Aamulla oli mukavat pirtsakat 17 astetta pakkasta, ja laitoinkin päälle lähes kaikki lämpimät vaatteet mitä kaapista löytyi; parit trikoot, polvisukat, topin, pitkähihaisen trikoopaidan, teknisen t-paidan, untuvahupparin, tuuliliivin, pipon, buffin korville ja kaulaan sekä lasketteluhanskat. Edellisenä iltana olin kaivanut esiin monot ja käynyt varastossa tsekkaamassa, että sukset ovat valmiina ovensuussa. Pohjissa tosin oli viimevuotiset voiteet, mitä pidin pienenä riskinä.
Hiihto tuntui alussa vähän kankealta, ja stressiä pukkasi kropalle monellakin tapaa kun oli niin kylmä ja edellisestä hiihdosta monta kuukautta aikaa. Parin kierroksen välein pysähdyimme kääntöpaikalle aurinkoon juomaan (ja hengähtämään). Kuudennen kierroksen jälkeen katsoin Ambitista, että olisimme hiihtäneet yli 10 kilsaa. Se tuntui epäilyttävän paljolta, sillä olimme siinä luulossa, että lenkki on vain kilometrin pituinen. Kysyimme yhdeltä kanssahiihtäjältä, että miten pitkä tämä rata nyt oikeastaan onkaan. Hän vastasi, että 1,8 kilsaa. Pari kierrosta myöhemmin meitä ohittaessaan kysäisi vielä, että onko nyt kivempi hiihtää kun onkin pitempi lenkki. Huumorimiehiä!
 |
| Näkymä taukopaikalta. |
Jo alunperin puhetta oli ollut 10 kierroksesta, ja siinä pysyttiin. Tosi mukavaa oli! Kylmä ei tullut missään vaiheessa paitsi ihan vähän varpaisiin, ja suksetkin yllättäen sekä pitivät että luistivat. Porukkaa oli liikkeellä jonkin verran, ja hiihtäjiä tuli koko ajan lisää. Kannatti siis herätä aikaisin! Luulenpa, että yritän jatkossa vähän aikaistaa viikonloppuherätyksiä vähän pysyvämminkin. Olisi se kiva ehtiä jonain lauantaina Märskyynkin heti kahdeksan jälkeen eikä aina vasta puoli kymmenen maissa, kun kaverit ovat jo lopettelemassa treenejään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti