Turistina Helsingissä

Sunnuntaina lähdettiin Peten kanssa maastureilla pitkälle lenkille. Minulla oli vielä nastat alla, matkan edetessä selvisi että ihan turhaan. Lähtiessä ripsi vettä, mutta vähän aikaa poljettuamme ilma alkoi seljetä. Aurinkoa emme sentään nähneet ja kelin yleisilme oli harmaa. Vanhoista blogipostauksista selailin, että viime vuonna avasimme maantiekauden jo 9.3. 

Ajoimme Töölönlahdelle ja sieltä Kallion kautta Sörnäisiin. Aika hienolta näytti meri! Tuultakin oli jonkun verran, mutta ei se liikaa haitannut. Pahimmissa paikoissa menin kunnolla peesiin. Matka jatkui Tervasaaren ja Katajanokan ympäri. Aika vekkulisti poukkoilevat pyörätiet Skattalla, parhaamme teimme niillä ajaaksemme vaikka autojen seassa olisikin ollut helpompaa.

Talvehtivia veneitä.

Merihaasta Krunikkaan.

Kauppatorilta lähtikin ihan kiva pyörätie rantaa pitkin. Kaivopuistossa se on jopa eri tasolla jalkakäytävän kanssa, eivätkä sinne eksy varmasti turistitkaan. Vaikka kivoja kahviloita matkalle sattuikin, ei pysähdelty vaan nautittiin rauhallisesta matkavauhdista.

Tervasaaresta näkyivät hyvin myös toimettomat jäänmurtajat.

Lauttasaaresta koukkasimme vielä Kaskisaareen ja sieltä Otaniemen kautta kotiin. Kivoimmat rantareitit jätimme vielä väliin, ne kun vaikuttivat vielä melko jäisiltä eikä Petellä ollut nastarenkaita.

Yhteensä kilsoja kertyi melkein 40. Aika monta Strava-segmenttiä osui matkalle, ja sainpa napattua yhden QOM (Queen of the Mountain) -tittelinkin, näköjään Hernesaaren suoralla. Siellä ei varmaankaan monikaan Strava-nainen ole ajellut, jos minä kerran olin maastopyörällä ja nastarenkailla meistä nopein. 

Kotona vaihdoin äkkiä lenkkarit jalkaan ja kävin juoksemassa vajaan kolmen kilsan lenkin. Usein pyöräilyn jälkeen tuntuu, että juoksu kulkee kivasti, niin nytkin. Vauhdin hurman fiiliksiä latisti vain aavistuksen se, että Peten selkä pikkuhiljaa karkasi näkyvistä.

Akilleskivun vuoksi pidin lopulta juoksutaukoa viitisen viikkoa. Helmikuun loppupuolella pääsi jo varovaisesti aloittamaan myös juoksutreenejä, ja tälläkin viikolla on ohjelmassa useita lyhyitä pyrähdyksiä. 

Juoksen nyt vuorotellen kaksilla kengillä; hyvin rullaavilla Newtoneilla ja melko paljon klohmummilla, lähes tunnottomilla Asics DS Trainereilla. Yritän kyllä oppia tykkäämään niistä Asicseistakin, jotta minulla olisi toisetkin hyvät juoksukengät, mutta vaikeaa se on.