Virittelyä

Olipas mahtava pyöräilypäivä tänään: aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämpöä oli iltapäivällä lähes 10 astetta! Kolmisen tuntia tästä hienosta päivästä kului pyörän päällä Nurmijärven maalaismaisemissa Peten ja parin trikaverin hyvässä seurassa.

Ennusteen mukainen oli ajokeli!

Ajoimme autolla lähtöpaikalle (Bembölen kahvitupa), kun ei näitä lähialueen kevyen liikenteen väyliä ole vieläkään harjattu hiekasta. Pyörätelineet vinkuvat siis taas auton katolla seuraavat kuutisen kuukautta. Kätevähän niillä on pyöriä kuljettaa, ja kiva on myös kun heti lenkin aluksi pääsee maantielle. 

Tämän kevään aikana olen kokenut pienen herätyksen törmätessäni kompaktikammista kertoviin artikkeleihin. Tässä jutussa on kaikki hyvin summattuna: jos ylämäissä vaihteet tuntuvat loppuvan kesken eikä kovinkaan usein aja yli viidenkympin keskarilla, kompaktikammet voivat olla standardikampia parempi vaihtoehto. Nämä kaksi asiaa jäivät minulle artikkelista mieleen, olihan siinä monta muutakin hyvää syytä harkita kompaktikampia. Kannattaa lukea koko juttu!

Noh, tuumasta toimeen ja välityksiä tarkistamaan: triahtlonpyörän isommassa eturattaassa oli 52 ja pienemmässä 38 piikkiä. Tein saman tarkistuksen myös Peten Feltille, ja hänellä oli kuin olikin pienempi pieni eturatas kuin minulla; 36-piikkinen. Isompi oli samankokoinen kuin minullakin. Joskus olen kateellisena kaukana takana hänen vauhdikkaita ylämäkipyörittelyjään seuraillutkin. 

Kampiherätyksen saaneena vein pyörän keväthuoltoon viime viikolla Velo&Oxygeniin ja pyysin vaihtamaan samalla kampisarjan. Pyörään tulee nyt eteen kompaktikammet eli 50- ja 34-piikkiset eturattaat. Koska entisissä ja uusissa eturattaissa on erilaiset pultitukset, pitää rattaiden lisäksi vaihtaa myös kammet ja ehkä myös keskiö. Takarataspakka saa olla kuten ennenkin, vaikka silläkin on tietysti kovasti merkitystä näissä voimansiirtojutskissa.

Maantiepyörän eturattaat.

Vasta tänään lähtiessäni maantielenkille huomasin katsoa, mikä ratastus maantiepyörässäni on. IIahduin kovasti, kun siinä onkin edessä juuri tuo sama kombo. Sehän onkin minulle jo ihan tuttu ja vanha juttu! Ei ihme, että uudella tripyörällä Velskolan mäet tuntuivat syksyllä 2012 raskailta, kun pyörittelin niitä paljon aikaisempaa raskaammalla välityksellä. Vieläkin muistan sen ahdistuksen putoamisesta ja mietiskelyn, että onko tämä uusi pyörä nyt varmasti hyvä ajatus. 

Bembölessä aamulla.

Näin jälkikäteen ihmettelen itsekin, etten pyörää ostaessani suonut ajatustakaan välityksille. Jos joku olisi silloin keksinyt sitä kysyä, olisin vamasti osannut pyytää kompaktikampia tripyörääni, kun olin niihin jo maantiekonkelissa tottunut. No, ehkä se positiivinen juttu tässä on, että tripyörälläkin polkeminen tuntuu tänä kesänä mukavan kevyeltä, ainakin toivon niin!