Kesäterässä

Ajolasit unohtui, sykemittari ei näyttänyt lukemaa ekaan puoleen tuntiin kun en muistanut kastella sykevyötä, RoadID jäi kotiin ja GPS-mokkula lipaston päälle, mutta muuten oli ihan kiva sadan kilsan pyörälenkki tänään. Pete veti ja minä peesasin. Aloitimme ajelun Kitulasta, Suomusjärven "keskustasta". Halusimme nähdä vähän uusiakin maisemia ja siinä onnistuttiin.

Eilen olimme katsoneet sopivan lenkin valmiiksi, ja Pete oli jopa kirjoittanut sen ylös paperille. Ei onneksi eksytty kertaakaan. Ensimmäinen tunti ajettiin melkein koko ajan lievään ylämäkeen ja vastatuuleen, eikä pyörä tuntunut kulkevan yhtään. Onneksi sykkeestä sentään näki että liikkeellä ollaan. Melkein oli sissy moment. Vastaavasti myötätuulipätkät tuntuivat sitten sitäkin paremmilta. Aurinkoa ei näkynyt, joten keli oli mitä parhain.

Puolentoista tunnin jälkeen alkoi selkää särkeä, ja loppumatkasta kipu tuntui reiden ulkosyrjällä saalla. Koko selkä taisi olla jumissa, venyttely auttoi vähäksi aikaa. Vähän samoja katastrofin merkkejä on ilmassa kuin kolme vuotta sitten välilevyongelmien alkaessa: liikaa juoksua (viime viikolla neljä lenkkiä), maalausta (miten sitä voi edes joka kesäksi riittää?) ja mustikanpoimintaa (en voinut vastustaa). Illalla vielä puhdistin pyörän voimansiirtoa mustasta töhnästä tunnin verran. Tänään en enää aio kyykistellä marjojen edessä, mutta aitan sänkyjen maalausurakka pitää ehkä viedä kunnialla loppuun. Jos ei Pete sitten tekisi sitä yksin...

Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että selkäjumppa on nyt kesällä jäänyt liian vähälle. Tänään jatkuu siis raivoisa selän kuntouttaminen, ja toivottavasti saan siihen oikein kunnon putken päälle.

Harvinaista kyllä olemme nyt mökillä kahdestaan muutaman päivän. Tytär on ponileirillä koko viikon ja poika itsekseen kotona ensimmäistä kertaa pari yötä peräkkäin. Poikanen on luvannut ajaa mökille pyörällä huomenna. Saa nähdä löytääkö hän Leppävaarasta vanhan ykköstien, siitä eteenpäin ei tarvitse kuin ajaa suoraan seitsemänkymmentä kilsaa. No on loppumatkasta yksi käännös, mutta sen pitäisi olla jo melko tuttua pätkää.

Ai niin, mökin keittiön saimme maalattua valkoiseksi toukokuussa, se näyttää nyt tältä: