Lainakamppeissa

Jätimme viime sunnuntaina perinteisen suksemme huollettaviksi Oittaan suksihuoltoon. Eilen keskiviikkona kävimme ne sitten hakemassa ja tarkoitus oli siirtyä suoraan ladulle hiihtämään tunnin ajaksi. Ilokseni huomasin vuokraamon olevan auki kahdeksaan asti, ja niinpä päätin säästää omien suksien kokeilun myöhempäään ajakohtaan ja vuokrata vapaan kamppeet. Olimme ainoat asiakkaat juuri siihen aikaan, ja vuokraus sujui mukavan sutjakkaasti. Koko setti maksoi 22 euroa ja kolme tuntia olisi sillä hinnalla niitä saanut lainailla.

Oittaan latu on sellainen, että ensin on loivaa nousua, sitten reipasta nousua ja lopuksi pitkä loiva lasku. Nousut tuntuivat kyllä vähän hankalilta, kun en oikein saanut suksia liukumaan kovasta yrityksestä huolimatta. On varmaan tekniikka vielä melko puutteellista. Sykekin nousi hienoihin lukemiin siinä ährätessä. Ohi meni porukkaa kaikilla tyyleillä, mutta sinnikkäästi treenasin sitä liukua ja tasapainoa. Varsinkin loppupätkän loivassa alamäessä oli hyvä liu'utella suksia ja keskittyä pysymään pystyssä erikseen vuorotellen molemmilla jaloilla. Jotenkin tykkään siitä rytmikkäästä ja paikoin myös vauhdikkaasta menosta. Vapaata voisi hiihdellä myös mökillä järven jäällä tai metsänhoitoteillä, joita ei hiekoiteta tai suolata. Siinä on kyllä vähän vaikeampi ottaa kevyemmin, perinteisellä tyylillä on vähän helpompi hengähtää välillä.

Ehkä voisin sittenkin ostaa vapaan sukset ja monot jo tänä talvena, varsinkin jos niitä saa edullisesti alennusmyynnistä hiihtolomien jälkeen. Nyt on vielä hyvä tilaisuus kokeilla erilaisia suksia ja varsinkin monoja. Paloheinän Karhu-vuokramonot tuntuivat ainakin omaan jalkaan paremmalta kuin Oittaan Alpinat. Vielä kun saisin tuon pertsa-Petenkin innostumaan luisteluhiihdosta,  niin saisin hänestä oivan kaverin mökkihiihtoretkille. Ehkä sitten tulisi vähän useammin mökillä käytyäkin; ensi viikonloppuna ollaan menossa käymään siellä taas pitkästä aikaa ja sen jälkeen tuleekin varmaan taas noin kuukauden tauko.

Meillä on nyt jännä kevät, kun poikamme kirjoittaa ylioppilaaksi. Syksyllä hän kirjoitti jo yhteiskuntaopin ja englannin, nyt keväällä vuorossa ovat äidinkieli, ruotsi, pitkä matematiikka ja fysiikka. Huomenna on jo kevään ensimmäinen koitos, äidinkielen tekstikoe.

Alla tuleva ylioppilas isänsä sylissä päivän ikäisenä kesäkuussa 1995. Eikös hän ollutkin pieni!