Viestijoukkueessa kisaamisessa on ihan oma viehätyksensä. Aikaisemmin viestiin osallistuminen ei ole tullut minulle mieleenkään, minulle triathlon on tähän saakka ollut yksilölaji. Nyt se sitten muuttuu! On mukavaa saada yksi startti alle ennen kesän pitempiä kisoja ja päästä heti sen jälkeen reitin varteen kannustamaan muita. Ja kuten aina kisassa, mitä vain voi sattua matkan varrella. Ajoituksenkaan kanssa ei ole niin tarkkaa, kun yhdestä osuudesta palautuu nopeammin kuin kokonaisesta kisasta. Tulee varmasti mielenkiintoinen kisapäivä!
Tänään meillä oli tiimin ensimmäinen yhteistreeni, kun kävimme Oittaalla hiihtämässä. Ladut Pirttimäen suuntaan olivat jo ihan kohtuullisessa kunnossa, ja koko ajan satoi lisää lunta. Parin tunnin hiihtämisen jälkeen pidimme pienen evästauon parkkipaikalla, ja me Peten kanssa hiihdimme vielä reilun tunnin, omia vauhteja tosin. Kauhean hyvin ei suksi tänään luistanut, mutta silti oli kivaa.
Pari kertaa sattui siinä itsekseni hissukseen hiihdellessäni niin, että minut ohitettiin liian läheltä. Ohittaja siirtyi siis ladulle eteeni parin sentin päähän. Jos en olisi jarruttanut, olisi tullut pieni kolari. Molemmilla kerroilla oman hiihdon zen ja rytmi katosivat hetkeksi. Vähän aikaa mietin siinä, että olenko pieni ihminen kun sellaisesta ärsyynnyn, mutta päädyin sitten siihen, että en ole. Ei voi olla niin vaikeaa mennä vaikka metri-pari edemmäs ohituskaistaa ja takaisin ladulle tullessa vielä vilkaista, että tilaa on riittävästi molemmille. Useimmat näyttävät niin tekevän, ja siihen itsekin aina pyrin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti