Viimeisenä päivänä Salt Lake Cityssä kävimme Antelope Islandilla. Tavoite oli nähdä biisoneja, ja siinä onnistuttiin. Ne olivat niin kaukana, että näyttivät isoilta kiviltä. Saarelle ajettiin todella pitkää ja tasaista, järven halki menevää tietä. Taisi yhdelle ja useammalle meistä tulla mieleen, että siinä olisi tosi mahtavaa ajaa pyörällä. Yksi maantiepyöräilijä siinä nähtiinkin. Ainakin oli tasaista ja suoraa tietä ja mahtavia maisemia. Lumet ja jäätkin oli kätevästi hoideltu pois suolalla, pakkasta oli pari astetta. Kuvassa tie Antelope Islandilta nähtynä.
Biisoneista varoiteltiin liikennemerkein:
Saarella otatimme siskolla perhekuvankin. Aika nopeasti lapset ovat kasvaneet meidän kanssa samoihin mittoihin ja ylikin, ehkä olen kohta koko perheen lyhyin. Toistaiseksi pituuseroa minulla ja tyttärellä on vielä pari senttiä.
Pari päivää aikaisemmin olimme käyneet Solitudessa lumikenkäilemässä koko porukalla. Silloinkin sattui tosi kaunis ja aurinkoinen päivä. Tämä oli se reissu, jossa jakauduimme kahteen erivauhtiseen porukkaan eikä kukaan eksynyt.
Atella on punainen Heltrin huppari, joka erottuu kivasti kuvissa. Hän paineli lähes koko ajan edellä, kun me Petrin kanssa huohotimme perässä.
Olo on jo melkein normaali. Aika kova nuha vielä tosin vaivaa, samoin epämääräinen olo ja päänsärky. Ei oikein ole nälkä, mutta pitäisi tietenkin syödä. Ei myöskään väsytä, vaikka ei jaksaisi oikein tehdäkään mitään. Parissa päivässä toivottavasti helpottaa. Voi kuitenkin olla, ettemme tänäänkään vielä jaksa. Onneksi tässä nyt on näitä päiviä ottaa rennosti, kun eivät ne lähimmät kisatkaan ihan ovella kolkuttele. Uintitaukoa on tässä kertynyt jo pari viikkoa, se vähän harmittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti