Jo muutaman kuukauden ajan olen välillä mittaillut, joko poikani (15 v.) on minua pitempi. Aika monta kertaa hän on jäänyt pari milliä tappiolle, mutta toissapäivänä osat vaihtuivat ja hän meni pituudessa ohi. Tuntuu ihmeelliseltä että se kävi näin nopeasti, muistan tosi hyvin päivän jona tein positiivisen raskaustestin ja kävimme Peten kanssa ostamassa Stockalta helikopterisukat syntyvälle vauvalle.
Urheiluosastolla ollaan taas oltu ahkeria. Pete kävi juoksemassa 16 km, ja minä pyöräilin vieressä. Illansuussa Pete puolestaan souti ja oli hengenpelastusvalmiudessa, kun uin vajaan tunnin. Kesäloma on lähtenyt aivan mahtavasti käyntiin, ja tästä se vaan paranee kun sisko tyttärineen tulee torstaina Suomeen!
Pyöräkin on kuulemma jo matkalla, lupasivat Velosportista soittaa heti kun on tarkempaa tietoa sen saapumisajankohdasta. Toivottavasti ennen lauantaita kuuluu jotain.
Jännittää toi sun pyöräasia, toivottavasti tulee ajoissa.
VastaaPoistaMää kans ihmettelen miten tuttujen lapset aina joka kerta tavatessamme ovat mukamas paljon vanhempia kuin edellisellä kerralla.Erityisesti teini-ikää lähestyvissä muutoksen huomaa hyvin.
Niin se aika menee, ihan liian nopsaan, kohta sitä ollaan keinutuolissa ja muistellaan menneitä, nyyh.
Tänään keskiviikkona ei vielä ole kuulunut pyörästä mitään, toivottavasti huomenna tai viimeistään perjantaina saan hyviä uutisia.
VastaaPoistaOn kyllä kiva seurata lapsen kasvua, ja välillä huomaan kuinka vaikea on päästää irti. Se pitää varmaan vaan yrittää hyväksyä, etten enää tiedäkään kaikkea hänen elämästään.