Seikkailun makua

Maanantaina meillä kotona oli pieni MamAdventure-seikkailutiimin kokous. Pieni siksi, etteivät läheskään kaikki päässeet paikalle. Juttelimme kevään kisasta (Spring Adventure 10.5.), siihen valmistautumisesta ja muutenkin multisportista. Mukavaa oli. Olin tehnyt salaattibuffan, jossa oli mm. marinoituja Beluga-linssejä. Kaikki söimme niitä ensimmäistä kertaa, ja vielä tänäänkin muistelimme miten hyviä ne olivat. Ohje löytyi, tietenkin, yhdestä blogista.

Tänään käväisimme sitten yhdessä melomassa Vantaanjoella. Työnsimme kajakin vesille Pikkukosken pohjoispuolella ja meloimme siitä reilut neljä kilsaan Keravanjoen haaraumaan saakka. Reitti kulki mm. Kehä ykkösen sillan alta. Vesi oli kylmää, ja aluksi sormet vähän palelivat kun hanskat heti kastuivat. Pian ne kuitenkin siitä lämpenivät, kun vauhtiin päästiin.

Alkuun menimme aikamoistta siksakkia, kun minä takana ohjasin, tein korjausliikkeen ja sen jälkeen korjausliikkeen korjausliikkeen. Olin jo valmis heittämään hanskat tiskiin ja vaihtamaan Arjan kanssa paikkaa, mutta sitten Arja rauhoitti tilanteen ja saimme kuin saimmekin pikkuhiljaa homman juonesta kiinni. Vielä paremmin melonta alkoi sujua, kun kokeneempi ystävämme Jola neuvoi kärsivällisesti vierestä.

Tässä tiivistetysti ne jutut, jotka vielä muistan:

• Kädet eivät saa mennä koukkuun, vaan niiden pitää olla melko suorina. Koko yläkroppa mukaan, myös vatsalihakset!
• Melonnassa ei tarvita lopputyöntöä kuten uinnissa, eikä melaa siis viedä vedessä kropan taakse.
• Käsillä myös työnnetään melaa.
• Ohjausliikkeet ovat lyhyitä ja teräviä, mieluummin useampi pienempi kuin yksi (liian) iso jota joutuu sitten taas korjaamaan. Ennakointi on tärkeää ja kajakki kääntyy viiveellä. Tämä on tosi tärkeä juttu muistaa. Viime keään seikkailukisassa kajakkimme lähes pysähtyi monta kertaa, kun en osannut kunnolla ohjata.
• Ohjausliikkeen jälkeen ei tarvitse odotella, heti vaan mela veteen!

Melkein yhdeksän kilsaa ja puolitoista tuntia myöhemmin olimme taas lähtöpaikassa. 

Kuvat otti Peppi. Kiitos!

Sen verran vähän tulee melottua, että pieni kertaus näin ennen kisaa on enemmän kuin paikallaan. Aika nopeasti ne perushommat ymmärtää ja omaksuu, mutta toisaalta sitten kyllä unohtaakin, jos ei käy harjoittelemassa. Uskon, että homma meillä kisassa sitten toukokuussa sujuu ihan riittävän hyvin.

Hanskat kastuivat heti alussa, ja kädet muutenkin kyynärpäihin saakka. Kylmä alkoi tulla vasta, kun kannoimme kajakin takaisin paikalleen ja aloimme vaihtaa vaatteita. Onneksi olin ottanut riittävästi lämpimiä vaihtovaatteita mukaan ja sain heti kuivaa päälle.

Siirtymät kotoa melontapaikalle ja takaisin tehtiin nekin seikkailuhenkisesti pyörällä, joten aika kivasti on tullut jo liikuttua tänään. Sitä vaan ihmettelen, että missä se luvattu auringonpaiste oikein on. Oli tuo melontakeikka kyllä tosi mahtava kokemus näin pilviselläkin säällä!