Nastat alle

Nyt kun kelit ovat vähän vaihtelevia, on välillä vaikea miettiä mikä olisi mukavin tapa tehdä viikon pitkä lenkki. Tänään ohjelmassa oli kolmen tunnin liikunta teemalla "ei saa hengästyä". Eilen vähän katselin myös jumppia ja joogia ja niiden yhdistämistä, mutta lopulta päädyin maastopyöräilyyn. Hiihto olisi tietysti ollut mieluista sekin, mutta latujen kunto arveluttaa. Mastopyörälläkin saa olla ulkona.

Pyöräretki piti aloittaa renkaiden vaihdosta, jotta sain nastat alle. Petelle iso kiitos siitä! Viime yönä oli tupruttanut pari senttiä lunta ja aamupäivällä oli ehkä asteen verran pakkasta. Lenkille lähdin yksin, koska Pete on vielä flunssainen. 

Ajelin noin 45 kilsaa tosi rauhallista vauhtia Rantaraittia Suomenojalle ja sieltä pienen kiekuran kautta takaisin Rantaraitille Westendissä ja samaa reittiä kotiin. Kolme tuntia ja pari minuuttia tuli sopivasti täyteen eli vauhti oli tosi maltillinen. Reitti on kyllä hieno, mutta varsinkin Westendissä ja Haukilahdessa on tosi paljon muitakin ulkoilijoita aamupäivän parhaina tunteina.  Yksinajeluun se on kuitenkin ihan kelpo reitti, kahdestaan oltaisiin ehkä lähdetty enemmän metsään ja käyty jossain kahvillakin. 

Evääksi otin pullon vettä, pari geeliä ja energiakarkkeja. Syömisten kanssa hölmöilin kuitenkin, kun en ottanut energiaa lainkaan, join vain sen veden. Mitä ihmettä mahtoi päässä pyöriä? Ennenkin olen huomannut, että mun kone käy sokerilla ja että sitä pitäisi kyllä pitemmillä lenkeillä saada ettei tule täyttä kyykähdystä. Kotiin päästyä niin vähän kävikin; oli ihan kamala nälkä, ja nopeasti tuli kylmä kun preferoin syömistä lämpimän suihkun ja kuivien vaatteiden sijaan. Pieni sohvakoomakin pääsi yllättämään, mutta sain lopulta kammettua itseni ylös kun lähdimme ulos syömään ja juhlistamaan pojan viimeistä iltaa siviilissä ennen huomenna alkavaa varusmiespalvelusta.

Vaatetta oli sopivasti yllä, mutta jalkapohjat ja varpaat palelivat reissun aikana. Pitää varmaan hankkia jotkut paksummat pohjalliset pyöräkenkiin. Talvella on erityisen ikävää pysähtyä liikennevaloihin tai ottamaan valokuvia, kun lumi pakkautuu kengänpohjiin ja klosseihin. Niitä saa sitten puhdistella jonkin aikaa kunnes saa taas kengät kiinni polkimiin. En siis juurikaan pysähdellyt lukuunottamatta kahta lyhyttä stoppia näitä kuvia varten:

Karhusaaressa

Keilaniemessä

On se talvipyöräily vaan tosi hienoa hommaa! Täytyy yrittää ryhdistäytyä ja saada työmatkapyöräilykin taas polkaistua käyntiin parin kuukauden totaalitauon jälkeen. Ehkä se on nyt vähän helpompaa, kun päivät pikkuhiljaa pitenevät, on lunta ja senkin myötä enemmän valoa.