Alaraaja-analyysi

Kävin eilen Suomen Urheilufysiossa Leppävaarassa alaraaja-analyysissä. Se on ollut mielessäni jo viime keväästä, kun juoksu ja siihen liittyvät ongelmat tulivat puheeksi yhdellä pyörälenkillä. Juttelukaveriksi sattui silloin seurasta tuttu fysioterapeutti, ja viime viikolla varasin vihdoin häneltä ajankin.

Reilun tunnin ajan jalkaterän, niukkoja, polvia ja vähän lonkkiakin väännettiin eri suuntiin. Kävelin ja juoksin vähän juoksumatollakin, ja tuloksia katseltuna yhdessä videolta. Polvet ovat kuulemma jämäkät, vasempi vähän enemmän yliojentuva kuin oikea. Jotain minussa on varmaan pielessä, koska taas olin iloinen kun jotain korjattavaa sentään löytyi! Ei kai kukaan nyt halua kuulla, että varpaiden liikkuvuutta ja lantion hallittavuutta pitää parantaa ja lantion toispuolisuus poistaa, muun muassa!

Oikeasti on tietysti ihan hyvä tietää, mistä juoksuun liittyvät ongelmat johtuvat ja varsinkin mitä niille voi tehdä. Nyt selvisi sekin, miksi juoksu on välillä tuntunut vähän toispuoleiselta; vasemman jalan toiminta ei ole ihan optimaalista. Ongelmia on lähinnä jalkaterässä ja lonkassa. Onneksi sentään polvi siinä välissä on jämäkkä! Sain täsmäliikkeitä treenaamiseen tueksi ja vahvistusta sille, että oikealla tiellä ollaan. Tavoitteena on saada vasenkin jalka toimimaan kunnolla niin, että juoksu on nopeampaa ja taloudellisempaa jo ensi kesänä.

Mahdotonta on sanoa, johtuuko kolmen vuoden takainen välilevyn pullistuma näistä juoksutekniikan virheistä vai vaurioituivatko hermostukset vasta pullistuman yhteydessä. Sillä ei onneksi ole niin kamalan paljon väliäkään, pääasia on että homma taas etenee.

Flunssa puolestaan ei ole oikein mennyt minnekään, se on sitä kurjaa laatua että töissä voi käydä mutta treenata ei oikein voi. Kuumetta ei ole, mutta olo on väsynyt.

Flunssaa

Eilen lauantaina oli suunnitelmissa lähteä uimaan vähän pitempi treeni, mutta heti aamupäivästä minuun iski pienoinen flunssa. Päänsärkyä, kurkkukipua, aivastelua, nuhaa - ihan tavallista mutta niin harmillista. Vähän aikaa mietittyäni päätin jäädä kotiin. Koko päivän lepäilin sohvalla.

Tänään on jatkunut sama meininki, kuumetta ei kuitenkaan taida olla. Pyörälenkki jäi kuitenkin väliin. Uskon vakaasti, että saan tämän taudin selätettyä parin päivän lepäilyllä. Huomenna on muutenkin lepopäivä, toivottavasti tiistaina pääsen jo pyörällä töihin!

Parin päivän makailun jälkeen muistin taas, ettei selkä tykkää ollenkaan paikallaanolosta. Siinäkin mielessä olisi ihan kiva jo pian tervehtyä ja päästä liikkumaan.

Uusia herkkuja

Maanantaina pääsin käymään Stockan Herkussa keskustassa. Ostin cashew-pähkinöitä ja kuorittuja pistaaseja, rouhittuja kaakaopapuja ja luomukaurapuuroa. Niillä on nyt sitten koko viikko maltillisesti herkuteltu. Olen ottanut pähkinöitä ja kaakaopapuja evääksi töihinkin. Ihan hyvin ovat auttaneet siihen kyykähdykseen, joka aina tuntuu iskevän iltapäivällä kahden maissa. Kaakaopavut maistuvat itsekseen vähän karvailta, mutta ovat oikein hyviä pähkinöiden kanssa.

Aamuisin syön taas puuroa ja pakastemustikoita. Jupiksen vinkistä etsin Herkusta käsiini paahdettua ruohittua pellavaa ja mustikkaa. Sitä kun lisää ruokalusikallisen puuroon, saa kerralla päivän omega-kolmoset kaiken muun hyvän lisäksi. Toimii kivasti myös lettutaikinassa.

Eilen huomasin taas negatiivisen kautta, miten tärkeää minulle on syödä päivällä kunnon lounas. Se jäi valitettavasti väliin pitkän palaveriputken takia, ja illalla en jaksanut ajella enää trainerillä. Olo ei juurikaan parantunut, vaikka illalla söinkin hyvin. Onneksi sentään työmatkat tuli pyöräiltyä, joten ei päivä mennyt ihan lepäilyksi.

Tiistaina kävimme Peten kanssa kuntosalilla Esport Arenalla. Kovin oli meluisaa, kun samassa avoimessa hallissa vähän alempana pelataan salibandyä. Ei meidän kummankaan suosikkipaikka, vaikka lähellä onkin. Kuntosalikerta oli ihanan kallis, 15 euroa. Tunti treenattiin molemmat, ja kohtuullisen hyvin oli tilaa.

Portaita

Perjantain kuntopiiri oli peruttu päällekkäisen tilavuokrauksen takia, joten jotain muuta tekemistä piti keksiä. Onneksi Heltrin verkkosivuilta bongasin kuntopiirin vetäjän kutsun lähteä kiipeämään Malminkartanon portaita. Matkalla töistä kotiin kipaisin ostamaan otsalampun. Meillä on niitä parikin, mutta en löytänyt niitä tähän hätään, lienevät mökillä tai muuten hävyksissä. No, nyt niitä on taas yksi enemmän.

Ennen portaiden kiipeämistä juoksimme jätemäen ympäri. Sen jälkeen kävimme portaiden kimppuun. Ohje oli mennä ainakin viisi kierrosta näin:

1. kävellen yksi porras kerrallaan
2. kävellen, askel joka toiselle portaalle
3. juosten, joka portaalle
4. juosten joka toiselle portaalle
5. sivuttain, askel jokaiselle portaalle (puolen vaihto pari kertaa ylös mennessä)

Niin siinä kävi, että pääsin maksimisykkeisiin melkein joka kierroksella. Se ei tietenkään ollut tarkoitus, vaan olisi pitänyt ottaa vähän rauhallisemmin. Alaspäin mennessä syke tietysti laski nopeasti. Emme menneet alas portaita, vaan kiersimme juosten mäen toiselta puolelta. Meidän porukassa oli kymmenisen triatleettia, ja pari muutakin treenaajaa nähtiin. Taitaa olla aika suosittu paikka.

Tänään olisin päässyt mukaan perheen poikien kanssa kiertämään Reitti 2000:tta. Halusin kuitenkin ottaa vähän rennommin ja jäädä aamulla nukkumaan. He lähtivät matkaan ennen puolta kahdeksaa, eivätkä ole vieläkään tulleet kotiin. Kello on kohta kuusi. Taitaa olla melkoinen sankaritreeni menossa.

Kävin aamupäivällä noin 13 kilsan lenkillä rantamaisemissa. Juoksin saman lenkin myös viikko sitten, tässä pari kuvaa siltä lenksulta:



Yllä olevalla tien pätkällä Pete auttoi toisen juoksijan kanssa viikko sitten rollaattorilla liikkunutta miestä, joka oli kaatunut mutaan. Pelastuslaitoksen miehet autollaan kävivät hänet hakemassa turvaan hätäpuhelun ja reilun vartin odottelun jälkeen.

Tämä taas on Karhusaaren uimarannalta. Kuvassa näkyvät kalamiehet olivat tänäänkin liikkeellä, mutta saaren toisella puolella.

Pihistelyä

Olen tähän saakka aina ostanut bussikortilleni kautta eli aikaa aina noin kuukauden mittaisissa pätkissä. Se on ollut helppoa, eikä ole tarvinnut edes muistaa leimata korttia. Vaikkei meiltä ole Helsingin keskustaan kuin kymmenisen kilometriä, kuukauden bussikortti seutuliikenteeseen maksaa kuitenkin melkein 90 euroa. Tämä siis siksi, että matkustan Espoosta Helsinkiin ja takaisin. Helsingin sisäinen matka esimerkiksi Vuosaaresta keskustaan on melkein tuplasti pitempi mutta silti halvempi.

Kauden sijaan bussikortille voi ladata myös arvoa eli "rahaa". Silloin maksan vain tehdyistä matkoista, 3,47 euroa suuntaansa. Laskin, että arvon käyttäminen on minulle edullisempaa, jos pyöräilen töihin kahtena tai useampana päivänä viikossa. Nyt pyrin ajamaan töihin kolmesti viikossa, ja toistaiseksi se on onnistunut ihan hyvin. Ehkäpä tuo bussikorttimuutos toimii myös pienenä porkkanana, kun rahaakin säästyy.

Tänään ajellessani kotiin näin ensin Talvivaara-mielenosoituksen Eduskuntatalolla. Portaat olivat mustanaan ihmisiä, kuulosti siltä että lauloivatkin jotain. Finlandia-talollakin parveili poliiseja ja oli vähän ruuhkaa. Pyörällä pääsin kuitenkin helposti ruuhkan ohi Töölönlahdelle ja sieltä edelleen Meilahteen. Siellä näin helikopterin pörräilevän Mäntyniemen yläpuolella ja lisää poliiseja Munkkiniemessä. Taisi Medvedev olla juuri silloin presidentin vieraana. Kaikkea jännittävää sitä voi työmatkan varrelle osua ihan tavallisena keskiviikkona.

Pari muutosta syömisiini yritän saada aikaiseksi kuunneltuani Merja Kivirannan luennon triathlonistin ravitsemuksesta viime maanantaina. Taidan joutua sanomaan hyvästit mm. lempijogurtilleni (Valio laktoositon lohkeava jogurtti raparperi); siinä kun on ihan liikaa sokeria. Tästedes otan myös aina töissä jälkkäriksi hedelmän teen sijaan. Paljon muutakin korjattavaa varmasti on, mutta nämä pari juttua saan nyt helposti heti kuntoon.

Keskuspuistossa

Taas eilen hypättiin aamulla pyörän päälle kotipihalla, nyt suuntasimme Olariin ja sieltä Espoon keskuspuistoon. Olarissa seuraamme liittyi Mikko, joka tunsi reitin Olarista Oittaan kautta Pirttimäkeen. Matkalla huomasin, että samat mäet tuntuvat raskailta hiihtäessä ja pyöräillessäkin. Pirttimäessä kävimme kahvillakin. Siellä oli tosi hyvät paikan päällä leivotut piirakat ja pullat. Takaisin tullessa kaaduinkin yhdessä ylämäessä, kun vähän kämmäsin ja etupyörä nousi hieman ilmaan. Ei sattunut, paitsi tietenkin ylpeydelle. Onneksi takana tullut hevonen ratsastajineen ei pillastunut.

Ihmetystä matkan varrella herätti pyöräilykielto Kauniaisten Kasavuoren ulkoilualueella. Ajoimme pyöräilykieltoreitillä mennen tullen viitisensataa metriä. Merkit olivat melko pieniä, harmaalla pohjalla musta pyörä ja siinä päällä punainen rasti. Ei niitä kovin helppo ollut havaita, kun mennessä vain yksi meistä kolmesta merkin edes huomasi. Takaisin tullessa ajoimme samaa reittiä, ja silloin kohtasimme jo pari vihaista kanssakulkijaakin. On kyllä vaikea ymmärtää, että Olarista Oittaalle kulkee virallinen viitoitettu ulkoilureitti, ja kesken reittiä tulee vastaan lyhyt pyöräilykielto. Jotain nettikeskusteluja kiellosta löysin, mm. Fillarifoorumista ja täältä. Laitoin kysymyksen kiellosta äsken Kauniaisten kaupungin meiliosoitteeseen, kyselin mm. korvaavaa reittiä ja syytä moiselle oudolle kiellolle. Kuuliaisena sääntöihmisenä en kyllä siellä voi enää pyörällä ajella vaan pitää taluttaa tai löytää toinen reitti meiltä Oittaalle.

Tässä pari kuvaa retkiseurueesta:

Team Ahdit (kiitos Mikko kuvasta!):



Team Feltin miehet mustissaan (vaikkakin liikkeellä vähän vaihtelevalla kalustolla, mutta onneksi sentään samanlaisissa kypärissä)



Tuossa paikassa oli kaikkein eniten lunta koko reissulla, ihan hyvin pärjättiin Peten kanssa vielä ilman nastoja.

Kotiin päin yritimme tulla vähän toista reittiä, mutta törmäsimme pieneen järveen Turuntien viereisellä ulkoilutiellä. Tässä Ikean eteläpuolella olevassa paikassa vesi nousee usein melkein moottoritielle asti.



Käännyimme takaisin ja ajoimme kotiin Bembölen kautta Kauniaisten läpi. Ajoaikaa kertyi kolmisen tuntia ovelta ovelle. Ehdimme syödä, chillailla ja käydä kaupassakin kunnes oli aika lähteä Heltrin uintitreeneihin Malmille. Mukava oli uida, mutta jälkeenpäin ajatellen olisi kyllä kannattanut pakottaa poika mukaan myös pyörälenkille kun en pysy enää hänen perässään edes treenien loppupuolella.

Metsässä

Treenailu näin marraskuussa ei ole meillä vielä progressiivista eikä kovin suunnitelmallistakaan, vaikka meillä tietty perusviikko-ohjelma onkin. En ole moneen viikkoon merkinnyt treenejä edes Exceliin. Mukavaa on kuitenkin ollut ottaa välillä vähän rennommin.

Sunnuntaina kävimme Peten kanssa pitkällä pyörälenkillä. Ajatus oli ajella Reittiä 2000 pitkin Pirttimäestä myötäpäivään. Jo ihan alkupätkällä oli sellaisia ylämäkiä, ettei kummallakaan reisissä jerkku riittänyt vaan jouduimme talutushommiin. Pete ajeli cyclocrossillaan, minulla oli alla työmatkahybridini.

Varsinkin Nuuksiosta Salmen ulkoilualueelle taisimme edetä ihan väärää reittiä, koska sinivalkoiset reittimerkit katosivat kokonaan ja välillä piti edetä pitkospuita pitkin pyörää taluttaen tai jopa kantaen. Olisi pitänyt vähän tarkemmin etsiä oikeaa reittiä ainakin kaikissa risteyksissä! Yhtäkkiä jossain metsän keskellä huomasimme, että kello on jo puoli neljä. Siinä vaiheessa alkoi jo tulla vähän kiire kotiin. Katsoimme oikean suunnan kännykästä ja ajoimme lähintä hiekkatietä vanhalle Porintielle ja sieltä Velskolan kautta kotiin. Onneksi minulla oli pyörässä valot ja eväsrepussa valkoinen ja punainen tuikku kiinnitettäväksi Peten pyörään, ettemme ihan ninjoina sentään joutuneet ajalemaan pimeässä.

Yhteensä etenimme reilut 70 kilsaa ja aikaa meni viitisen tuntia. Nöyräksi veti se pyörän taluttelu ylämäissä ja kapeammilla polkupätkillä. Niin paljon on satanutkin, että vähän soiset ja erittäin märät tunnelmat yllättivät meidät pari kertaa matkan varrella. Juuret ja kivet olivat melko liukkaita, ja sen verran varovaisesti etenimme ettei kumpikaan edes kaatunut.

Olen vähän miettinyt hybridin korvaamista maastopyörällä. Hybridi on minulle aavistuksen liian iso, ja tarvitsisin maastopyörää myös mahdollisissa tulevissa multisport-kisoissa. Nyt on uutta pyörää hankkiessa jo pakko luopua jostain vanhasta, kun ei varastoon tai kotiinkaan sisälle enää mahdu yhtään pyörää lisää.

Tänään teimme taas yhden uuden aluevaltauksen, kun menimme yhtä aikaa salille Märskyssä. Tunti nosteltiin rautaa ja sitten vielä uitiin pari kilsaa. Melkein koko ilta siihen meni, ja nyt on vähän voipunut olo ja ihan kamala nälkä.

Tavoitteita ja suunnitelmia

Tavoitteellisena ihmisenä sitä alkaa ihmeen nopeasti miettimään tavoitteita seuraavalle kisakaudelle. Vähän olen niistä jo valkunkin kanssa meilejä vaihdellut, ja ensi vuoden ksaohjelma alkaa pikkuhiljaa muotoutua. Tänä vuonna oli kiva, kun kisoja oli sopivasti pitkin kesää, triathloneja ja juoksukisoja sopivassa suhteessa. Vähän samanlaista olen ensi kesästäkin suunnitellut.

Ensimmäinen vähän isompi tapahtuma on Helsinki City Run 4.5. Siellä on aikaisempina vuosina ollut mukava juosta, vaikka toukokuun alkupäivinä voi olla vielä melko kalsaa ja melko usein on ollutkin. Olympiastadionille on vaan niin hieno juosta maaliin!

Kesäkuun alkupuolella on suunnittelen osallistuvani Rajamäen perusmatkan kisaan. Viime vuonna se järjestettiin toista kertaa. Järven vesi oli kirkasta ja pyörä- ja juoksureititkin maisemallisesti kivoja ja hyvässä kunnossa. No on siellä pyöräreitillä yksi junaraiteen ylitys ja viime vuonna kisan aikaan meni kuulemma junakin, joten tarkkana pitää olla.

Jos oikein muistan, Kiskossa järjestetään tri-kisa ja 30. kerran, ja kisapäivä saattaa olla jo 30.6. Kiskossa juoksu on minulle aina ollut tosi vaikea pätkä, ehkä se ensi vuonna sujuisi jo vähän paremmin. Kiskon kisa tuntuu minusta jotenkin erityiseltä, ehkä siksikin että se oli minulle ihka ensimmäinen triathlon-kisa.

Kesän ehdoton A-kisa minulle on kuitenkin Joroisten puolimatka. Tänä vuonna pääsin tunnelmaan katsojan roolissa, ja ensi vuonna on tarkoitus lähteä mukaan viivalle. Pääsen ensi vuonna uuteen ikäsarjaankin, kun täytän huhtikuussa (jo) 45 vuotta. Tavoitteena on tasapainoinen suoritus kelloa liiemmin katselematta.

Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, heinäkuussa uidaan taas Pitkäjärven yli ja takaisinkin. Siihen kisaan aion taas osallistua; tällä kertaa ilman märkäpukua. Yksi tämän talven tavoitteista on ehdottomasti saada uintiin lisää vauhtia. Joitakin järvitreenejäkin aion ensi kesänä tehdä pelkässä uikkarissa ja kai se niin on, että uintikisoihin pitää osallistua ilman märkäpukua. Päättyneellä kaudella taisi minulla olla kaikissa avovesiuintitreeneissäkin märkäpuku päällä.

Elokuun 10. päivä on Kuopion perusmatkan kilpailu, ja sinnekin olisi kiva päästä jos intoa vielä riittää. Matkaa vaan on täältä Espoosta aika pitkälti.

Heti Kuopion kisaa seuraavalla viikolla lähdemme Kalmariin koko perheen voimin kannustamaan Petriä ja muitakin tuttuja maaliin Ironman-kisassa. Siinä on vain se potentiaalinen hankaluus, että tyttäremme aloittaa lukio-opinnot samalla viikolla. Antavatkohan opettajat lomaa heti lukukauden alussa? Kalmarissa oli ainakin tänä vuonna lyhyt pre-race sprintti varsinaisen kisan aattona, ja yritän päästä mukaan, jos sellainen on ohjelmassa myös 2013.

Kauden viimeinen kisa on todennäköisesti Espoon rantamaraton syyskuussa. Toivottavasti nyt pääsen juoksemaan sen maratonin, joka vuonna 2009 jäi juoksematta selkäongelmien vuoksi.

Yllä mainittujen kisojen lisäksi aion osallistua Heltri Cupin mahdollisimman moneen osakilpailuun ja toivottavasti useammallekin Viikin vitoselle. Puhetta on parin kanssa ollut myös lyhyistä multisport-kisoista. Niiden aikatauluja en ole löytänyt vielä mistään, toivottavasti ainakin jokunen osuisi sopivasti molempien kalentereihin!