Ai että oli vaikeaa pysyä Peten ja Tonyn perässä tänään pitkällä pyörälenkillä. En taida ihan vielä olla kokonaan palautunut Mallorcan leiristä. Varsinkin ylämäissä oli vaikeaa, kun peesietu niissä aina katoaa. Lähtö oli Bembölen kahvituvalta, ja reitti kulki Veikkolan, Kylmälän, Siuntion ja Lohjan kautta takaisin lähtöpaikalle. Pieniä suunnistusvaikeuksia oli, kun suunniteltu reitti Annilantien kautta olikin hiekkatie mutta siitä selvittiin improvisoimalla. Yhteensä kilsoja kertyi vajaat 107, ajoaika ovelta ovelle vähän alle 4 tuntia (okei, 3.59).
Se oli kyllä hienoa, että pystyimme ajamaan lenkin lyhyissä shortseissa, lyhythihaisissa paidoissa ja irtohihoissa - ei tarvittu takkeja eikä irtolahkeita. Ilahduttavan paljon oli muitakin pyöräilijöitä liikkeellä monenlaisella kalustolla. Minulla oli ensimmäistä kertaa alla eilen Velo & Oxygenistä ostamani vaaleanpunaiset renkaat #TeamElinaJouhki- hengessä. Yllättävän hyvin ne tuohon Sliceen sopivat.
Kuvia lenkistä ei ole, koska puhelimeni lakkasi toimimasta. En tiedä mikä ihme siihen tuli, se ei vaan mene enää päälle vaikka kuinka sitä lataan. Olen vaihtamassa työpaikkaa parin viikon päästä, noinkohan nykyinen työnantaja vielä ostaisi minulle uuden puhelimen. Jos ei, varmaan sieltä löytyy joku varapuhelin, ettei tarvitse olla kokonaan ilman.
Ihan pian lähdemme Peten kanssa April Jazziin katsomaan Angelique Kidjoa. Tosi kiva mennä sinne monen vuoden taon jälkeen! Festivaalin ensimmäisinä vuosina 1980-luvun lopussa Pete oli siellä usein soittamassa Espoo Big Bandissa ja minä tietenkin groupiena mukana. Sellainen moniosaaja se Pete on. Tosin nyt on saksofoni ollut jo aika monta vuotta portaiden alla pölyä keräämässä, mutta ehkä jonain vuonna se soi taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti