Poluilla ja seuraava kisa

Eilen aloitettiin Teemun kanssa meidän ensi kauden suunnittelu, ja samassa yhteydessä laitettiin kalenteriin seuraava kisa: Rautaveden 1/2-maraton marraskuun ekana viikonloppuna. Petrille kokonainen, minulle puolikas. Nyt on vielä kuusi viikkoa hyvää aikaa treenata, ja tässä vaiheessa vuotta juoksu tuntuu ainakin toistaiseksi tosi kivalta. Pitkiä maastopyörälenkkejäkin on syksyn ohjelmassa.

Tänään kävimme Peten ja Mikon kanssa juoksemassa Nuuksion poluilla. Vettä minulla oli kätevässä juomarepussa, jonka hankin jo monta vuotta sitten, ennen kuin oikeastaan tiesin sille olevan käyttöä. Pete lainasi poikamme reppua, joten saimme molemmat riittävästi vettä matkaan.

Hengästyttävän hyvät portaat.

Täsmäsahattu kaatunut puu.

Reppu oli tosi kätevä, sinne sai vähän eväitäkin ja puhelimen mukaan kätevästi. Kun lähdin juoksemaan, vesi hölskyi repussa sekä minulla että Petellä. Siinä hölskyvän veden kanssa juostessa muistin, että olin jostain lukenut ohjeet ilman poistamiseen pussista. Hieman googlailemalla ohje löytyikin Juoksufoorumilta, jonne nimimerkki Warlord kirjoitti jo vuonna 2008:

"Hölskymisestä: juomaosan ollessa täytetty halutulla nestemäärällä, pussi ylösalaisin (letkun juuri ylöspäin siis) ja imua eli kaikki ilma pois sisältä. Tällöin ei hölsky yhtään. Enpä edes haluaisi kokeilla lenkkiä juomarepulla, jossa ilmaa sisällä..."

Ensi kerralla muistan tuon! Työkaverilta kuulin sellaisenkin vinkin, että lämpimällä ilmalla juomapussiin kannattaa laittaa jääpaloja, niin niin se ei tunnu heti niin kuumalta selässä ja vesikin pysyy pitempään viileänä. Ja mitään muuta kuin vettä ei sinne kuulemma kannata laittaa, ei edes elektrolyyttitabletteja.

Meinaan ottaa repun selkään jatkossa myös pitemmille maastopyörälenkeille, sillä pyöräni runkoon mahtuu vain yksi puolen litran pullo.

Geelitauko.

Pari ekaa kilsaa mentiin kimpassa tietä pitkin. Kun reitiksi lopulta valikoitui Haltiasta Siikarantaan ja samoja polkuja takaisin, jättäydyin juoksemaan itsekseni omaa hitaampaa vauhtiani.  Sovittiin, että käännyn takaisin, kun pojat juoksevat takaisinpäin minua vastaan ja niin tehtiinkin. Maisemat olivat tosi hienot, enkä taaskaan oikein malttanut jäädä ottamaan kuvia. Reitti oli tosin hyvin merkitty, vaikka kerran ehdinkin jo parisataa metriä juosta väärään suuntaan.

Höntsäviikko

Tänään Ironmanista on tasan kolme viikkoa. Mitään kunnon treeniä en vielä ole saanut aikaiseksi, eikä ole tietty vielä tarpeenkaan. Ainakin syyskuu menee vielä tässä fiiliksen mukaan -moodissa, ehkä lokakuukin. Treeni- ja kisapainajaiset ovat kuitenkin väistyneet, ja uskon henkisenkin palautumisen olevan ihan hyvässä vauhdissa.

Maanantaina kävimme Peten kanssa salilla. Olimme käyneet uusimassa sopimuksemme Esport Expressin kanssa jo viikonloppuna, joten ainakin seuraavat 12 kuukautta se on edelleen kotisalimme. Fiilis ei ollut erityisen vahva, ja yhden käsipainosarjan jouduin jättämään keskenkin, kun alkoi pyörryttää. Taisin poislähtiessä olla aika huonotuulinenkin, kun jouduin odottamaan Peteä kymmenisen minuuttia, hän kun teki loppuverryttelyn vähän pitemmän kaavan mukaan.

Keskiviikkona ja perjantaina kävin töissä pyörällä. Työmatka maantiepyörällä lyhentyi hieman, kun Munkkiniemen Munkinpuiston läpi menevä kevyen liikenteen väylä asfaltoitiin. Aikaisemmin lyhin reitti maantiepyörällä kulki Länsiväylän vartta, ja siellä hidasteena on Lauttasaaren läpiajaminen. Olen siinä onnellisessa asemassa, että kotoa pääsee töihin ja takaisin montaa eri reittiä - työmatkapyöräilyssäkin vaihtelu virkistää.

Uinnit ajoittuivat tällä viikolla torstai-iltaan ja sunnuntai-aamupäivään. Molemmilla kerroilla ajoin Jopolla Leppävaaran maauimalaan, joka on auki vielä tulevan viikon. Hieman on uidessa taas sellainen uppotukkifiilis, mutta kivaahan se on taivasalla lämpimässä vedessä.

Sain perjantaina työkaverilta viikonloppulainaan Suunto Spartan Sport -kellon, jonka hän oli saanut testiin Suunnolta. Lauantaina piti kellon testaamiseksi käydä ajamassa lyhyt lenkki tri-pyörällä. Ajelin pitkin Espoon ja Helsingin rantoja reilun tunnin. Pyöräily tuntui tosi mahtavalta, ja tuolle reitille sattuu kyllä niin moni kiva ja minulle tärkeä paikka, että täytyy käydä samoissa maisemissa ajelemassa höntsälenkkiä vähän useamminkin.

Aikataulu sattui niin sopivasti, että pyörälenkin jälkeen ehdin kannustamaan Rantamaratonin juoksijoita kotikulmille. Siinä vaiheessa juoksua oli takana kolmisen kilsaa, ja koko juoksijaletka meni ohi parissakymmenessä minuutissa. Ilahduttavasti näin tuttujakin joukossa. Kaikkia kannustin, moni kiitti ja vielä useampi hymyili. Joku näytti peukkuakin.

Rantamaratonin reitillä.

Nyt kun olen liikkunut enemmän pyörällä, olen ilokseni huomannut, että törmään yhä useammin tuttuihin. Tuossakin juoksijoita odotellessani tunnelista putkahti yksi ihana tuttu pyörälenkillään. Samoin yhtenä aamuna Ruoholahdessa Kaupunkipyörää säätäessäni paikalle sattui myös pyörällä liikkunut triathlonkaveri. Näistä lyhyistäkin tapaamisista jää hyvä fiilis koko päiväksi. Pyöräillessä on jotenkin avoimempi kohtaamisille kuin esimerkiksi metrossa istuessa, silloin kun tulee usein vain räplättyä sitä omaa kännykkää. Lisää hyötypyöräilyä mun elämään!

Meillä on muu perhe ollut jo monta päivää flunssassa, itse olen ainakin toistaiseksi säästynyt taudilta. Tyttärellä on monen vuoden tauon jälkeen korvatulehduskin, muut ovat päässeet onneksi hieman vähemmällä.

Ajelua

Pikkuhiljaa olen palailemassa treeniä muistuttavan toiminnan pariin. Viikonloppu meni aika kivasti maastopyöräilyn merkeissä.

Lauantaina kävimme Peten kanssa Fiskars Village Trail Centerin avajaisissa. Siellä on nyt auki kuusi maastopyöräreittiä, on helppoa ja vaikeampaakin. Reittejä on nyt noin 30 kilometriä, ja ensi vuoden aikana niiden määrä tulee kaksinkertaistumaan. Kannattaa tykätä Trail Centeristä Facebookissa! Paikka olisi ihan omiaan vaikkapa kaveriporukan MTB-päivälle, kun ajettavia reittejä on eri tasoisia ja Fiskarsissa hyviä lounas- ja kahvittelupaikkojakin useita.

Kiersimme yhden keskivaikean reitin, ja siinäkin oli minulle etenkin yhdessä ylämäessä ihan riittävän paljon haastetta. Jossain vaiheessa tajusin vähän päästää ilmaa renkaista, kun olin laittanut niihin maksimipaineet kuten triathlonpyörään konsanaan. Maastossa liian kovista paineista on vain haittaa, kun pyörä pomppii juurien ja kivien päällä. Takaisin kylään ajaessa huomasin, että keulakin oli lukittu. Kokemuksesta oppii.

Trail Centerin avajaisissa oli mahdollisuus koeajaa Canyonin maastopyöriä. Pete tarttui tilaisuuteen ja kävi kiertämässä kilsan koeajolenkin 29" jäykkäperällä. Hän ajelee toistaiseksi maastossa pojallemme kuutisen vuotta sitten ostamallamme rimpulalla, joten kalustopäivitystä saattaa olla tulossa. Vielä vaan on mietinnässä, että olisiko se unelmien maastopyörä jäykkäperä vai täysjousto.

Fiskarsista ajoimme mökille Kettulaan. Sunnuntaina ajoimme Kettulan ja Kiikalan maastoissa vähän pitemmän, reilun kahden tunnin lenkin. Siinä oli mukavasti polkua ja jonkin verran myös hiekkatietä. Ajaminen sujui jo paremmin kuin lauantaina, varsinkin kun yritin opetella pois siitä tavasta istua satulassa kuin tatti. Mikä toimii triathlonpyörällä, ei taidakaan olla toimiva taktiikka maastopyörällä. Pari kertaa kellahdin kumoonkin, joten tuli sitä riskiäkin ilmeisesti otettua vähän enemmän.

Kiikalan lentokentän ympäri menee motocross-rata, ja siinä saikin aika kivasti harjoitella kuopasta kuoppaan ajamista. Samoilla seuduilla on myös juoksuhautoja, joissa varusmiehet edelleen harjoittelevat sotimista. Meidänkin poikamme oli inttiaikanaan Kiikalassa leirillä vuorotellen kaivamassa ja täyttämässä poteroa.

Lentokentällä vedettiin autolla ja vaijerilla ilmaan varjoliitäjiä. Rentouttavan näköistä puuhaa tuo liitäminen. Alla kuvassa näkyy muutama kun oikein tihrustaa.

Kaupunkipyörällä ja Allas Sea Poolissa

Palautuminen on toivottavasti hyvässä vauhdissa, kun tuntuu, että työpäivän jälkeen olen nämä vajaat kaksi viikkoa vain laiskotellut. Töissä alkaa olla jo aika kiirettä, mutta iltaisin on ollut hyvää aikaa käydä kampaajalla ja hammaslääkärissäkin.

Helsingissä on tänä kesänä ollut käytössä keltaiset Kaupunkipyörät. Rekisteröidyin käyttäjäksi loppukaudeksi (syys- ja lokakuu) 15 eurolla. Nyt voin käyttää pyöriä veloituksetta rajattomasti, mutta vain puoli tuntia kerrallaan. Olen nyt muutamana aamuna jäänyt bussista Ruoholahdessa ja metron sijasta ajanut loppumatkan Kluuviin Kaupunkipyörällä. Rekisteröinti ja pyörän ottaminen ja palauttaminen sujuivat yllättävän helposti. Pyörä on omiaan lyhyillä parin kilsan matkoilla. Siinä on valot edessä ja takana sekä kolme vaihdetta, mutta satulasta ei paljon lauluja laulella; se tuntuu minusta huonolta.

Pyöriä Svenska Teaternin takana.

Tänä aamuna aloin pyörällä ajaessani miettiä, mistä hankkisin mustikat aamupuuroon. Yleensä käyn Helsingin Yliopiston metroaseman K-kaupassa tai Kluuvin Alepassa, mutta kauniina aamuna mieli ei tehnyt maan alle. Onneksi keksin, että minähän voinkin ajella suoraan Kauppatorille, palauttaa pyörän sinne ja hakea mustikat Kauppatorilta. Ostin samalla vadelmiakin ja kävelin sitten muutaman minuutin matkan töihin ihan huikaisevassa auringonpaisteessa.

Eilen kävin ensimmäistä kertaa uimassa Kauppatorin kupeeseen viime viikolla avatussa Allas Sea Poolissa. Uintikerran hinta on aika kova, 9 euroa. Ensimmäisellä kerralla piti lisäksi maksaa pantti rannekkeesta. Toisaalta hinnalla saisi kyllä uida viisikin tuntia. Pukuhuone oli yllättävän pieni, suorastaan ahdas ja sen lattiat aivan märät. Ritilämatot puuttuivat, samoin vessapaperitelineet. Suihkuhuoneessa ei ollut yhtään koukkua pyyhkeille eikä hyllyjä muillekaan tarvikkeille, mutta suihkut olivat kyllä hienot.

Uin 25 metrin altaassa vajaan tunnin. Kylläpäs se 25 metriä tuntuikin lyhyeltä nyt, kun kesän ajan olen uinut joko Leppävaaran 50 metrin altaassa tai avovedessä! Altaassa oli kuusi rataa, mutta vain yksi rataköysi keskellä. Uinti sujui vaihtelevasti. Välillä mummorintaa uivia tuli vastaan oikein rintamana, toisinaan omaa treeniä mahtui ihan hyvin. Paikalla vaikutti olevan enemmän fiilistelijöitä kuin treenaajia, joten yritin sopeutua.

Seuraavan kerran ajattelin mennä uimaan vasta sitten, kun loputkin rataköydet ovat paikallaan. Niitä on kuulemma tulossa lisää. Toinen vaihtoehto voisi olla mennä aikaisin aamulla, kun nyt työpäivän jälkeen porukkaa tuntui tulevan koko ajan lisää. Ehkä siellä ei aamukuudelta olisi vielä niin kamalasti uimareita?

Taivasalla oli kyllä tosi hienoa uida, enkä tuota hienommalle paikalle altaita osaisi edes kuvitella. Vähän yllätyin, kun luin että Allas on auki myös talvella ja makean veden altaan ovat silloinkin lämmitettyjä. Merivesialtaassa voi sen sijaan saada autenttisen avovesiuintikokemuksen. Jännä nähdä, millainen paikka Allas on kylminä marraskuisina aamuina.

Ironman blues

Tämä Vichyn jälkeinen viikko on mennyt vähän väsyneissä ja jopa alakuloisissa tunnelmissa. Tulimme kotiin tiistaina, ja molemmat lapset olivat kentällä vastassa. Melkein siinä taas herkistyi, kun näki rakkaat monen päivän tauon jälkeen. Sitä vaan ihmettelivät, että miksi eivät mitalit olleet kaulassa. 

Töihin palasin keskiviikkona, ja ihan hyvin on arki lähtenyt sujumaan. Olen saanut nukuttuakin joka yö, mitä nyt jonkinlaista suorituspainajaista on tainnut silmissä vilistä. Unessa on pitänyt vielä lähteä Ironman-reittiä kiertämään maaliintulon jälkeen, vaikkei millään jaksaisi. Aina olen kuitenkin lähtenyt, vaikkei mieli olisikaan tehnyt.

Jo ennen kisaa päätin pitää ainakin kahden viikon totaalitauon treenistä. Viimeisillä viikoilla ennen kisaa aloin jo oikein odottaa tätä aikaa, kun ei olisi "pakko" treenata ja kalenterissa olisi iltaisin tyhjää. Ja onhan tämä lepäily tosi mahtavaa! Pieni lipsahdus tuli, kun otin mökkiviikonloppuun mukaan märkkärin. Vielä en kuitenkaan ole käynyt uimassa, saa nähdä miten käy. 

Kauppatorin Allas Sea Pooliinkin on jo vähän alkanut tehdä mieli mennä kokeilemaan, työpaikka kun on siinä melkein vieressä. Ja työmatkapyöräily olisi kiva saada mukaan arkeen. Monenlaisia mielitekoja on siis tullut jo näinkin lyhyessä ajassa. 

En ole nyt syksyksi ilmoittautunut mihinkään uintiryhmään. Pirkkolaan ehtiminen joka torstai alkoi käydä vähän stressaavaksi aikataulujen ja ruuhkien takia, ja ajattelin, että kokeilen nyt syksyllä tehdä kaikki uintitreenit Peten ja "Uinnin tukiopetusryhmän" kanssa. Ehkä silloin tällöin ostan pari yksityistuntia varmistaakseni, ettei tekniikka kehity väärään suuntaan. CSS-testillä voi helposti itsekin tsekkailla uintivauhdin kehittymistä. 

Mitä nyt olen Internetistä lukenut, kisan jälkeisiin lopahtaneisiin tunnelmiin auttaa parhaiten seuraavna vuoden kisaan ilmoittautuminen. Sitä en kuitenkaan ole vielä tehnyt. Se on selvää, että ainakin yhdelle puolikkaalle ja täydelle matkalle tästä taas punnerretaan, mutta mikä olisi meille sopivin kisa? Kalmaria ollaan vähän mietitty, mutta Pete on siellä kisannut jo kahdesti, ja olisi kiva kokeilla jotain uutta. Tahko? Sääksi? Challenge-sarjan kisa? Puolikas Sääksissä ja kokonainen Tahkolla? Puolikas ulkomailla ja kokonainen kotimaassa vai toisinpäin?