lauantai 12. heinäkuuta 2014

Ride For A Lifetime, viimeiset 9 km

Kaksi hollantilaista, Suomessa asuvaa miestä polki parin viime viikon aikana pyörällä Hollannista Suomeen tavoitteenaan kerätä rahaa lasten syöpätutkimukselle.  Suomessa keräys suunnataan Aamu-säätiölle, joka tukee lahjoitusvaroilla lasten syöpähoidon kehitystä. Erityisen koskettavan pyöräilystä teki se, että samalla Roland ja Robert myös kunnioittivat syöpään menehtyneiden lastensa muistoa. Ilta-Sanomat on kirjoittanut tästä reissusta jutunkin jo etukäteen.

Luin tempauksesta Facebookista joitakin kuukausia sitten, kun he vielä etsivät sopivia majoituspaikkoja matkan varrelta. Ajattelin tarjota mökkiämme, mutta pian jo luinkin heidän yöpyvän Kisakalliossa Lohjalla. 

Onneksi Baba lähetti viime viikolla #TeamElinaJouhkilaisille meilin, jossa kerrottiin mahdollisuudesta ajaa näiden hienojen miesten kanssa matkan viimeiset yhdeksän kilometriä Westendinasemalta maaliin, Lastenklinikalle. Ilmoitin heti Peten ja minut mukaan saattojengiin.

Ehdimme Rykäsyn, Heltrin aamulla kisatun harjoituskisan, jälkeen käydä kotona suihkussa, syömässä ja vaihtamassa vaatteet ja pyörät ennenkuin piti jo lähteä ajelemaan noin viiden kilsan päähän Westendiin. Kun ehdimme paikalle, siellä oli jo mukavasti porukkaa ja tietenkin myös urheat hollantilaiset.

Porukkaa on, ihan ministeristasoistakin (selin keskellä) pyöräilytrikoissaan.
Myöhemmin selvisi, että kuvassa keskellä näkyvä harmaantunut herrasmies pikkutakissaan on Hollannin Suomen suurlähettiläs. Hänkin oli mukama polkemassa, ja piti hienon tervehdyspuheen perillä Lastenklinikalla. Jos ymmärsin oikein, Suomen Hollannin suurlähettiläs oli ollut saattamassa Robertia ja Rolandia matkaan Hollannissa pari viikkoa sitten.

Ohje oli laittaa jotain pinkkiä päälle, mutta ei minulla ole kuin tuo Giro d'Espoosta löytynyt hieno rannekoru ja ajohanskat sekä tietenkin tiimin hihanauha.


Pienen valokuvaussession jälkeen lähdimme ajamaan Lastenklinikalle Lehti- ja Kuusisaaren kautta. Minä olen tähän saakka ollut siinä onnellisessa asemassa, etten etukäteen edes tarkkaan tiennyt, missä Lastenklinikka sijaitsee. Ei ole onneksi siellä koskaan tarvinnut vierailla.

Pete oli liikkeellä Jopolla. Kävimme eilen ostamassa siihen uudet renkaat ja takavanteen. Sellaiset löytyivät onneksi hyllystä Kallion Velo&Oxygenistä. Olimme turhaan etsiskelleet niitä Espoon liikkeistä, olisi pitänyt heti tajuta mennä hipsteriyden ytimeen Kallioon. Minä ajoin maantiepyörälläni.

Meidän pyörät.
Lastenklinikan pihalla puheenvuoron saivat vuorotellen pyöräilleet isät Ronald ja Robert, Hollannin suurlähettiläs ja Lastenklinikan päivystävä lääkäri. Lääkärin puheesta jäi mieleen lahjoitusten keskeinen merkitys syöpätutkimuksen rahoittamisessa. Herkin hetki oli varmasti se, kun pyöräilleiden isien vaimot ja lapset kävivät heitä halaamassa. Kyyneleet vierivät poskille.

Kympin uutisissa saattaa näkyä joku pieni pätkä tapahtumasta, kuvaaja on ehtinyt tähänkin otokseen:

Urheat isät ja lääkäri valkoisissaan.
Kaikille mukanaolleilla oli tarjolla Chiquita-banaaneja ja virvokkeita. Saimme otettua kivan #PinkWheels-yhteiskuvankin itse sankareiden kanssa:

#TeamElinaJouhkilaisia sekä Roland ja Robert.
Jäimme Lastenklinikan pihalle vielä hyväksi toviksi juttelemaan, ja taisi siinä syntyä jotain uusia ajatuksia hyväntekeväisyystempauksistakin. Tulossa saattaa olla mm. kiva uintitapahtuma Kuusiksella elokuun lopussa.

Vikat vilkutukset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti