Finntriathlon 2014

Kisapäivä on juhlapäivä, ja siltä se eilen tuntuikin. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, tuulta oli noin 2 m/s ja heti aamusta oli mukavan lämmin.

Perjantaina ohjelmassa oli ilmoittautuminen, kisainfo ja tavaroiden toimittaminen oikeille paikoilleen lauantaista kisaa varten. Tämä kaikki sujui jouhevasti ja ehdimme vielä napata hotellia vastapäätä olevasta kiskasta yöpalaksi hodarit kahdella nakilla.

Kilpailukansliassa:

Valvatuksen rannassa:

Lähdöt oli porrastettu tänä vuonna alkamaan klo 11, tuntia myöhemmin kuin viime vuonna. Niinpä aamulla oli mukavasti aikaa käydä aamiaisella, sekoitella sopivat urheilujuomat pulloihin ja ajaa autolla Varkaudesta Joroisiin bussikuljetusta varten. 

Rannassa olimmekin sitten todella hyvissä ajoin. Kun olimme pumpanneet renkaat ja laittaneet pullot paikalleen, istuskelimme ja makoilimme varjossa. Jo aamusta tuntui, että päivästä tulee kuuma. Puoli yhdentoista maissa laitoin märkäpuvun päälle ja uimassa. Varttia vaille 11 piti jo tulla pois järvestä, ja sitten pitikin enää odotella omaa lähtöä klo 11:34. 

Rannassa otin paikan toisesta tai kolmannesta rivistä, ja lähtölaukauksen jälkeen rynnin veteen parinsadan muun 30+ -naisen kanssa. Ensimmäisten 50 metrin jälkeen sain oman rytmin uintiin, ja ehkä sadan metrin jälkeen sain uida ihan rauhassa itsekseni. Ennen ensimmäistä kääntäpoijua alkoi eteen tulla neljä minuuttia aikaisemmin lähteneitä miehiä, mutta heistä pääsi helposti ohi. Pitkällä takasuoralla suunnistaminen oli vähän vaikeampaa, koska siellä oli paljon järjestäjien veneitä ja niissä ihmisiä oransseissa paidoissa. Onneton yhteensattuma, sillä poijutkin olivat oransseja. Pari kertaa piti vähän hidastaa ja katsoa kunnolla että mikä on poiju ja mikä taas uinnin valvojan paita. 

Uinti tuntui rennolta ja mukavalta, aallokkoa ei juurikaan ollut. Viimeisellä suoralla tuli vastaan vähän isompi lihamuuri edellisten lähtöjen miehiä. Vähän harkitsin jo kiertämistäkin, mutta sitten päätin mennä vain läpi. Yllättävän helposti siitä pääsikin menemään. Uintiaika oli 35:48.

Ekassa vaihdossa vierähti aikaa 4:20, mutta siinä ajassa ehdin sitten kuivata kasvot ja jalat ja laittaa vielä sukatkin jalkaan. Myöhemmin päivällä jouduin vähän harmittelemaan sukkavalintaa, ne kun olivat aika paksut.

Pyöräily sujui kivasti sekin. Minulla oli pyörässä jo valmiina kaksi pulloa urheilujuomaa, yksi pullo vettä sekä geelejä ja energiakarkkeja. Toffelta saamani suolatabletinkin olin ottanut mukaan, mutta se jäi vielä tällä reissulla kokeilematta. Uusi Xlabin juomapullo osoittautui hyväksi hankinnaksi, kun pystyin juomaan helposti aeroasennossa. Pari seurakaveria ja #TeamElinaJouhkin jäsentä tsemppasi ohittaessaan. Tri-pyörässäni on pinkit renkaat ja hihanauhakin oli mukana, joten tunnistaminen oli helppoa.

Kahdella pyöräilyn huoltopisteella tyhjensin vesipullon päälleni viilentääkseni kroppaa. Rantasalmelle mennessä kuulin, että jotain putosi. Luulin sen olleen renkaanpaikkauspussukkani, mutta en kääntynyt takaisin sitä hakemaan. Minulla ei ole tänä vuonna kertaakaan puhjennut rengas, ja luotin siihen ettei niin kävisi nytkään. Myöhemmin ajaessani Rantasalmelta takaisinpäin nöin pyörän varjosta, että pussukka oli sittenkin tallella. Se pudonnut juttu taisikin olla kisa-asun taskussa ollut geeli.

Rantasalmelta palattaessa havahduin siihen, että syke on vähän liian matalalla. Wattimittarilla ajaen meno olisi varmaankin ollut paljon tasaisempaa kuin ihan fiilispohjalta.Sopivasti samaan aikaan minut ohitti pari tuttua ja päätinkin ajaa heidän perässään loppumatkan, peesisäännöt huomioiden tietenkin. Pyöräilyssä vierähti 3:02:45.

Toinen vaihto oli urheilutalon sisällä. Olisin vielä tässä vaiheessa voinut vaihtaa toiset ohuemmat sukat, mutta ajattelin säästää vähän aikaa enkä tehnyt niin. Lippis päähän, lenkarit jalkaan ja lenkille vaan. Toisessakin vaihdossa meni yli neljä minuuttia, 4:37.

Ensimmäinen juoksukierros oli ihan kamala. Ekalta huoltopisteeltä otin urheilujuomaaa sitten edessä olikin tosi pitkä ylämäki. Raahustukselta tuntui meno, jotenkin siltä että rajoitin oli päällä. Aivoissa varmaan jyskytti se tieto, että edessä olisi kolme kierrosta eikä kaikkea kannata laittaa heti peliin. Märkiä sieniä oli tarjolla juoksukierroksen puolivälissä, ja ne viilensivät mukavasti. Jotkut ystävälliset paikalliset asukkaat suihkuttelivat puutarhaletkuillaan vettä juoksijoiden päälle. 

Toinen kierros tuntui sujuvan jo vähän paremmin, juoksu tuntui kevyemmältä vaikkei vauhti kovasti noussutkaan. Olin ottanut geelin ekan kierroksen huoltopisteellä, ja sekin varmaan vaikutti jaksamiseen. Kaivaessani taskusta toista geeliä toisen kierroksen loppupuolella pudotin vahingossa huulirasvan ja pitihän se vielä käydä noukkimassa mukaan. Harmi, etten silloin tajunnut että olisin vielä helpommin saanut sen mukaan viimeisellä kierroksella, eikä olisi tarvinnut juosta taaksepäin niitä muutamaa metriä.

Kannustajia oli reitillä tosi kivasti ihan loppuun saakka. Viimeisellä kierroksella ilahduin erityisesti, kun näin vielä kerran portinpielessään seisovan vanhan mummon. Hän hymyili siinä kaikille juoksijoille, ja tervehdin häntä joka kierroksella. Hienoa, että jaksaa kannustaa! Oluttakin tarjottiin. Huoltopisteillä otin joitakin kävelyaskelia, muuten pidin juoksua yllä. Hidasta, mutta juoksua kuitenkin. Kolmannella kierroksella kengät ja ne paksut sukat olivat ihan litimärät ja pari kilometriä ennen maalia tunsin, että vasempaan päkiään on tulossa rakko. 

Noin kahden tunnin ja vartin juoksun jälkeen pääsin vihdoin kaartamaan loppusuoralle. Se tuntui ihan fantastiselta ja huipentui siihen että näin siellä Peten ja saimme läiskäistyä vielä yläfemmatkin ennenkuin olin maalissa kuuden tunnin ja kolmen minuutin hikoilun jälkeen. Hienot olivat fiilikset sillä hetkellä! Jostain Pete taikoi vettä ja palautusjuomaa, kun olin ruokajonossa. Tarjolla oli monenlaista patukkaa, hedelmiä, muffinsseja, leipäjuustoa sekä salaattia ja pyttipannua. Viimeksi mainittua ei tehnyt kyllä yhtään mieli. 

Aika pitkään istuskelimme elpymisalueella ja jaoimme kisakokemuksia tuttujen kanssa hyvissä fiiliksissä. Odotimme jonkin aikaa palkintojenjaon alkua, mutta kun se vaan venyi ja venyi tulosseurannan ongelmien vuoksi, lähdimme keräämään kimpsut ja kampsut ja hotellille.

Hotellilla kisan jälkeen:

Reissu oli tosi hieno, järjestelyt huippuluokkaa ja oma tuloskin olosuhteet huomioonottaen ihan ok ja tosi kivaa oli! Lähtiessä varasinkin jo Scandicista huoneen ensi vuoden kisaa varten.