vuoden viimeisellä maantielenkillä Bodominjärven ympäri.Uusi satula tuntui tosi hyvältä, ja ylämäissä olin huomaavinani, että polkimiin sai paremmin välitettyä voimaa, kun istuinluut pysyivät tukevasti paikallaan satulassa. Vaikka satula oli hyvä, jalat tuntuivat väsyneiltä. Työmatkapyöräily lisäsi viime viikolla selvästi kokonaisrasitusta, en taida malttaa ajaa tarpeeksi hitaasti vaan vauhti vie mennessään.
Viikko 40
ma lepo
ti pilates aamulla, illalla 4x400 m vetoja ym. 35 min
ke juoksu 30 min, työmatkapyöräily 1 h 10 min
to uinti 1 h
pe lepo
la juoksu 17 min
su Vantaan neljännesmaraton 56:54
yhteensä 5 h 30 min
Viikko 41
ma lepo
ti pilates + työmatkapyöräily 1:20
ke juoksu 59 min + työmatkapyöräily 1:20
to uinti 1 h
pe kuntopiiri 1 h
la maantiepyöräily 1 h 30 min
su lepo
yhteensä 9 h 20 min
Muutaman kuukauden treenailemme Peten kanssa ilman ohjelmaa, suunnitelmallisempi valmentautuminen kohti ensi kesän koitoksia alkanee tammikuussa.
Työmatkapyöräilyä tuli viime viikolla kolme ja puoli tuntia, ja eilen kävin ehkä vuoden viimeisellä maantielenkillä Bodominjärven ympäri.Uusi satula tuntui tosi hyvältä, ja ylämäissä olin huomaavinani, että polkimiin sai paremmin välitettyä voimaa, kun istuinluut pysyivät tukevasti paikallaan satulassa. Vaikka satula oli hyvä, jalat tuntuivat väsyneiltä. Työmatkapyöräily lisäsi viime viikolla selvästi kokonaisrasitusta, en taida malttaa ajaa tarpeeksi hitaasti vaan vauhti vie mennessään.
Viikko 40
ma lepo
ti pilates aamulla, illalla 4x400 m vetoja ym. 35 min
ke juoksu 30 min, työmatkapyöräily 1 h 10 min
to uinti 1 h
pe lepo
la juoksu 17 min
su Vantaan neljännesmaraton 56:54
yhteensä 5 h 30 min
Viikko 41
ma lepo
ti pilates + työmatkapyöräily 1:20
ke juoksu 59 min + työmatkapyöräily 1:20
to uinti 1 h
pe kuntopiiri 1 h
la maantiepyöräily 1 h 30 min
su lepo
yhteensä 9 h 20 min
Muutaman kuukauden treenailemme Peten kanssa ilman ohjelmaa, suunnitelmallisempi valmentautuminen kohti ensi kesän koitoksia alkanee tammikuussa.
perjantai 14. lokakuuta 2011
Aktiivipyöräilijä
Sellon pyörässä tiistaina edellinen asiakas haki cc-pyöräänsä ensihuollosta ja valitteli sitä, että oikean jalan lahje voi rispaantua ajaessa kun ei pyörässä ole ketjunsuojusta. Myyjä sanoi siihen, että pyörä on tarkoitettu aktiivipyöräilijöille ja nyökkäsi minun suuntaani. Olin vissiin trikoissani aktiivipyöräilijän näköinen, kypärä päässä ja kaikkea.
Välillä olen miettinyt, että voisi olla kiva olla aktiivipyöräilijän lisäksi myös pyöräilyaktiivi. Yhteen mielenosoitukseen jo tänä syksynä osallistuin. Siinä oli tavoitteena saada paremmat pyörätiet Helsingistä länteen.Yllätyin tapahtuman uutisoinnissa lähinnä siitä, kuinka paljon pyöräilijöihin negatiivisesti suhtautuvia ihmisiä löytyi uutista kommentoimaan. Se tuntuu melko hämmentävältä, koska noudatan liikennesääntöjä parhaani mukaan jalankulkijana, pyöräilijänä ja autoilijanakin. En koe minkäänlaista tarvetta "opettaa" muita liikenteessä, vaan uskon yhteispeliin. Toisaalta olen elävä esimerkki siitä, että espoolainenkin ihminen voi kokea pyöräilyherätyksen ajettuaan monta vuotta töihin kahden kilometrin matkan henkilöautolla. Vieläkin ihmettelen, miksen silloin koskaan kaivanut pyörää esiin.
Mukavasti löytyy hyviä pyöräilyaiheisia blogeja suomeksikin mm. nämä: Muukalaisia vesirajassa, Kaupunkifillari, Pyöräilyä Helsingissä ja Fillarikesä.
Eilen kävin uimassa tunnin uimassa kokeneiden ryhmässä. Aika täyttä oli radalla ja melkoista haipakkaa mentiin. Kuntopiirissä oli yllätysalku: 3 minuutin pito. Jännästi siinä tulee lämmin, vaikkei edes liiku. Kolmen kuntopiirikierroksen jälkeen tehtiin normaalin lankun (2 min 5 s) lisäksi minuutin kylkilankut ja vihoviimeiseksi vielä minuutin pito. Huomiseksi olen vähän kaavaillut pientä maantielenkkiä, jos vaan keli on yhtä hieno ja aurinkoinen kuin tänään.
Välillä olen miettinyt, että voisi olla kiva olla aktiivipyöräilijän lisäksi myös pyöräilyaktiivi. Yhteen mielenosoitukseen jo tänä syksynä osallistuin. Siinä oli tavoitteena saada paremmat pyörätiet Helsingistä länteen.Yllätyin tapahtuman uutisoinnissa lähinnä siitä, kuinka paljon pyöräilijöihin negatiivisesti suhtautuvia ihmisiä löytyi uutista kommentoimaan. Se tuntuu melko hämmentävältä, koska noudatan liikennesääntöjä parhaani mukaan jalankulkijana, pyöräilijänä ja autoilijanakin. En koe minkäänlaista tarvetta "opettaa" muita liikenteessä, vaan uskon yhteispeliin. Toisaalta olen elävä esimerkki siitä, että espoolainenkin ihminen voi kokea pyöräilyherätyksen ajettuaan monta vuotta töihin kahden kilometrin matkan henkilöautolla. Vieläkin ihmettelen, miksen silloin koskaan kaivanut pyörää esiin.
Mukavasti löytyy hyviä pyöräilyaiheisia blogeja suomeksikin mm. nämä: Muukalaisia vesirajassa, Kaupunkifillari, Pyöräilyä Helsingissä ja Fillarikesä.
Eilen kävin uimassa tunnin uimassa kokeneiden ryhmässä. Aika täyttä oli radalla ja melkoista haipakkaa mentiin. Kuntopiirissä oli yllätysalku: 3 minuutin pito. Jännästi siinä tulee lämmin, vaikkei edes liiku. Kolmen kuntopiirikierroksen jälkeen tehtiin normaalin lankun (2 min 5 s) lisäksi minuutin kylkilankut ja vihoviimeiseksi vielä minuutin pito. Huomiseksi olen vähän kaavaillut pientä maantielenkkiä, jos vaan keli on yhtä hieno ja aurinkoinen kuin tänään.
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Porukassa
Kävin tänään Jolan ja Hannan kanssa lenkillä. Kyseessä oli HelTrin naisten yhteislenkki, jonka tällä kertaa järjesti Jola. Tapasimme Tontunmäessä, ja juoksimme vajaan tunnin (59:31) Mankkaan ja Pohjois-Tapiolan kautta takaisin Tonttariin. Tosi mukavaa oli, ja vauhti niin haipakkaa että lenkin puolivälin paikkeilla kysyin josko voisimme juosta ihan vähän hitaammin. Ja onnistuihan se. Lenkin jälkeen kävimme yhdessä saunassa ja söimme ihan mahtavan hyvää sienipiirakkaa ja salaattia. Kiitos Jola! Seuraavan kerran juostaan varmaan meiltä, todennäköisesti kolmen viikon kuluttua keskiviikkona.
Eilen kävin taas pilateksessa, ja kahtena päivänä olen ajanut pyörällä töihin. Eilen kotimatkalla ajoin Sellon pyörän kautta, kun takavaihtaja toimi jotenkin epätäsmällisesti; vaihteet eivät aina vaihtuneet kuten olisi pitänyt. Olisin olettanut pyörän olevan täyshuollon jälkeen myös vaihteiden osalta kunnossa, mutta eipä se vaan ollut. Vaihdevaijeri vaihdettiin odottaessa ilman uutta veloitusta, ja nyt kaikki toimii taas.
Olen työmatkoilla pakannut tavarat kahteen pyörälaukkuun. Ne tulevat sateella nopeasti hiekkaiseksi, ja niitä on vähän hankala raahailla eestaas niin, etteivät vaatteet likastu tai selkä ala kiukutella. Siksipä olen päättänyt loppuviikosta kokeilla tyämatkojen ajamista reppu selässä. Jos se toimii hyvin, voisin jopa poistaa pyörästä tarakan ja siitä tulisi vähän kevyempi. Nyt illalla ajelin muutaman kilsan reppu selässä, ja tuntui oikeastaan aika kivalta kun paino oli selässä pyörän sijasta. Samalla tulee vieläkin tarkemmin harkittua mitä kaikkea oikeastaan tarvitseekaan mukaan. Joitakin purnukoita sain taas karsittua matkasta.
Eilen kävin taas pilateksessa, ja kahtena päivänä olen ajanut pyörällä töihin. Eilen kotimatkalla ajoin Sellon pyörän kautta, kun takavaihtaja toimi jotenkin epätäsmällisesti; vaihteet eivät aina vaihtuneet kuten olisi pitänyt. Olisin olettanut pyörän olevan täyshuollon jälkeen myös vaihteiden osalta kunnossa, mutta eipä se vaan ollut. Vaihdevaijeri vaihdettiin odottaessa ilman uutta veloitusta, ja nyt kaikki toimii taas.
Olen työmatkoilla pakannut tavarat kahteen pyörälaukkuun. Ne tulevat sateella nopeasti hiekkaiseksi, ja niitä on vähän hankala raahailla eestaas niin, etteivät vaatteet likastu tai selkä ala kiukutella. Siksipä olen päättänyt loppuviikosta kokeilla tyämatkojen ajamista reppu selässä. Jos se toimii hyvin, voisin jopa poistaa pyörästä tarakan ja siitä tulisi vähän kevyempi. Nyt illalla ajelin muutaman kilsan reppu selässä, ja tuntui oikeastaan aika kivalta kun paino oli selässä pyörän sijasta. Samalla tulee vieläkin tarkemmin harkittua mitä kaikkea oikeastaan tarvitseekaan mukaan. Joitakin purnukoita sain taas karsittua matkasta.
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Ennätyksiä
Meidän molempien (siis Peten ja minun) hieno kausi saatiin arvoiseensa päätökseen tänään Vantaalla loistokelissä. Pete lähti maratonille tavoittelemaan neljän tunnin alitusta ja minä reilulle kympille (Fun Run) tavoitteena alle tunnin aika.
Lähdimme kotoa aamulla vähän ennen kymmentä, ja olimme kisapaikalla kymmentä yli. Haimme numerot, kävimme veskissä ja Pete lähti vähän verrailemaan. Paljon tuttujakin nähtiin. Maratonin lähtö oli yhdeltätoista, ja seurasin kisaa muutamassakin paikassa. Peten juoksu näytti hyvältä, ja vauhti oli alle neljän tunnin. Kun Pete lähti kolmannelle kierrokselle ja oman juoksuni lähtöön oli 45 minuuttia, kävin autolla jättämässä ylimääräiset vaatteet ja muut kamppeet sinne. Juoksentelin vähän, ja kävin kisakeskuksessa venyttelemässä selkää.
Fun Run lähti liikkeelle 13.45, ja olin päättänyt yrittää juosta vähän epämukavuusalueellakin. Niinpä annoin sykkeen nousta heti yli 170:een, ja siellä se pysyi vaivatta loppuun asti. Kun jo aika alussa alkoi tuntua pahalta, mietin vaan että siltähän sen varmaan pitäänkin tuntua. Pari hyvää selkää oli edessä, ja niiden vauhdissa yritin pysyä. Kymmenen kilsan kohdalla olin juossut oman kellon mukaan 53.50, ja viimeisellä 600 metrillä yritin ottaa pientä loppukiriäkin. Loppuaikani oli 56.54. Maaliintulon jälkeen otin vettä ja mehua ja menin kiireesti loppusuoralle odottamaan Peteä, jonka oletin edelleen olevan alle neljän tunnin vauhdissa. Sieltä hän pian tulikin, ja juoksi hienosti maaliin uudessa ennätysajassaan 3.52.22. Olin niin onnellinen hänen puolestaan!
Mahtava kausi, hieno päivä meille molemmille! Nyt on varmaan aika vähän huokaista ja sitten alkaa suunnitella ensi vuoden kisoja ja tavoitteita.
Lähdimme kotoa aamulla vähän ennen kymmentä, ja olimme kisapaikalla kymmentä yli. Haimme numerot, kävimme veskissä ja Pete lähti vähän verrailemaan. Paljon tuttujakin nähtiin. Maratonin lähtö oli yhdeltätoista, ja seurasin kisaa muutamassakin paikassa. Peten juoksu näytti hyvältä, ja vauhti oli alle neljän tunnin. Kun Pete lähti kolmannelle kierrokselle ja oman juoksuni lähtöön oli 45 minuuttia, kävin autolla jättämässä ylimääräiset vaatteet ja muut kamppeet sinne. Juoksentelin vähän, ja kävin kisakeskuksessa venyttelemässä selkää.
Fun Run lähti liikkeelle 13.45, ja olin päättänyt yrittää juosta vähän epämukavuusalueellakin. Niinpä annoin sykkeen nousta heti yli 170:een, ja siellä se pysyi vaivatta loppuun asti. Kun jo aika alussa alkoi tuntua pahalta, mietin vaan että siltähän sen varmaan pitäänkin tuntua. Pari hyvää selkää oli edessä, ja niiden vauhdissa yritin pysyä. Kymmenen kilsan kohdalla olin juossut oman kellon mukaan 53.50, ja viimeisellä 600 metrillä yritin ottaa pientä loppukiriäkin. Loppuaikani oli 56.54. Maaliintulon jälkeen otin vettä ja mehua ja menin kiireesti loppusuoralle odottamaan Peteä, jonka oletin edelleen olevan alle neljän tunnin vauhdissa. Sieltä hän pian tulikin, ja juoksi hienosti maaliin uudessa ennätysajassaan 3.52.22. Olin niin onnellinen hänen puolestaan!
Mahtava kausi, hieno päivä meille molemmille! Nyt on varmaan aika vähän huokaista ja sitten alkaa suunnitella ensi vuoden kisoja ja tavoitteita.
perjantai 7. lokakuuta 2011
Laiskottelua
Päätin just olla lähtemättä kuntopiiriin tänään, kun on vähän väsähtänyt olo. Sunnuntaina on se Vantaan FunRun, ja pitäisi ehtiä vielä mökilläkin käväisemään sitä ennen.
Eilen olin Pirkkolassa uintitreenissä. Päällimmäisenä jäi mieleen koordinaatioharjoitus, jossa uitiin vapaauintia delffareilla. Alkuun se tuntui vähän oudolta, mutta alkoi sitten sujua. Välillä taas laskettiin vetojen määrää altaanmitalla. Minulla se on vakiintunut 21:een. Treenissä piti uida yhteensä 600 m niin, että eka satanen normimäärällä, sitten seuraava normi -1 ja viimeinen normi -1, ja sama vielä uudelleen. Vetojen määrän lisääminen on helppoa, vähentäminen vaikeampaa.Sitä voi yrittää esimerkiksi satsaamalla enemmän potkuihin tai parantamalla kiertoa. Kannattaa kokeilla! Ensi viikosta alkaen siirryn uimaan kokeneempien ryhmään, saapa nähdä miten vauhtini siellä riittää. Enemmän tulee varmasti uitua ja oletettavasti myös kovemmilla tehoilla, joten odotukset ovat korkealla.
Wigglestä näyttää taas tulleen paketti. Siellä pitäisi olla uusi neonkeltainen takki, lamppu ja heijastinnauha kypärään. Vaikka pakettikortti on tullut tänään, paketti on noudettavissa postista vasta maanantaina. Voi pettymys!
Eilen olin Pirkkolassa uintitreenissä. Päällimmäisenä jäi mieleen koordinaatioharjoitus, jossa uitiin vapaauintia delffareilla. Alkuun se tuntui vähän oudolta, mutta alkoi sitten sujua. Välillä taas laskettiin vetojen määrää altaanmitalla. Minulla se on vakiintunut 21:een. Treenissä piti uida yhteensä 600 m niin, että eka satanen normimäärällä, sitten seuraava normi -1 ja viimeinen normi -1, ja sama vielä uudelleen. Vetojen määrän lisääminen on helppoa, vähentäminen vaikeampaa.Sitä voi yrittää esimerkiksi satsaamalla enemmän potkuihin tai parantamalla kiertoa. Kannattaa kokeilla! Ensi viikosta alkaen siirryn uimaan kokeneempien ryhmään, saapa nähdä miten vauhtini siellä riittää. Enemmän tulee varmasti uitua ja oletettavasti myös kovemmilla tehoilla, joten odotukset ovat korkealla.
Wigglestä näyttää taas tulleen paketti. Siellä pitäisi olla uusi neonkeltainen takki, lamppu ja heijastinnauha kypärään. Vaikka pakettikortti on tullut tänään, paketti on noudettavissa postista vasta maanantaina. Voi pettymys!
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Lokomotiivi
Kävimme eilisiltana Peten kanssa Otaniemessä radalla juoksemassa. Laiskaan espoolaistyyliin menimme sinne autolla, kun kello kävi iltakahdeksaa ja alkoi olla kiire treenaamaan. Juoksimme alkuverran jälkeen 4x400 m 400 m palautuksilla. Pete meni edellä ja minä yritin pysyä perässä. Kaksi ekaa vetoa (1.51 ja 1.50) vielä niukin naukin roikuin perässä, mutta sitten pisti lokomotiivi lisää vauhtia koneeseen. Minulta ei enää irronnut lisää vauhtia (1.51), vaan jäin kolmannella kierroksella Petestä kymmenisen metriä. Viimeisen vedon sitten kokeilin sitä melkein räkä poskella -meininkiä (1.44), ja jäin Petestä parikymmentä metriä. Pimeää oli, mutta onneksi kentällä oli sentään valot. Paljon muutakin porukkaa oli, ainakin Espoon Tapioiden junnuja juoksemassa.
Työmatkapyöräkin oli saatu Sellon pyörässä huollettua. Takavanne oli kuulemma vähän kiero, mutta nyt sekin on saatu ojennukseen. Ostin uuden matkamittarin, kun edellinen alkoi näyttää ihan yhtäkkiä outoja lukemia. Tänään pääsin nauttimaan mahtavista fillarikeleistä työmatkalla, kun aurinko paistoi kotimatkalla. Pyöräilyn jälkeen kävin juoksemassa puolisen tuntia ja hain samalla postista uuden satulan. Selkä tuli taas kipeäksi, on varmaan tullut liikaa juoksua tässä parin viikon sisään. Sunnuntaiksi olen ilmoittautunut Vantaan maratonin yhteydessä juostavalle kympille, mutta ei se onneksi mikään kauden A-kisa ole. Jätän siis väliin jos selkä on vielä silloin kipeä.
Espoon Vihreät ovat käyneet kiinnittelemässä tällaisia lappuja ympäri Espoota:
Yksi on tässä ihan kodin lähellä, Kehä ykkösen ja Turvesuontien risteyksessä, josta ajan tai kävelen päivittäin. Kävin katsomassa Espoon Vihreiden verkkosivuilta, että mikä juttu tämä oikein on ja löytyihän sieltä lisätietoa.
Viime viikolla ottamani kuva tuli taas mieleen, kun Fillarifoorumilla törmäsin kiihkeään keskusteluun tästä videosta. Siinä Helsingin kaupunginvaltuutettu Seppo Kanerva (ps) kertoo mielipiteitään muuta liikennettä terrorisoivista, auton alle ajavista pyöräilijöistä. Järkyttävää puhetta.
Ketäköhän sitä syksyn kunnallisvaaleissa äänestäisi?
Työmatkapyöräkin oli saatu Sellon pyörässä huollettua. Takavanne oli kuulemma vähän kiero, mutta nyt sekin on saatu ojennukseen. Ostin uuden matkamittarin, kun edellinen alkoi näyttää ihan yhtäkkiä outoja lukemia. Tänään pääsin nauttimaan mahtavista fillarikeleistä työmatkalla, kun aurinko paistoi kotimatkalla. Pyöräilyn jälkeen kävin juoksemassa puolisen tuntia ja hain samalla postista uuden satulan. Selkä tuli taas kipeäksi, on varmaan tullut liikaa juoksua tässä parin viikon sisään. Sunnuntaiksi olen ilmoittautunut Vantaan maratonin yhteydessä juostavalle kympille, mutta ei se onneksi mikään kauden A-kisa ole. Jätän siis väliin jos selkä on vielä silloin kipeä.
Espoon Vihreät ovat käyneet kiinnittelemässä tällaisia lappuja ympäri Espoota:
Yksi on tässä ihan kodin lähellä, Kehä ykkösen ja Turvesuontien risteyksessä, josta ajan tai kävelen päivittäin. Kävin katsomassa Espoon Vihreiden verkkosivuilta, että mikä juttu tämä oikein on ja löytyihän sieltä lisätietoa.
Viime viikolla ottamani kuva tuli taas mieleen, kun Fillarifoorumilla törmäsin kiihkeään keskusteluun tästä videosta. Siinä Helsingin kaupunginvaltuutettu Seppo Kanerva (ps) kertoo mielipiteitään muuta liikennettä terrorisoivista, auton alle ajavista pyöräilijöistä. Järkyttävää puhetta.
Ketäköhän sitä syksyn kunnallisvaaleissa äänestäisi?
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Kaksi viikkoa
Viime viikon yhteenveto jäi puuttumaan puolimaraton-innostuksen tai pikemminkin ehkä -väsymyksen vuoksi. Liikunnat ovat viime aikoina menneet jotakuinkin näin:
viikko 38; 6 h 25 min
ma lepo
ti pilates 1h, työmatkapyöräily 1 h 10 min, juoksu 37 min
ke lepo
to uinti 1 h
pe lepo
la juoksu 40 min
su puolimaraton 2:08
viikko 39: 6 h 50 min
ma lepo
ti pilates 1h, työmatkapyöräily 1 h 10 min
ke lepo
to uinti 1 h
pe kuntopiiri 1 h
la juoksu 40 min, uinti 1h
su juoksu 1 h 5 min
Näiden lisäksi teen noin 15 minuutin selkäjumpan joka päivä, paitsi tiistaisin ja perjantaisin kun teen samoja liikkeitä muutenkin pilateksessa tai kuntopiirissä. Kotona olohuoneen nurkassa on jumppamatto, ja se on helppo läväyttää auki joka ilta. Ehkä vielä parempi olisi tehdä liikkeet heti aamusta, mutta tyydyn nyt tähän tapaan, jonka olen saanut toimimaan. Joogassa en ole käynyt nyt puoleen vuoteen, ja se ehkä aavistuksen harmittaa. Kaikkeen ei kuitenkaan aika riitä, kun pitää käydä töissä, treenata ja välillä olla vaan perheen kesken. Mökillekään ei olla ehditty kuukauteen, kun on viikonloppuisin ollut niin paljon muuta ohjelmaa.
Tiistai-aamun pilates-tuntia olen oikein ruvennut odottamaan, siitä tulee hyvä olo koko päiväksi. Yleensä menen aina tiistaisin töihin pyörällä, ja siinä saan jo hyvän alkulämmön päälle. Olen asettanut syksyn tavoitteeksi pyöräillä töihin ainakin kahtena päivänä viikossa. Siihen menee kymmenisen minuuttia enemmän aikaa suuntaansa kuin julkisilla, mutta saa reilun tunnin hyvää hyötyliikuntaa. Ensi tiistaiksi pitää keksiä jotain korvaavaa liikuntaa kuntosalilla, kun työmatkapyörä taitaa silloin olla vielä huollossa eikä maantiepyörässä ole valoja, heijastimia eikä vielä hyvää satulaakaan.
viikko 38; 6 h 25 min
ma lepo
ti pilates 1h, työmatkapyöräily 1 h 10 min, juoksu 37 min
ke lepo
to uinti 1 h
pe lepo
la juoksu 40 min
su puolimaraton 2:08
viikko 39: 6 h 50 min
ma lepo
ti pilates 1h, työmatkapyöräily 1 h 10 min
ke lepo
to uinti 1 h
pe kuntopiiri 1 h
la juoksu 40 min, uinti 1h
su juoksu 1 h 5 min
Näiden lisäksi teen noin 15 minuutin selkäjumpan joka päivä, paitsi tiistaisin ja perjantaisin kun teen samoja liikkeitä muutenkin pilateksessa tai kuntopiirissä. Kotona olohuoneen nurkassa on jumppamatto, ja se on helppo läväyttää auki joka ilta. Ehkä vielä parempi olisi tehdä liikkeet heti aamusta, mutta tyydyn nyt tähän tapaan, jonka olen saanut toimimaan. Joogassa en ole käynyt nyt puoleen vuoteen, ja se ehkä aavistuksen harmittaa. Kaikkeen ei kuitenkaan aika riitä, kun pitää käydä töissä, treenata ja välillä olla vaan perheen kesken. Mökillekään ei olla ehditty kuukauteen, kun on viikonloppuisin ollut niin paljon muuta ohjelmaa.
Tiistai-aamun pilates-tuntia olen oikein ruvennut odottamaan, siitä tulee hyvä olo koko päiväksi. Yleensä menen aina tiistaisin töihin pyörällä, ja siinä saan jo hyvän alkulämmön päälle. Olen asettanut syksyn tavoitteeksi pyöräillä töihin ainakin kahtena päivänä viikossa. Siihen menee kymmenisen minuuttia enemmän aikaa suuntaansa kuin julkisilla, mutta saa reilun tunnin hyvää hyötyliikuntaa. Ensi tiistaiksi pitää keksiä jotain korvaavaa liikuntaa kuntosalilla, kun työmatkapyörä taitaa silloin olla vielä huollossa eikä maantiepyörässä ole valoja, heijastimia eikä vielä hyvää satulaakaan.
lauantai 1. lokakuuta 2011
Perusmerkki
Tänään normilenkillä sattui outo tilanne, kun juoksin Turvesuontiellä. Aurinko paistoi silmiin, ja siristellen huomasin, että edessä noin 50 metrin päässä on kevyen liikenteen väylällä joku mytty. Se näytti ihmiseltä, ja osoittautuikin nuoreksi mieheksi, kun pääsin kohdalle. Miehen vieressä oli reppu, ja hänen silmänsä olivat kiinni. Voi ei, yritin jo kiivaasti miettiä oikeita ensiaputoimenpiteitä. Muita ihmisiä ei juuri silloin ollut näköpiirissä. Onneksi hän reagoi heti, kun pysähdyin ja kysyin onko hän kunnossa. Hän avasi silmäsnsä ja alkoi nousta haparoiden ylös, nappasi repun selkään. Hän kertoi menneensä pitkäkseen maahan, kun piti puhelimen gps:tä katsoa miten pääsisi Tapiolaan. Ei tainnut nuorimies ihan selvin päin olla liikkeellä, mutta toivotteli minulle hyvää lenkkiä, kun olin neuvonut hänet puolen kilsan päähän bussipysäkille.
Vein työmatkapyörän huoltoon Sellon pyörään. Sillä on nyt parin vuoden aikana ajettu 4000 km. Haluan saada pyörän tsekattua ja huollettua ennen talvea, ja tämä tuntui ihan hyvältä ajalta. Ei siinä onneksi paria päivää pitempään mene.
Aikaisemmin tänään olimme Peten kanssa katsomassa kun tyttäremme suoritti Primus-tallilla kouluratsastuksen perusmerkin. Siinä piti suorittaa etukäteen opeteltu rata, mukana oli käyntiä, ravia ja laukkaakin. Läpi meni!
Vein työmatkapyörän huoltoon Sellon pyörään. Sillä on nyt parin vuoden aikana ajettu 4000 km. Haluan saada pyörän tsekattua ja huollettua ennen talvea, ja tämä tuntui ihan hyvältä ajalta. Ei siinä onneksi paria päivää pitempään mene.
Aikaisemmin tänään olimme Peten kanssa katsomassa kun tyttäremme suoritti Primus-tallilla kouluratsastuksen perusmerkin. Siinä piti suorittaa etukäteen opeteltu rata, mukana oli käyntiä, ravia ja laukkaakin. Läpi meni!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)