Lauantain pitkä treeni

Meillä oli lauantaina mukavia mökkivieraita tekemässä kanssamme päivän pitkää treeniä. Ihan ensalkuun kävimme uimassa noin tunnin, reilut kolme kilsaa. Siinä ajassa ehti melkein kiertää koko järven, se on sen verran pieni. Vesi oli suht lämmintä, ja kavereiden perässä oli kiva suunnistaa.

Tässä tunnelmat ennen lähtöä:

Uimarit.

Pyöräilyä varten piti ensin ajaa autoilla parin kilsan matka läheiselle Pirtille. Se on Kettulan pienviljelijäyhdistyksen ylläpitämä juhla- ja kokoontumispaikka. Tänä kesänä siellä on ainakin kahdet karaoketanssit. Ei olla menty.

Pirtin yksi hyvä puoli on se, että sen pihasta pääsee asfaltille vain parinsadan metrin ajon jälkeen. Siitä on myös tosi kiva lähteä juoksemaan, kun eri pituisia reittejä menee moneen suuntaan. Siksi ajoimme eilen sinne emmekä normaaliin lähtöpaikkaamme Kasvihuoneilmiön pihaan. Vanhan Ykköstien varressa ei ole niin kamalan kiva juosta pitempiä lenkkejä.

Pirtin pihassa.

Minulla oli ohjelmassa noin kolmen tunnin lenkki, muilla 120 km. Niinpä lähdin itsekseni ajelemaan, kun muut vielä laittoivat pyöriään kuntoon. Tiesin heidän ajavan samaa reittiä alkumatkan, ja koko ajan odotin tulevani ohitetuksi. Ajoin Suomusjärven kautta Kiskoon ja sieltä Perniöön päin. Aina välillä katselin taaksepäin, että missä ihmeessä he vielä viipyvät. Näin heidät vasta käännyttyäni jo takaisinpäin puolentoista tunnin ajon jälkeen. Jotain teknistä ongelmaa oli heillä matkalla ollut.

Kääntöpaikka.

Tie Perniöön oli tosi kivan vaihteleva ja siellä oli uutta, tasaista asfalttia, jota oli oikein ilo polkea. Mahtavaa pyöräilykokemusta haittasi vain ikävä kipu oikean polven sisäpuolella. Sitä on ollut joskus aikaisemminkin, mutta nyt se tuntui aikaisempaa pahemmalta ja haittasi vielä illallakin varsinkin portaissa.

Vessaankin olisi pitänyt päästä. Sopivan suojaisaa kyykistymispaikkaa ei löytynyt, koska kriteerit taisivat olla aika korkealla. Päätin sinnitellä Pirtin pihaan saakka. Sinne ajettuani lukitsin pyörän katolle ja pyörähdin rakennuksen taakse. Sieltähän löytyikin hieno huusi, jossa oli myös paperia. Luksusta! Vähän oli pimeää, mutta eipähän tarvinnut maastoutua punaisessa ajopaidassa.

Jipii!

Juoksua oli suunnitelmissa 45 minuuttia puolimatkan juoksuvauhtia. Juoksussa polvikipu ei onneksi tuntunut lainkaan. Mäkisen reitin vuoksi tasaisen vauhdin ylläpitäminen oli vähän haasteellista. Olin laskenut, että valitsemallani reitillä riittäisi juostavaa yli 45 minuutiksi, joten voisin kävellä viimeisen kilometrin postilaatikolta mökille. Ehkä se normaalia lenkkivauhtia kovempi vauhti teki laskupäälleni tepposet, sillä siinä vaiheessa kun otin postilaatikosta Hesarin, olisi vielä pitänyt juosta kovaa kahdeksan minuuttia. Vähän himmasin siinä kuitenkin, kun oli se lehti ja kaikki...

Positiivisuushaasteessa listataan viisi positiivista asiaa viitenä, ei välttämättä peräkkäisinä päivinä. Tämän päivän positiiviset:

1. Uin tänään avovedessä jo viidettä päivää peräkkäin. Mahtavaa kun vedet nyt ovat lämpiämässä. Olen ollut vähän haluton uimaan, kun vesi on ollut niin kylmää.
2. Minulla on jo ajatus, miten polvikivustä voisi ehkä päästä eroon, kiitos Jupikselle ja Kona-Petterille asiantuntevista vinkeistä!
3. Enää kaksi päivää loman alkuun ja 11 päivää siihen, kun sisko tulee kesälomalle Suomeen USA:sta.
4. Pete teki juuri äsken tosi hyvää, mausteista peruna-pyttistä!
5. Kaverit näyttävät tekevän ihan jäätävän hienoja suorituksia Frankfurtin IM:ssä! 

Joka päivä haastetaan mukaan yksi uusi bloggaaja. Tänään haastan ikipositiivisen Kauramoottorin!