Pete ja ilmoittauduimme Joroisten puolimatkalle jo viime vuonna, mutta poikamme Aten ilmoitin kisaan vasta pari päivää sitten. Vielä tänään aamupäivällä hän oli ainoa osallistuja sarjassa miehet 18-19 vuotta, nyt sinne on jo ilmoittautunut joku toinenkin nuorukainen. Omassa sarjassani (naiset 45-49 vuotta) osallistujia on nyt 21, Petrin sarjassa (miehet 45-49) tasan viisi kertaa enemmän: 105. Kaikenkaikkiaan puolimatkalle on ilmoittautunut jo 922 osallistujaa!
Meillä oli hatara käsitys, että olisimme jo hotellihuoneenkin varanneet viime vuoden puolella. Varausvahvistusta ei löytynyt mistään meilibokseista, joten piti ihan soittaa Varkauteen ja selvittää pitivätkö muistikuvat paikkansa. Löytyihän se varaus, ja kaikki on siis siltäkin osin hyvin. Meillä on huone vain yhdeksi yöksi ja toivomme siksi aikaisia lähtöaikoja, jotta ehdimme vähän hengähtää ennen kotimatkan alkamista.
Joroisille olemme näillä näkymin lähdössä kolmistaan, ilman kannustusjoukkoja. Liikkumista saattaa helpottaa se, että meillä kaikilla on todennäköisesti heinäkuussa jo ajokortti, myös kesäkuussa 18 vuotta täyttävällä pojallamme. On se jännää, autokoulu alkaa hänellä ensi maanantaina.
Viime vuodelta on jäänyt yhtenä hienona hetkenä mieleen se, kun Atte huusi minulle "Hyvä, äiti!" Kuopion kisan pyöräosuudella. Tuntui hienolta olla oman pojan kanssa samassa kisassa. Saa nähdä, miten lähdöt Joroisilla porrastetaan ja näemmekö toisiamme siellä kisan aikana. Olen meistä hitain, ja olisi kyllä hienoa tulla maaliin, jos Atte ja Pete jo siellä odottaisivat! Aika monta puolikasta maratoniakin olen jaksanut puristaa loppuun saakka, kun olen tiennyt Petrin odottavan minua maalissa tai ainakin maalisuoralla. Sitä melkein jo herkistyy matkalla, kun etukäteen fiilistelee maaliintuloa.
Treenit ovat menneet kivasti, vaikka väsymys vähän vielä vaivaakin. Keskiviikkoaamuna ajoin työpaikan kuntosalin Wattbikella treenin, jossa piti ajaa 3x10 min tietyllä teholla. Treeni meni kohtuullisen hyvin siihen saakka, kunnes Wattbikesta loppui akku ja näyttö sammui. Aikaa oli kulunut 40 minuuttia, ja viimeinen veto oli juuri alkamassa. Ilmeisesti siinä kuitenkin on joku akku, eikä se taida olla kovinkaan hyvässä kunnossa. Sitä oli työfysioterapeutin mukaan viime viikolla vähän ladattukin. Ilmeisesti nyt on edessä uuden akun hankinta, kun ei vanhassa näköjään tehot riitä lataamisen jälkeenkään.
Ajattelin tehdä suurimman osan traineritreenistä Wattbikella, kun kotona on pari muutakin trainerin käyttäjää ja ainakin Petrin kanssa pyörätreenit osuvat samoille päiville. Tykkään Wattbikesta, kun siinä on niin mukava seurailla treenidatan kertymistä. Toistaiseksi se on myös aina ollut vapaana, kun olen mennyt sillä ajelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti