Lauantain multisport-kisan jälkeen lepäsin pari päivää, ja sitten olikin taas aika alkaa ahkeraksi. Tiistai on jo vakiintunut työmatkapyöräily- ja pilates-päiväksi. Illalla ohjelmassa oli tunnin vielä vauhtileikittelylenkki. Juoksin Otaniemen rantoja pitkin. Siellä katosi talvella 19-vuotias miesteekkari, eikä häntä vieläkään ole löytynyt. Vähän hirvittää katsella rantoja sillä silmällä, josko näkyisi ruumista. Kadonnut poika tuli taas mieleeni, sillä näin Rantaraitin varrella samanlaisia kuvallisia katoamisilmoituksia kuin bussipysäkillä talvella. Kadonneen ystävät ovat aktiivisia edelleen. Toivottavasti etsinnälle saadaan pian päätös.
Keskiviikko-aamuna ajoin pyörällä Stadikalle ja kävin aamu-uinnilla. Oli kiva pulahtaa altaaseen, kun ilma oli melko viileä, vesi höyrysi ja tuntui ihanan lämpimältä. Aika täyttä kuitenkin oli, joten vauhdin suhteen piti olla sopeutuvainen. Onneksi treenissä oli paljon verraa ja rentoa kelailua muutaman nopeusvedon ryydittämänä, ja sain sen ihan hyvin toteutettua. Joku näytti uivan märkäpuvullakin. Illalla kävimme Peten kanssa Esportissa punttiksella, ja vieläkin ovat reidet kipeät. Vähän aikaan ei oltukaan käyty kuntosalilla, ja se tosiaan tuntui.
Torstaina piti treenailua vähän sovittaa muuhun elämään, kun koko illaksi oli luvassa työmenoa. Lähdin siis ajamaan pyörätreeniä heti kuuden jälkeen. Neljän minuutin vetojen ajaminen osoittautui risteysten ja valojen vuoksi melko mahdottomaksi, vaikka optimistisesti ajattelin treenin onnistuvan Länsiväylän viereisillä kevyen liikenteen väylillä. Muuta liikennettä ei juurikaan ollut, mutta ei tosiaan myöskään kovinkaan montaa sen pituista pätkää, että olisi voinut rauhassa sen neljä minuuttia pistellä menemään. Pitemmällekään en toisaalta voinut lähteä, koska töihin piti ehtiä ennen puolta yhdeksää. Tulipahan nyt kuitenkin kokeiltua, ensi kerralla taidan laittaa pyörän suosiolla auton katolle ja ajaa kunnon maantien varteen.
Työpaikalla on taas otettu yksi iso askel työmatkaliikunnan helpottamiseksi. Tähän saakka käytössä on ollut pyoräpaikka autohallissa, kuivaushuone märille ajokamppeille ja tietenkin hyvät suihkut ja pukuhuoneet. Työvaatteet ja suihkukamppeet on pitänyt kuitenkin kuljettaa eestaas joka päivä, koska pukuhuoneessa ei saa säilyttää mitään. Nyt on pukuhuoneita vastapäätä löytynyt sopiva työmatkaliikkujille dedikoitu tila, jonne voi jättää työvaatteet säilytykseen. Tilassa on kymmenisen lukotonta kaappia ja pari vaaterekkiä. Periaatteessa voisin siis viedä maanantaina sinne työvaatteet koko viikoksi, ja sitten ajella töihin ja kotiin ilman hiostavaa reppua. Taidan kokeilla jo ensi viikolla, osaisinko päättää työvaatteet moneksi päiväksi etukäteen.
Tänään kruisailin työpäivän jälkeen maantiepyörällä läpi aurinkoisen Helsingin, kun kävin rouva Jonesin pop-up -kaupassa nuoruuden maisemissani Tehtaankadulla. Ostin kivat kesäkengät, ja nyt olisikin kiva päästä jonnekin, jotta voisin laittaa ne jalkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti