Maastossa

Eilen sunnuntaina kävin maastopyörälenkillä. Ajattelin tällä kertaa tutustua Leppävaaran mäkisiin maisemiin ja ehkä vähän myös polkuihin. Tälle pyöräretkelle otin mukaan pienen pullon urheilujuomaa ja ajoin Lepuskiin vähän pitempää reittiä Ruukinrannan kautta. Maassa oli pari senttiä lunta, ja lämpötila nollan vaiheilla.

Meiltä on Leppävaaran urheilupuistoon vain nelisen kilsaa matkaa. Siellä on jo uimahallin peruskorjaus ja uuden maauimalan rakentaminen hyvässä vauhdissa. Paljon oli maata myllätty ja väliaikaisia reittejä kevyelle liikenteelle tehty. Valmista pitäisi olla parin vuoden kuluttua.

Leppävaarassa oli aika mukavasti hiihtäjiä lyhyellä ladulla. Ladun olemassaolo sinänsä ei ollut yllätys, mutta sen pituus ehkä kuitenkin. Hiihtäminen näytti niin kivalta, että vähän aikaa jo ehdin miettiä tuliko sittenkin valittua väärä laji pk-lenkiksi.

Latua!

Oli se pyöräilykin onneksi ihan mukavaa, kun pääsin ajelemaan metsän keskelle. Ajoin lähes suoraan pohjoiseen sorateitä pitkin. Liukasta tuli vasta vähän pienemmillä poluilla. Yhdessä kaltevassa kohdassa pyörä lähti yllättäen alta ja kellahdin kumoon. Ei onneksi sattunut eikä kukaan nähnyt.

Vasta kun katsoin reittiä kotona Movescountista tajusin, miten hyvin tätä kautta olisi päässyt ajamaan entiseen työpaikkaani Vantaan Koivuvaarassa. Silloin ajoin aina autoteiden vieressä kevyen liikenteen väylää Leppävaaran ja Lintuvaaran läpi. Reitti oli varmaan lyhyin, mutta siinä oli paljon vaarallisia risteyksiä, joihin piti jarrutella. Tämä metsäinen reitti olisi ollut paljon mieluisampi, mutta jäi silloin löytymättä.

Kotiin päin ajellessa poikkesin parille polulle. Parikin senttiä lunta saa metsän näyttämään ihanan talviselta. Niin paljon oli korkeuseroja, että usein oli vaikea päästä takaisin pyörän päälle, jos kerran oli jo joutunut jalkautumaan.

Talvinen metsä.