Ironman Vichy 28.8.2016

Ranskan perinteikkäässä kylpyläkaupunki Vichyssä on samana viikonloppuna ensin lauantaina puolikas ja sitten sunnuntaina kokonainen Ironman. Kisoissa oli tänän vuonna yhteensä yli 4000 osallistujaa, mikä näkyi jonoina ja ruuhkina kisakeskuksen liepeillä. Kisakeskus on parin kilometrin päässä kaupungin keskustasta, ja yli 35 asteen helteessä aika moni muukin oli miettinyt, että rekisteröitymään tai kisainfoon mennessään istuu mieluummin ilmastoidussa autossa kuin kävelee kamalassa helteessä paikan päälle.

Kisainfossa kertottiin varmaan suunnilleen samat asiat ranskaksi ja englanniksi. Pohjoismaissa on tottunut siihen, että asiat tapahtuvat tarkasti suunnitelman mukaan, täällä oli enemmän vallallaan sellainen eteläeurooppalainen rento meininki. Esimerkiksi kisainfon pitopaikan suhteen oli hieman epäselvyyttä, ja kaikki ohjattiin istumaan maalialueelle kunnes ranskaksi annettiin ilmeisesti ohje siirtyä sittenkin pasta party -telttaan ja sinnehän mekin sitten muiden perässä taas jonotimme. Saimme ruuat ja melkein ehdimme jo syödäkin kaiken, ennenkuin info alkoi. Paljon tehokkaammin homma hoidettiin esimerkiksi Jönköpingin puolimatkalla.

Aika selvää oli jo perjantaina, että märkäpukukielto tulee, kun veden lämpötila oli 25 astetta eikä ilma ollut viilenemään päin. Mietimme (aika lyhyen aikaa) swimskinien ostoa, mutta koska niillä oli expossa hintaa lähes 300 € kappaleelta, emme ostaneet. Onneksi, sillä myöhemmin kuulimme, että nekin oli kisassa kielletty. Swimskin laitetaan uinnin ajaksi kisa-asun päälle ja se ilmeisesti jollain tavalla nopeuttaa uintia. En ole koskaan sellaista kokeillut, mutta ainakin Havaijilla se taitaa olla suosittu ja myös sallittu.

Kisa-aamuna ajoimme lähtöpaikalle autolla, kun pyörät ja muut kisaa varten tarvittavat romppeet olimme vieneet vaihtopaikalle jo edellisenä iltana. Aika pian kaiuttimista kerrottiinkin, että märkäpukukielto on tosiasia, ja kaikki neopreeni on uinnissa kielletty. Olin tähän toki varautunut, ja ottanut mukaan uimapuvun, jonka puin topin ja trishortsien päälle. Ei kamalan nätti, mutta tarkoituksenmukainen kostyymi.

Aamulla ennen lähtöä jonossa renkaiden pumppaukseen:

Uinnin lähtö oli ns. rolling start, eli kilpailijat päättivät itse paikkansa jonossa oman tavoiteaikansa mukaan. Peten kanssa menimme 1:10-1:15 ajan kieppeille. Lopulta tuli se oma vuoro hypätä laiturilta järveen ja alkaa uida. Tilaa tuntui olevan, mutta pian aika paljon myös ohitettavia. Pari kertaa piti uida tiukastakin välistä ja tuli vähän kontaktia. Uinti oli kahtena kierroksena, ja välissä juostiin joitakin kymmeniä metrejä laiturilla, kunnes hypättiin uudelle kierrokselle. Uinti tuntui ihan mahtavalta ja oli hienoa katsoa, kuinka aurinko nousi talojen takaa. Uitu matka oli merkitty isoilla poijuilla 500 m välein. Katsoin kelloa vain ekan kierroksen jälkeen, kun olin uinut 40 minuuttia. Toiseen kierrokseen meni minuutti kauemmin.

Vaihto meni sekin mukavasti, tilaa riitti naisten teltassa. Naisia oli muutenkin suhteessa todella vähän, vain 261 ilmoittautunutta, kun miehiä täydellä matkalla oli yli 1600. 

Aikaisempina vuosina pyöräilyn ekat kilsat oli ajettu todella huonolla asfaltilla, mutta nyt se pätkä oli asfaltoitu uudelleen ja saimme ajaa alun ihan tasaista baanaa. Pyörä oli sekin kahtena kierroksena. Reitti kulki ranskalaisessa maalaismaisemassa maissipeltojen keskellä, ja aina välillä poikettiin johonkin pikkukylään. Olimme ajaneet reitin autolla perjantaina, joten se oli suunnilleen tuttu jo ensimmäisellä kierroksella.

Huoltopisteitä oli reilun parinkymmenen kilsan välein - ihan riittävästi siihen, että pärjäsin kahdella juomapullolla. Tyhjentyneen vesipullon vaihdoin uuteen jokaisella huoltopaikalla. Myös geeliä, banaania, kolaa ja patukkaa oli tarjolla. Huoltopisteet oli rakennettu jokainen vähän omalla tavallaan niin, etteivät tarjottavat olleet kaikissa samassa järjestyksessä. Muistaakseni Köpiksessä järjestys oli aina sama ja ennakoitavissa eli siis minusta parempi.

Pyörällä pyrin pitämään tavoitetehoa yllä mahdollisimman tasaisesti. Olo oli vahva ja hyvä. Ylämäissä jäin muista, alamäissä ja osin tasaisellakin sitten ohittelin. Koko ajan oli ympärillä porukkaa. Pyöräilyn aikana ripsotteli vettäkin pariin otteeseen, ja aurinko oli pilvessä. Kilpakumppaneilta kuulin, että sateen aikana tuuli olissi ollut kova, mutta minun kohdalleni en puuskia ainakaan muista sattuneen. Tuomareita liikkui paljon moottoripyörillä, ja penalty boxeissakin näytti sen tuloksena olevan porukkaa. Siistiä oli ajo, ei isoja peesiporukoita tai sinkoilua sinne tänne. Myöhemmin juoksun aikana näin kuitenkin paikkailtuja kyynärpäitä, joten kai siellä jotain pientä kolinaa oli ollut.

Toiselle kierrokselle lähdettäessä pysähdyin ja kävin vessassa. Pete oli ohittanut minut 70 km ajon jälkeen reitin ainoassa kunnon nousussa ja ehdotti, että antaisin tulla vaan siinä ajaessa, mutta ei minusta nyt ollut siihen. Toisen kerran pysähdyin tarkistamaan eturengasta, kun se alkoi pitää märällä asfaltilla ihmeellistä ääntä. Oli onneksi ihan kunnossa. 

Pyöräreitin loppuosa oli kivaa laskua vaihtoalueelle. Vichyn kisa oli aikaisemmin Challenge-sarjaa, ja silloin pyöräreitti ajettiin eri suuntaan. Challenge-logoja näkyikin vastaantulevien kaistalla aina siellä täällä. Risteykset oli hyvin merkitty, ja isommissa oli poliisit liikenteenohjaajina. Vajaa puolet reitistä oli suljettu kokonaan liikenteeltä, osalla reittiä tuli autoja vastaan.

Pyöräilyn jälkeen oli sitten juoksun vuoro. Kävin taas vessassa, ja nyt tajusin ottaa mukaan juotavaa ja syötävää niin, että saisin senkin ajan käytettyä hyväksi. Aikaa maratonin juoksemiseen oli laskujeni mukaan yli kahdeksan tuntia, ja tiesin pääseväni maaliin vaikka kävellen. 

Juoksureitti oli joen vartta kahteen suuntaan. Aurinko oli tässä vaiheessa tullut ihan kunnolla esiin pilviverhon takaa, ja lämpöä oli reilusti yli 30 astetta. Neljä kertaa kierrettävän 10,5 kilometrin reitin varrella oli kuusi huoltopistettä. Tarjolla oli taas vettä, Cokista, patukoita, geelejä, banaania, appelsiinia, suolakeksejä ja kivennäisvettä. Myös suihkuja oli kaksi joka huoltopisteellä ja ne viilensivätkin aika tehokkaasti kuumentuvaa kroppaa. Osa juoksureitistä oli onneksi varjossa.

Juoksussa Sinan mies Sami otti minustakin kuvan:

Juoksuun lähtiessä fiilis oli hyvä ja juoksu tuntui paremmalta kuin esimerkiksi Hietsun olympiamatkan kisassa. Aika nopeasti olo meni kuitenkin huonompaan suuntaan, kun vatsa teki tepposet. Suunnitelma oli juosta kaikki huoltopisteiden välit, mutta jo toisella kierroksella jouduin kävelemään yhä pitempiä pätkiä. Huolloista otin geeliä, vettä, kolaa ja kerran banaaniakin, mutta vatsa oli auttamattomasti sekaisin ja energiat vähissä. Vessassa tuli käytyä tämän tästä. Aloin juostessa laskea askelpareja aina sataan ajatuksena että kyllähän minä nyt kaksisataa askelta jaksan juosta, kunnes en sitten jaksanutkaan. Alkoi pyörryttää ja etoa.

Yksi päivän hienoista hetkistä oli, kun kuulin ystäväni Terhin huutavan nimeäni aidan takaa. Hän oli ihan mahtava superkannustaja myös juoksussa ja toisella kierroksella osasi vielä kertoi, mitä Petelle kuuluu. Siitä tuli hyvä mieli, vaikka juuri silloin Petelläkin oli kuulemma vähän vaikeaa.

Se hyvä puoli kävelemisessä on, että tulee juteltua muiden kisaajien kanssa. Tapasin azerbanistanilaisen miehen, joka kertoi olevansa maansa ensimmäinen Ironman, jos ehtii maaliin ennen cut-offia - toivottavasti ehti. Viimeiset kilsat kävelin norjalaisen miehen kanssa, jonka vaimo oli Norsemanilla viime ja tytär tänä vuonna. Pari sataa metriä ennen maalia sain rypistettyä vielä jonkinlaista juoksuakin, ja heti maaliintulon jälkeen näin Peten odottavan minua heti maaliviivan takana. Tässä kohtaa rennosta tyylistä oli hyötyä, Köpiksessä häntä oli hätistetty pois odottamasta. Toimitsija antoi mitalini Petelle, joka ripusti sen kaulaani ja otti meistä vielä tämän kuvankin: 

Heti maaliintulon jälkeen:

Ja kymmenen minuuttia myöhemmin:

Yhteenvetona kisasta voisin todeta, että märkäpukukielto uinnissa oli minulle ehkä ihan hyväkin juttu, eipähän ainakaan kroppa kuumentunut vielä siinä vaiheessa liikaa. Pyörällä ajoin mielestäni ihan niin kuin pitikin, mutta helteessä kisaamista ja etenkin juoksua pitää vielä harjoitella. Vatsa ei oikeastaan vielä vuorokaudenkaan jälkeen tunnu normaalilta, eikä ole edes nälkä.

Vichyyn päästäkseen pitää nähdä hieman enemmän vaivaa kuin moneen muuhun Ironman-kisaan. Ehkä siksi sitä ei myydä loppuun. Tänäkin vuonna rekisteröityminen suljettiin vain noin viikko ennen kisaa.  Kaikki kuitenkin toimi ihan hyvin, etenkin kisapäivänä. Etukäteen tiesimme tietenkin, että helteen mahdollisuus on suuri. Viime viikko olikin kaikkein kuumin Vichyssä koko kesänä ja lauantaina oli vielä kuumempi kuin sunnuntaina. Tänään maanantaina oli vain 21 astetta.

Me lensimme Helsingistä Geneveen torstaina ennen kisaa ja ajoimme vuokra-autolla Vichyyn. Perjantaina kävimme ajamassa parin tunnin lenkin kisareitillä ja lauantaina seurasimme puolikkaan kisaa. Lento kotiin on huomenna tiistaina jo yhdeltätoista, ja siksi muutimmekin vähän suunnitelmaa ja ajoimme Geneveen lentokenttähotelliin jo tänään. Vältämme näin yhden todella aikaisen herätyksen ja mahdollisesti hermoja raastavan Lyonin läpi ajamisen aamuruuhkan aikaan. 

Lisäys

Ai niin, ne ajat: Uinti 1.21:40, pyöräily 6.09:54, juoksu 5.30:55 eli vaihtoineen yhteensä 13.18:54.