Aika harvoin minulle tulee eteen sellaisia tilanteita, etten millään viitsisi lähteä lenkille, uimaan, pyöräilemään tai minne milloinkin treeniohjelman mukaan pitää lähteä. Eilen perjantaina oli sellainen tilanne. Takana oli pitkä työviikko, oli jo pimeää ja satoi. Pete oli ollut pari päivää matkoilla ja valmistautui kotona jo rentoon sohvailuun, kun oli tehnyt oman treeninsä jo aamulla.
Yhden persoonallisuustestin mukaan olen "tarkka laadunvalvoja", parhaimmillani ihanteellinen, tunnollinen ja oikeudenmukainen, huonoimmillani joustamaton, tiukka ja kriittinen. Tunnistan nuo kaikki piirteet itsessäni ja uskon, että samoin tekevät myös perheenjäseneni. Muistan, kuinka poikani joskus pienenä hammaspesulla kyseli, että "Äiti, miksi sinulla on niin paljon sääntöjä?". Se vähän herätti, olenkin varmaan ollut aika tiukka äiti. Sääntöjen ja ohjeiden mukaan on menty, lapset rokotettu, läksyt tehty ja koulut käyty.
Treenaamisessa nuo luonteenpiirteet näkyvät niin, että treenien väliin jättäminen on minulle ihan supervaikeaa. Kurinalaisesti ja velvollisuudentuntoisesti teen aina kaikki ohjelmaan merkityt treenit. Se on minulle helppoa, oikein näen mielessäni kuinka suoritukset seuraavat toistaan. Jos ohjelmassa on vesijuoksua, laitan vyön lanteille ja menen sinne mummojen sekaan, vaikka uiminen enemmän houkuttaisikin.
Ymmärrän toki, että juuri minun tyyppiselleni ihmiselle tietty "tottelemattomuus" ja sääntöjen tai treeniohjelman noudattamatta jättäminen voisi olla ihan hyväksi. Voisin ehkä oppia jotain ja huomata, ettei mitään kamalaa tapahdu, vaikken aina suunnitelmissa pysyisikään. Tässä minulla on kehittymisen paikka.
No, perjantaina olin jo kotiin kävellessäni miettinyt, että jos Pete tänään ehdottaisi vaikkapa leffailtaa, olisin siihen ihan valmis. Mutta eipä ehdottanut, vaan oikein kannustamalla kannusti lähtemään lenkille pimeään iltaan. Ihanan kamala sparraaja! Eihän siinä enää mitään muuta voinut kun laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä vilkkuva heijastinliivi päällä pimeään Otaniemen rantaan juoksemaan.
Niin jäi sekin kehittymisen paikka käyttämättä, mutta tuli sentään treenattua viikon päästä juostavaa puolimaratonia varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti