Laidasta laitaan

No nyt on Pyhävaarakin huiputettu, kerrassaan huikaisevat maisemat oli sielläkin. On kuin satumetsässä hiihtelisi. Viikon alkupäivinä hiihdin vapaata vuokrasuksilla varmaankin aika puutteellisella tekniikalla. Kroppa joutui niin koville, että Omegawavekin antoi "cardiac readiness" - lukemaksi heti maanantaisen kahden tunnin hiihtolenkin jälkeen ykkösen (Very poor, passive rest is preferred. Doctor consultation recommended). Aamulla olin saanut kuitenkin huippulukeman eli 10, ja jo muutamassa tunnissa olin onnistunut saavuttamaan asteikon toisen pään. Kropassa tuntui tietysti vielä edellisenkin päivän melko kova hiihto. Tämä treenin jälkeen testaaminen on tuonut ihan uuden ulottuvuuden palautumisen seurantaan, kun lukemat välillä menevät jo punaiselle tai ainakin keltaiselle alueelle. Aamuisin minulla on keho tähän mennessä ollut aina hyvin palautunut. Mielenkiintoista nähdä, miten alas lukema heti treenin jälkeen tippuu ja miten pian se sieltä taas nousee.

Toistin mittaukset vielä reilun parin tunnin ja viiden tunnin päästä treenin päättymisestä. Cardiac readiness -lukema oli ensin 5 (Recovery or recuperation activities preferred.) ja muutaman tunnin lepäilyn jälkeen jo 8 (Good. Cardiac system is ready for activities up to high intensity and high volume). Aika nopeasti se lukema siis nousee, mutta mieli ei kyllä tehnyt treenaamaan enää samana päivänä. Vaikka verenkiertoelimistö olisikin jo valmis uuteen treeniin, palautuminen voi muuten olla vielä ihan kesken.

Koska alla oli pari vähän kovempaa treenipäivää, ajoin eilen itsekseni Kuusamoon uimaan. Siellä polskuttelin reilun tunnin mittaisen treenin. Altaassa oli vain yksi rataköysi, jonka toisella puolella oli kahden ja toisella puolella kolmen radan verran tilaa. Samaan aikaan uimassa oli joku koululuokka sillä kahden radan osuudella ja muutama vesijuoksija sillä isommalla. Uinti tuntui mukavan palauttavalta ja automatkakin meni ihan hyvin jäisestä tiestä huolimatta.Välillä olen vähän joutunut epäilemään takavetoisen auton etenemiskykyä, mutta ainakaan toisetaiseksi en ole jäänyt mihinkään jumiin. Toissapäivänä olimme tulossa kavereiden mökiltä, kun liikenne seisoi Vuosselin rinteiden ylämäessä. Joku auto siellä peruutteli mäkeä alas, olisikohan ollut kitkarenkailla liikkeellä kun ei päässyt jäistä mäkeä ylös.

Tälle päivälle olimme varanneet jo etukäteen hiihto-opetusta perinteisen hiihtoon. Vajaat puolisentoista tuntia hiihdimme Markku-nimisen oppaan kanssa tasatyöntöä, yksipotkuista, vuorohiihtoa ja ankkaa ylämäkeen. Hiihtoa myös videoitiin ja niitä pätkiä sitten yhdessä katseltiin treenin jälkeen. Hyviä neuvoja sateli: tasatyönnössä pitää saada yläkroppa mukaan, eikä työntää vain käsillä. Lisäksi minulla menevät polvet tasatyönnössä liikaa koukkuun. Hiihdän myös liian pystyssä asennossa, etunojaa enemmän. Ylämäkihiihtoonkin saimme hyviä vinkkejä. Kirjoitin kommentit muistiin, täytyy palata niihin taas ennen huomista hiihtolenkkiä. Ei siinä hiihdossa meillä kummallakaan mitään isoa vikaa ole, vähän viilausta vaan kaipasimme.

Opastuksen jälkeen kävimme syömässä ja sitten hiihdimme Rukan ympärysreitin, reilut kahdeksan kilsaa. Kyllä se perinteisen hiihto vaan tuntuu todella paljon helpommalta kuin luisteluhiihto. Onhan sitä toki aika paljon enemmön tullut hiihdettyäkin. Pete osti jotain hienoa fluoriluistovoidetta, ja luisto tuntui tänään olevan ihan loistava ja mikäs oli hiihtäjän hiihdellessä, kun maisemat ja välineet olivat kohdallaan. Omegawave-lukemakin oli pudonnut lenkin jälkeen aamun ysistä vain vitoseen, joten eiköhän heti huomenaamulla taas lähdetä ladulle! Palautumiskarkitkin on jo melkein syöty, joten energiakaan ei lopu kesken.

Aamulla oli mökin takapihalla näin nättiä. Valaistu latu menee tuon valaisinjohdon kohdalla, ja kuvan keskiosassa näkyykin meidän oma latu ladulle. Siinä on just sen verran alamäkeä ja muuta yllätystä, että pari kertaa on jo pyllähdetty.