HCR 2013 1:56:11

Uusi enkka tuli taas puolimaratonilla, kun pääsin Helsinki City Runilla maaliin: 1:56:11. Parannusta viime vuoden HCR:ltä tuli yli viisi minuuttia. Juoksusää oli mitä parhain, aurinko paistoi ja lämmintä oli kymmenisen astetta. Juoksijoita oli tänä vuonna ilmoittautunut ennätysmäärä, mutta kaikki sujui hienosti pahemmin jonottelematta.

Olin ottanut mukaan kolme geeliä, joista kaksi laitoin shortsien lahkeiden sisään. Se oli huono paikka, sillä kolmen kilsan kohdalla huomasin niiden pudonneen matkan varrelle. Onneksi yksi geeli oli tallessa taskussa. Sen nappasin kolmannella huoltopisteellä Huopalahdessa. Kaikilla huoltopisteillä pysähdyin juomaan, parilla ekalla urheilujuomaa ja kahdella viimeisellä vain vettä. Joskus minulla on ollut oma juoksuvyö matkassa, mutta nyt se tuntui turhalta kun huolto toimi hyvin.

Heti alussa laitoin iPodin päälle ja kuulokkeet korviin. Tsemppimusiikkia kuunnellessa aika kului kuin siivillä - alkumatkassa kilometrit melkein vilistivät silmissä. Sykemittari ei toiminut koko aikana, mutta seurailin kilometrivauhteja kellosta. Aina välillä löytyi myös joku hyvä selkä, jota seurata. Alkumatkassa peesailin vähän aikaa paria seurakaveria, mutta muutaman kilsan jälkeen putosin siitä kyydistä. Ohittelin muita juoksijoita jonkin verran, mutta jatkuvalla syötöllä tuli juoksijoita myös takaa ohi. Sain kuitenkin juosta oman juoksun, eikä ruuhka juurikaan haitannut. Eikä se Auroran sillankaan ylämäki ollut niin paha kuin olin etukäteen ajatellut.

Voi olla, että hyvät juoksutunnelmat johtuivat siitä, että tässä kisassa keskityin pitämään pään kasassa ja ajattelemaan vain positiivisia ajatuksia. Olen niin monta kertaa kuullut, että suoritus on kiinni vain korvien välistä, ja tänään onnistuin hyvin itseni psyykkaamisessa kovempaan vauhtiin. Jaksoin juosta hyvin loppuun saakka. Tsemppasin ylämäissä ja yritin rullata hyvin alamäissä. Yritin pitää askelen lyhyenä ja lantion ylhäällä. Ehkä hetkellisesti siinä onnistuinkin. Aikaisempina vuosina olen varmaankin antanut itselleni liian helposti luvan himmata ja hiljentää vauhtia kun tuntuu pahalta. Tänään olo tuntui vahvalta loppuun saakka, ja loppuaika yllätti sekin positiivisesti.

Mahtava fiilis jäi juoksusta, varsinkin kun heti maaliintulon jälkeen näin ensimmäisen puolikkaan juosseen poikani Aten (1:56:21) ja mieheni Petrin (1:45:59). Meillä kaikilla meni juoksu tänään ihan nappiin! Vuoden ensimmäinen triathlonkisa onkin Nurmijärvellä jo viiden viikon päästä, tästä on siihen kiva jatkaa. Kiitos kisan järjestäjille, vapaaehtoisille, kannustajille sekä kanssakisaajille - HCR oli tosi mukava aloitus uudelle kaudelle!