Tavarat kadoksissa

Eilen torstaina istuin 17 tuntia lentokoneessa. Tavoite oli päästä siskon luoksen Salt Lake Cityyn, mutta monien vaiheiden jälkeen päädyimmekin 30 tuntia matkustettuamme Las Vegasiin. Liput olivat reitille Helsinki-Tukholma-Chicago-Salt Lake City, mutta suunnitelma muuttui heti alkumatkasta, kun Blue1:n Tukholman-lento peruttiin Tukholman huonon sään vuoksi. Saimme jonotuksen jälkeen uudet liput, nyt Münchenin kautta Las Vegasiin. Yleensä uudelleenreititystä ei tehdä eri kaupunkiin kuin mihin alkuperäiset liput ovat, mutta Salt Lake Cityyn ei enää samaksi päiväksi löytynyt lentoja. Me olimme joka tapauksessa tulossa Las Vegasiin viikonlopuksi, joten meille lento tänne oli ihan hyvä ratkaisu.

aamiaisen eka lautanen

Lennot menivät sujuvasti, ja ensimmäinen koneenvaihto Münchenissä oli niin tiukka, että meitä oltiin saapuvan koneen portilla vastassa ja opastettiin melkein kädestä pitäen lähes juoksuvauhtia jo lähdössä olleeseen Chicagon-koneeseen. Yksi laukku taisi jäädä matkasta juuri tässä vaiheessa. Emme vieläkään ole saaneet sitä takaisin, harmi vaan että siellä oli mm. mun kaikki vaatteet ja Peten lenkkarit. Ei pääse raukka nyt lenkille ennenkuin laukku tulee. Vielä enemmän harmittaa se, että Chicagon turvatarkastuksessa minulta hävisi valmistujaislahjaksi saamani kello, jolla oli tunnearvoa paljon rahallista enemmän. Sain sen täsmälleen 16 vuotta aikaisemmin, 16.12.1994.

Siskoni tuli tänään Vegasiin autolla alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, ja maanantaina ajamme kaikki Salt Lake Cityyn jouluksi. Siihen asti ohjelmassa on paljon kävelyä, shoppailua, Cirque du Soleil ja ehkä  kuntosalitreeniäkin, kunhan aikaerorasitus vähän hellittää. Kävimme jo tsekkaamassa hotellin salin, se on ihan ok. Uima-altaat eivät tähän aikaan vuodesta ole käytössä. Ilma on kohtuullisen lämmin (+15), mutta sateinen.

The Strip, Las Vegasin pääkatu