Pari treeniä

Kävimme eilen Peten kanssa töiden jälkeen juoksemassa Otaniemen kentällä. Oletimme siellä olevan valot päällä, mutta olimme väärässä. Tullessamme kentälle viiden jälkeen kenttä oli pimeänä. Onneksi hajavaloa oli sen verran, että eteen näki joitakin kymmeniä metrejä. Ja kun paikalle oltiin tultu, ei treeniä tietenkään voinut jättää tekemättä.

Tein aluksi vähän juoksutekniikkaliikkeitä, ja sitten juoksin 4x400 m reippaasti 200 m palautuksilla. Pimeys ei varsinaisesti haitannut, paitsi että jouduin sen vuoksi yhteen hieman noloon tilanteeseen. Edessäni ollut juoksija meni radan sivuun venyttelemään, ja minä perässä. Oletin tietysti, että se on oma mies, kun en ollut nähnyt muita juoksijoita koko treenin aikana. Vasta kun olin jo parin metrin päästä miehestä, ja olin jo ehtinyt kysäistä, miten treeni meni, huomasin että sehän olikin joku ihan tuntematon tyyppi. Vaihdoimme siinä sitten pari sanaa ja olimme samaa mieltä, ettei pimeys haittaa juoksemista.

Kentän valot syttyivät kuuden jälkeen, kun paikalle tuli Hongan junnuja treenailemaan. Me olimme silloin jo treenimme tehneet ja lähdimme kaupan kautta kotiin.

Tänään uitiin Heltrin uintitreeneissä Pirkkolassa pari minulle erikoisen haastavaa drilliä. Oli kiva kokeilla jotain ihan uutta. Ensimmäisessä setissä uitiin kylkipotkuja niin, että alempi käsi on kropan jatkona kuten kylkipotkuissa muutenkin ja ylempi osoittaa kattoon 90 asteen kulmassa. Hankalaa oli. Alussa olin ihan uppeluksissa ja ehdin jo siinä sukellellessa miettiä että miten tässä oikein pitäisi hengittää. Pari kertaa vedin vettä vahingossa henkeenkin, mutta pyristelin kuitenkin menemään.

Toinen uusi hankaluus oli korkkiruuvi, jossa vuorotellen tehdään yksi vaparin käsiveto, pyörähdetään selälleen ja tehdään yksi selkäuinnin käsiveto, jonka jälkeen käännytään ja jatketaan taas vaparin käsivedolla jne. Joskus aikaisemmin olin uinut sitä kolmella vedolla, mutta nyt piti siis pyörähtää joka vedon jälkeen. Olin 25 metrin jälkeen jo aika sekaisin ja jopa vähän huonovointinen. Onneksi tämän jälkeen uitiin aina 50 m vaparia, ja sen aikana sain olon normalisoitua. Ehkä jotain hyvää näistä uusista vaikeista jutuista jäi lihasmuistiin, sillä vähän nopeammat vedot treenit loppupuolella tuntuivat kulkevan tosi helposti.