Rouva 67

Heltri Cupin Rykäsyssä tehtiin tänään kaikkien aikojen osallistujaennätys: 85 osallistujaa. Minäkin olin siellä mukana nyt ensimmäistä kertaa. Rykäsy on HelTrin järjestämä harjoituskilpailu, matka on 750 uinti, 20 km pyörä ja 5.3 km juoksu. Sprinttikisa siis.

Kisa alkoi jännittää jo töissä. Söin vähän normaalia enemmän ja otin jälkkäriäkin (pullavanukasta). Join myös reippaasti vettä koko päivän. Kotiin päästyäni söin vähän müsliä, tsekkasin vielä kerran kaikki eilen pakkaamani kamppeet ja nostin pyörän autoon. Olin paikalla Kuusijärvellä hyvissä ajoin, ja ehdin laittaa kaikki kamppeet järjestykseen, käydä veskissä, ilmoittautua, pukea märkäpuvun ja vähän kastautuakin ennen kisainfoa. Oli tosi mukava tavata leiriltä, uintikurssilta ja avovesiuinneilta tuttuja tyyppejä.


Uinti sujui hyvin, vaikka välillä tulikin vähän kontaktia kanssauijiin. Olin kyllä selvästi porukan häntäpäässä jo tässä vaiheessa. Yhden keltauimalakkisen miehen kanssa uimme lähes rinta rinnan loppumatkan. Suunnassa pysyin hyvin, kun välillä katsoin missä muut menevät. Pari kertaa jouduin puhdistamaan höyryyntyneitä laseja. Uintiin meni oman ajanoton mukaan 14.29.

Eka vaihto sujui nopeasti, reilussa kahdessa minuutissa. Pyörälle kävellessäni riisuin jo märkäpuvun yläosan. Se kävi muuten yllättävän kivuttomasti, kun olin ennen pukeutumista laittanut käsivarsille ja jalkoihin Ceridalin Lipolotion -ihoöljyä. Äkkiä vaan sukat jalkaan, paita päälle ja kypärä päähän.

Lähdin varmaan vähän liian kovaa ajamaan vauhtia, yritin pysyä peesauskiellosta huolimatta näköetäisyydellä muutamasta edelläni lähteneestä miehestä, mutta en siinä onnistunut. Menivät menojaan ihan niin kuin kaikki minut ohittaneet muutkin pyöräilijät - ja heitä oli monta. Minä en ohittanut ketään. Pyöräilyyn meni reilut 45 minuuttia. Sen päätyttyä luulin jo olevani viimeinen kilpailija. Sykemittarissani on toisen vaihdon pituus vain vajaa minuutti, mutta kyllä siinä enemmän meni. Vaihdoin kengät ja kypärän tilalle lippiksen.

Juoksussa oli parin kilsan edestakainen pätkä, jolla oli kiva moikkailla kaikkia tuttuja. Syke oli  juoksussa 170:n tuntumassa, ja keskityin pitämään keskivartalon kasassa. Ihan kivasti kulki. Kääntöpaikan jälkeen huomasin, etten ollutkaan viimeinen juoksija, vaan takanani oli pari muuta. Juoksureitin lopussa oli vielä yksi aika jyrkkä mäki, jonka puuskutin ylös. Loppusuora oli kiva juosta hiekkarannalla, kun maalista jo kuului kannustusta. Juoksuaika oli noin 31 minuuttia, ja loppuaika oman ajanoton mukaan 1.34.

Ensimmäinen "oikea" triathlon oli kyllä ihan mahtava kokemus, koko ajan mietin vain, että tässä sitä nyt mennään ja hyvinhän tämä nyt sujuu. Nautin joka hetkestä. Hymyilytti.

Nyt kotisohvalla vähän särkee selkää, mutta eiköhän siitä Panadol Fortella selvitä. Juhuu!