torstai 24. huhtikuuta 2014

Team Elina Jouhki

Baba Lybeck kirjoitti tänään blogissaan Elina Jouhkista, jonka sai viime viikolla tietää sairastuneensa jo toistamiseen leukemiaan. Elinan piti osallistua Frankfurtin Ironmaniin tulevana kesänä ja tempaista porukalla rintasyövän ehkäisemisen puolesta ajamalla kisa vaaleanpunaisilla renkailla. Nyt leukemian uusimisen syötä  suunnitelmat ovat muuttuneet. Postauksessaan Baba ehdotti, että juoksemme, pyöräilemme ja uimme Elinan puolesta nyt, kun hän ei itse siihen pysty. Siltä istumalta silmät kyynelissä laitoin Baballe viestin, että haluan mukaan tiimiin.

Halusin mukaan, koska minulle aikaisemmin tuntemattoman ikätoverini Elinan rohkeus, sisukkuus ja positiivisuus on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Tähän saakka olen seurannut Elinan tarinaa vain Facebookista.

Tiimiläisenä omistan kaikki harjoitukseni ja kilpailuni Elinalle. Kaikille tiimiläisille pyritään järjestämään vaaleanpunaiset hihanauhat ja pyöränkumit. Niitä käyttäisin mielelläni, vaikkei minulla muuten mitään pinkkiä koskaan olekaan. Tavoitteeni tiimin jäsenenä on lisätä tietoisuutta rintasyövästä, saada uusia jäseniä SPR:n kantasolurekisteriin ja edistää Team Elina Jouhki -keräystä Syöpäsäätiölle.

Ihailen suuresti myös kahdesti leukemian sairastanutta Antti Hagqvistia. Olin hänen kanssaan samaan aikaan juoksuosuudella Kuopion perusmatkalla 2012. Tunnistin hänet ulkonäöltä varmaan joidenkin lehtijuttujen perusteella ja kannustin häntä siinä juostessa, vaikka hänen matkansa pituus ja rankkuus kilpailun lähtöviivalle selvisivätkin minulle oikeastaan vasta Voita itsesi -triathlonkirjan tarinasta. Hyvin on jäänyt mieleen myös ihan ansaittu Alex Stubbin hehkutus Antin juostessa maaliin. Antista oli todella hyvä juttu myös Hesarissa aikaisemmin tänä vuonna. Kannattaa lukea ja inspiroitua!

Olen pari kertaa joutunut itse pelkäämään sairastavani rintasyöpää. Lähes 19 vuotta sitten huomasin rinnassani kyhmyn, jota sitten tutkittiin Jorvissa mammografiassa ja ultraäänellä. Pelko kylmäsi sydänalaa ennen kuin ohutneulanäyte paljasti, että kyseessä oli vain tukkeutunut maitotiehyt. Imetin silloin esikoistani, ja oli hirvittävää edes lyhyen hetken ajatella etten ehkä näkisi hänen kasvavan. Toinen väärä hälytys tuli viime vuoden syksyllä, kun taas kävin mammografissa. Siinä oli jotain varjostumia, jotka onneksi kontrollikuvauksissa puolen vuoden kuluttua tänä keväänä todettiin vaarattomiksi. Käykää naiset mammografiassa 5 vuoden välein täytettyänne 40!

Joka päivä yritän muistaa olla kiitollinen siitä, että olen terve ja pystyn treenaamaan. Vähän samanlaisia ajatuksia minulla liittyy ikääntymiseen. Täytin pari viikkoa sitten 46 vuotta, enkä koskaan ole oikein ymmärtänyt, miksei naisen iästä muka saa puhua tai miksi pitäisi jo 20. kerran täyttää "25". Minusta on hienoa saada viettää synttäreitä terveenä vuosi toisensa jälkeen.

4 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus, kiitos Pia. Juuri niin, vuodet tuovat elämään syvyyttä ja kokemuksia, joiden kautta olemme sellaisia kuin olemme juuri nyt. Vuosia ei tarvitse hävetä, vaan nauttia niiden tuomista muistoista. Tsemppiä treeneihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina. Kiva kun löysit tänne ja kommentoit!

      Poista
  2. Hieno kirjoitus! Voimia Elinalle! Syövän eri muodot ovat kuluvan vuoden aikana tulleet valitettavasti niin lähelle omaakin elämänpiiriä, että asia tuntuu henkilökohtaiseltakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syöpiä on minullakin ollut lähipiirissä, kyllä se vaan koskettaa melkein jokaista suomalaista jossain vaiheessa ainakin välillisesti. Olen kyllä tosi iloinen tästä uudesta tiimistä!

      Poista