Jo muutaman kuukauden ajan olen välillä mittaillut, joko poikani (15 v.) on minua pitempi. Aika monta kertaa hän on jäänyt pari milliä tappiolle, mutta toissapäivänä osat vaihtuivat ja hän meni pituudessa ohi. Tuntuu ihmeelliseltä että se kävi näin nopeasti, muistan tosi hyvin päivän jona tein positiivisen raskaustestin ja kävimme Peten kanssa ostamassa Stockalta helikopterisukat syntyvälle vauvalle.
Urheiluosastolla ollaan taas oltu ahkeria. Pete kävi juoksemassa 16 km, ja minä pyöräilin vieressä. Illansuussa Pete puolestaan souti ja oli hengenpelastusvalmiudessa, kun uin vajaan tunnin. Kesäloma on lähtenyt aivan mahtavasti käyntiin, ja tästä se vaan paranee kun sisko tyttärineen tulee torstaina Suomeen!
Pyöräkin on kuulemma jo matkalla, lupasivat Velosportista soittaa heti kun on tarkempaa tietoa sen saapumisajankohdasta. Toivottavasti ennen lauantaita kuuluu jotain.
tiistai 29. kesäkuuta 2010
sunnuntai 27. kesäkuuta 2010
Sateenkaaren päässä
Juhannus on mennyt letkeästi mökkeillessä. Perjantaina kävin uimassa noin puolen tunnin lenkin, ja tänään sunnuntaina vajaat 40 minuuttia. Kevät ja alkukesäkin menivät ohi ihan hujauksessa, ja Kisko Triathloniin on aikaa enää vajaa viikko. Ei tarvitse edes katsella harjoituspäiväkirjaa, kun tiedän ilmankin että olen pyöräillyt ja juossut liian vähän. Työmatkapyöräilyä on sentään jonkun verran kertynyt, mutta sitä en laske varsinaiseksi harjoitteluksi.
Kiskon kisa pitää nyt ottaa vaan oppimisprojektina. Viimeisen viikon aikana on ihan turha hötkyillä, kun ei kuntoakaan pysty enää parantamaan. Suunnitelmissa on syödä hyvin, uida vähän, ehkä käydä kokeilemassa juoksemista jollain lyhyellä lenkillä. Uimista ajattelin kokeilla myös ilman märkäpukua, koska kuulemma jonain vuonna vesi oli ollut niin lämmintä ettei märkäpuvulla uiminen ollut sallittua. Uutta pyörää odotan edelleen saapuvaksi ensi viikolla, mutta varmuutta sen ehtimisestä ajoissa ei tietenkään vielä ole. Huomenna ajattelin sitä myyjältä kysäistä...
Kisa on alkanut jännittää ihan oikeasti, ja vähän mietityttää sekin mihin on tullut ilmoittauduttua. Miksi harjoitteluun käytettävä aika tuntuu aina loppuvan kesken? Miksen ole käynyt ahkerammin pyörälenkeillä ja niiden päälle vähän juoksemassa? Ensi lauantain urakkaan menee varmasti reilusti yli kolme tuntia. Siitä olen kyllä iloinen, että selkä on jo sellaisessa kunnossa että voin osallistua kisaan. Viime syksynä oli päiviä, joina en pystynyt kunnolla edes kävelemään, juoksusta puhumattakaan. Pete on luvannut odottaa minua maalissa, ja se riittää!
Eilen järven yllä oli ihan mielettömän hieno sateenkaari, josta vain osa mahtui kuvaan. Ja juhannusruusutkin kukkivat.
Kiskon kisa pitää nyt ottaa vaan oppimisprojektina. Viimeisen viikon aikana on ihan turha hötkyillä, kun ei kuntoakaan pysty enää parantamaan. Suunnitelmissa on syödä hyvin, uida vähän, ehkä käydä kokeilemassa juoksemista jollain lyhyellä lenkillä. Uimista ajattelin kokeilla myös ilman märkäpukua, koska kuulemma jonain vuonna vesi oli ollut niin lämmintä ettei märkäpuvulla uiminen ollut sallittua. Uutta pyörää odotan edelleen saapuvaksi ensi viikolla, mutta varmuutta sen ehtimisestä ajoissa ei tietenkään vielä ole. Huomenna ajattelin sitä myyjältä kysäistä...
Kisa on alkanut jännittää ihan oikeasti, ja vähän mietityttää sekin mihin on tullut ilmoittauduttua. Miksi harjoitteluun käytettävä aika tuntuu aina loppuvan kesken? Miksen ole käynyt ahkerammin pyörälenkeillä ja niiden päälle vähän juoksemassa? Ensi lauantain urakkaan menee varmasti reilusti yli kolme tuntia. Siitä olen kyllä iloinen, että selkä on jo sellaisessa kunnossa että voin osallistua kisaan. Viime syksynä oli päiviä, joina en pystynyt kunnolla edes kävelemään, juoksusta puhumattakaan. Pete on luvannut odottaa minua maalissa, ja se riittää!
Eilen järven yllä oli ihan mielettömän hieno sateenkaari, josta vain osa mahtui kuvaan. Ja juhannusruusutkin kukkivat.
perjantai 25. kesäkuuta 2010
Neljan lenkin suora
Taalla SLC:ssa riittaa helteita, asteita on ollut kolmisenkymmenta koko viikon. Lenkilla taytyy kayda joko aamuaikaisin tai iltamyohaan, kun juoksemattakin uupuu taysin. Olen kaynyt joka paiva kasin lenkilla , nelja kertaa perakkain. Taytyy holkata vahan ns. varastoon,, kun ensi viikolla alkaa Suomen-matka. Taytyy sitten jaksaa tuoda lapset ja matkatavarat maailman ympari! Lenkitkin taitavat jaada sitten pariksi paivaksi valiin.
Illalla onkin aika kiva holkata. Yhdella reunalla laaksoa aurinko laskee Suureen Suolajarveen ja toisella puolella kohoaa Mt. Olympuksen ylle miltei taysi kuu. On hienot maisemat! Iltamyohalla naksahtavat kayntiin myos nurmikoiden kastelujarjestelmat, ja sellaisen vesisuihkun lapi on aina valilla raikastavaa juosta!
Illalla onkin aika kiva holkata. Yhdella reunalla laaksoa aurinko laskee Suureen Suolajarveen ja toisella puolella kohoaa Mt. Olympuksen ylle miltei taysi kuu. On hienot maisemat! Iltamyohalla naksahtavat kayntiin myos nurmikoiden kastelujarjestelmat, ja sellaisen vesisuihkun lapi on aina valilla raikastavaa juosta!
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Taas Oittaalla
Pieni porukka avovesiuinnin ystäviä kokoontui taas uimaan Oittaalla klo 18.30. Aurinko paistoi, ja vesi oli jo tosi lämmintä. Märkäpuvuissa kuitenkin uitiin noin 45 minuuttia, ja aina sopivin väliajoin pidettiin pieniä breikkejä. Moni meistä oli eilen ollut Rykäsyssä, ja siitä ja muista kesän kilpailuista ja mm. pyörähankinnoista riitti juttua.
Jalat ja selkä tuntuivat vähän väsyneiltä, mutta muuten oli ihan hyvä uida. Neopreenihattu on näillä keleillä vähän liikaa. Sain tänään työkavereilta lahjakortin Stockalle, ehkäpä käyn siellä vähän katselemassa uimalakkeja loman aikana. Huomenna on viimeinen työpäiväni nykyisessä hommassani, ja elokuussa aloitan uudessa. Huoletonta lomaa jää onneksi reilut viisi viikkoa. Kyllä siinä pitäisi ehtiä sporttailla ja tehdä kaikkea muutakin mukavaa.
Jalat ja selkä tuntuivat vähän väsyneiltä, mutta muuten oli ihan hyvä uida. Neopreenihattu on näillä keleillä vähän liikaa. Sain tänään työkavereilta lahjakortin Stockalle, ehkäpä käyn siellä vähän katselemassa uimalakkeja loman aikana. Huomenna on viimeinen työpäiväni nykyisessä hommassani, ja elokuussa aloitan uudessa. Huoletonta lomaa jää onneksi reilut viisi viikkoa. Kyllä siinä pitäisi ehtiä sporttailla ja tehdä kaikkea muutakin mukavaa.
tiistai 22. kesäkuuta 2010
Rouva 67
Heltri Cupin Rykäsyssä tehtiin tänään kaikkien aikojen osallistujaennätys: 85 osallistujaa. Minäkin olin siellä mukana nyt ensimmäistä kertaa. Rykäsy on HelTrin järjestämä harjoituskilpailu, matka on 750 uinti, 20 km pyörä ja 5.3 km juoksu. Sprinttikisa siis.
Kisa alkoi jännittää jo töissä. Söin vähän normaalia enemmän ja otin jälkkäriäkin (pullavanukasta). Join myös reippaasti vettä koko päivän. Kotiin päästyäni söin vähän müsliä, tsekkasin vielä kerran kaikki eilen pakkaamani kamppeet ja nostin pyörän autoon. Olin paikalla Kuusijärvellä hyvissä ajoin, ja ehdin laittaa kaikki kamppeet järjestykseen, käydä veskissä, ilmoittautua, pukea märkäpuvun ja vähän kastautuakin ennen kisainfoa. Oli tosi mukava tavata leiriltä, uintikurssilta ja avovesiuinneilta tuttuja tyyppejä.
Uinti sujui hyvin, vaikka välillä tulikin vähän kontaktia kanssauijiin. Olin kyllä selvästi porukan häntäpäässä jo tässä vaiheessa. Yhden keltauimalakkisen miehen kanssa uimme lähes rinta rinnan loppumatkan. Suunnassa pysyin hyvin, kun välillä katsoin missä muut menevät. Pari kertaa jouduin puhdistamaan höyryyntyneitä laseja. Uintiin meni oman ajanoton mukaan 14.29.
Eka vaihto sujui nopeasti, reilussa kahdessa minuutissa. Pyörälle kävellessäni riisuin jo märkäpuvun yläosan. Se kävi muuten yllättävän kivuttomasti, kun olin ennen pukeutumista laittanut käsivarsille ja jalkoihin Ceridalin Lipolotion -ihoöljyä. Äkkiä vaan sukat jalkaan, paita päälle ja kypärä päähän.
Lähdin varmaan vähän liian kovaa ajamaan vauhtia, yritin pysyä peesauskiellosta huolimatta näköetäisyydellä muutamasta edelläni lähteneestä miehestä, mutta en siinä onnistunut. Menivät menojaan ihan niin kuin kaikki minut ohittaneet muutkin pyöräilijät - ja heitä oli monta. Minä en ohittanut ketään. Pyöräilyyn meni reilut 45 minuuttia. Sen päätyttyä luulin jo olevani viimeinen kilpailija. Sykemittarissani on toisen vaihdon pituus vain vajaa minuutti, mutta kyllä siinä enemmän meni. Vaihdoin kengät ja kypärän tilalle lippiksen.
Juoksussa oli parin kilsan edestakainen pätkä, jolla oli kiva moikkailla kaikkia tuttuja. Syke oli juoksussa 170:n tuntumassa, ja keskityin pitämään keskivartalon kasassa. Ihan kivasti kulki. Kääntöpaikan jälkeen huomasin, etten ollutkaan viimeinen juoksija, vaan takanani oli pari muuta. Juoksureitin lopussa oli vielä yksi aika jyrkkä mäki, jonka puuskutin ylös. Loppusuora oli kiva juosta hiekkarannalla, kun maalista jo kuului kannustusta. Juoksuaika oli noin 31 minuuttia, ja loppuaika oman ajanoton mukaan 1.34.
Ensimmäinen "oikea" triathlon oli kyllä ihan mahtava kokemus, koko ajan mietin vain, että tässä sitä nyt mennään ja hyvinhän tämä nyt sujuu. Nautin joka hetkestä. Hymyilytti.
Nyt kotisohvalla vähän särkee selkää, mutta eiköhän siitä Panadol Fortella selvitä. Juhuu!
Kisa alkoi jännittää jo töissä. Söin vähän normaalia enemmän ja otin jälkkäriäkin (pullavanukasta). Join myös reippaasti vettä koko päivän. Kotiin päästyäni söin vähän müsliä, tsekkasin vielä kerran kaikki eilen pakkaamani kamppeet ja nostin pyörän autoon. Olin paikalla Kuusijärvellä hyvissä ajoin, ja ehdin laittaa kaikki kamppeet järjestykseen, käydä veskissä, ilmoittautua, pukea märkäpuvun ja vähän kastautuakin ennen kisainfoa. Oli tosi mukava tavata leiriltä, uintikurssilta ja avovesiuinneilta tuttuja tyyppejä.
Uinti sujui hyvin, vaikka välillä tulikin vähän kontaktia kanssauijiin. Olin kyllä selvästi porukan häntäpäässä jo tässä vaiheessa. Yhden keltauimalakkisen miehen kanssa uimme lähes rinta rinnan loppumatkan. Suunnassa pysyin hyvin, kun välillä katsoin missä muut menevät. Pari kertaa jouduin puhdistamaan höyryyntyneitä laseja. Uintiin meni oman ajanoton mukaan 14.29.
Eka vaihto sujui nopeasti, reilussa kahdessa minuutissa. Pyörälle kävellessäni riisuin jo märkäpuvun yläosan. Se kävi muuten yllättävän kivuttomasti, kun olin ennen pukeutumista laittanut käsivarsille ja jalkoihin Ceridalin Lipolotion -ihoöljyä. Äkkiä vaan sukat jalkaan, paita päälle ja kypärä päähän.
Lähdin varmaan vähän liian kovaa ajamaan vauhtia, yritin pysyä peesauskiellosta huolimatta näköetäisyydellä muutamasta edelläni lähteneestä miehestä, mutta en siinä onnistunut. Menivät menojaan ihan niin kuin kaikki minut ohittaneet muutkin pyöräilijät - ja heitä oli monta. Minä en ohittanut ketään. Pyöräilyyn meni reilut 45 minuuttia. Sen päätyttyä luulin jo olevani viimeinen kilpailija. Sykemittarissani on toisen vaihdon pituus vain vajaa minuutti, mutta kyllä siinä enemmän meni. Vaihdoin kengät ja kypärän tilalle lippiksen.
Juoksussa oli parin kilsan edestakainen pätkä, jolla oli kiva moikkailla kaikkia tuttuja. Syke oli juoksussa 170:n tuntumassa, ja keskityin pitämään keskivartalon kasassa. Ihan kivasti kulki. Kääntöpaikan jälkeen huomasin, etten ollutkaan viimeinen juoksija, vaan takanani oli pari muuta. Juoksureitin lopussa oli vielä yksi aika jyrkkä mäki, jonka puuskutin ylös. Loppusuora oli kiva juosta hiekkarannalla, kun maalista jo kuului kannustusta. Juoksuaika oli noin 31 minuuttia, ja loppuaika oman ajanoton mukaan 1.34.
Ensimmäinen "oikea" triathlon oli kyllä ihan mahtava kokemus, koko ajan mietin vain, että tässä sitä nyt mennään ja hyvinhän tämä nyt sujuu. Nautin joka hetkestä. Hymyilytti.
Nyt kotisohvalla vähän särkee selkää, mutta eiköhän siitä Panadol Fortella selvitä. Juhuu!
maanantai 21. kesäkuuta 2010
Uusi pyörä!
Nyt alkoi piinallinen odotus, kun ostin Veloportista Cannondale-maantiepyörän. Kokeilin kokoa 52, ja se muuten ihan hyvä, mutta etuputki oli minulle liian pitkä. Oikeaa kokoani 50 ei vastoin ennakko-odotuksia löytynytkään varastosta, vaan se piti tilata Hollannista. Pyöriä tulee sinne torstaina 24.6., ja siitä viikon päästä pyörän pitäisi olla Suomessa. Siis pitäisi, mitään lupauksia ei tehty. Nyt vaan peukut pystyyn, että pyörä saapuu ennen Kiskon triathlonia! Huomisen Rykäsyn joudun rykäsemään hybridilläni.
Pyörän lisäksi ostin kengät, polkimet, juomatelineen ja pienen tarvikejustkan, johon sisältyy rengasrauta, vararengas ja pumppu sekä pieni satulalaukku. Hintaa koko paketille tuli reilut puolitoista tonnia, ja 10 % piti maksaa etukäteen varausmaksuna. Nopeusmittaria en hoksannut neuvotella pakettiin, mutta kassalla selvisi, että niitäkin on monenlaisia ja -hintaisia.
Kärsivällisyys ei koskaan ole kuulunut hyveisiini, ja nyt sitä koetellaan ihan kunnolla. Toivottavasti pyörä tulee ajoissa eikä matkalla satu mitään kommelluksia. Paljoakaan harjoitteluaikaa ei jää missään tapauksessa, mutta ajan varmasti nopeammin maantiepyörällä tottumattomanakin kuin hybridillä hyvin harjoitelleena. Ja onhan sitten aina Tour de Helsinki, jota varten harjoitella seuraavaksi.
Pyörän lisäksi ostin kengät, polkimet, juomatelineen ja pienen tarvikejustkan, johon sisältyy rengasrauta, vararengas ja pumppu sekä pieni satulalaukku. Hintaa koko paketille tuli reilut puolitoista tonnia, ja 10 % piti maksaa etukäteen varausmaksuna. Nopeusmittaria en hoksannut neuvotella pakettiin, mutta kassalla selvisi, että niitäkin on monenlaisia ja -hintaisia.
Kärsivällisyys ei koskaan ole kuulunut hyveisiini, ja nyt sitä koetellaan ihan kunnolla. Toivottavasti pyörä tulee ajoissa eikä matkalla satu mitään kommelluksia. Paljoakaan harjoitteluaikaa ei jää missään tapauksessa, mutta ajan varmasti nopeammin maantiepyörällä tottumattomanakin kuin hybridillä hyvin harjoitelleena. Ja onhan sitten aina Tour de Helsinki, jota varten harjoitella seuraavaksi.
Takaisin lenkkipolulle
Olen ollut kotona Salt Lake Cityssa jo melkein viikon verran, mutten ehtinyt kertaakaan lenkille! Tytot ovat kotona kesalomalla, ja muutimme appivanhemmat talla viikolla palvelutaloon. On pitanyt kiiretta! Mieli on kylla tehnyt lahtea lenkille muttei loytynyt sellaista sopivaa rakoa. No tanaan sitten loytyi! On muuten amerikkalaisittain Isanpaiva, joten aloitin aamun tietysti Isanpaivaaamiaisella ja lahjaroykkiolla paivansankarille. Sitten lenkille! 8,5 km meni ihanan kevyesti, aurinko paistoi ja sudenkorennot kirmasivat taivaalla. Kuuntelin musiikkia ja vilkuttelin tutuille. Oli niin mukavaa etta melkein nauratti :) Mietin etta kuinkakohan monta kertaa ennatan juosta taalla paassa ennen Suomeen-lahtoa 30.6. Tein viela innoissani lihaskuntoliikkeet lenkin paalle. Isosiskolta opitut. Muistin muuten syoda ja juodakin kunnolla aamulla ennen lenkkia, eika siten huipannutkaan yhtaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)