Pitkäjärven yliuinti

Perheemme triathlonjaos osallistui tänään täysimääräisenä Pirkäjärven yliuintiin. Tytärtäkin houkuteltiin mukaan biitsille ottamaan aurinkoa, mutta hänellä oli muita suunnitelmia. Paikalla saapui lopulta lähes 50 uimaria, ja vaikka välillä ukkonen vähän jyrähtelikin, lähdimme uimaan yhden maissa.



Lähtö oli hiekkarannalta, ja niinpä heti alussa tuli vähän kontaktia sinne ja tänne. Parinkymmenen metrin jälkeen tilaa olikin jo tosi kivasti, ja pystyin uimaan omaan tahtiin muita sen enempää miettimättä. Kääntöpaikan lähellä uin hetken Aten rinnalla, kunnes hän näytti uivan kovempaa ja meni edelleni. Kääntöpaikalla piti koskea laituria, siinä oli Pete kuulemma minut nähnyt ja jotain huutanutkin, mutta olin niin keskittynyt, etten huomannut mitään.

Paluumatkalla uin jonkin matkaa uimarin vierellä, joka piti ihme ääntä hengittäessään. Se oli jopa niin kovaa, että ainakin kuvittelin tuntevani ääniaallot oikeassa kyljessäni. Ihme merileijona. Huuhtelin uimalasit ja päätin uida hänen ohitseen vasemmalta. Pian hän kuitenkin oli taas edessäni, jompi kumpi meistä ei tainnut uida ihan suoraan. Pikku sprintillä pääsin hänestä ohi tai ainakin vähän kauemmaksi.

Uinnin viimeiset sadat metrit tuntuivat tosi pitkiltä, varsinkin kun yritin pientä loppukiriäkin. Viimein pääsin nousemaan laiturille, ja siellä Pete jo odottelikin, oli kuulemma tullut juuri minua ennen maaliin. Heti minun jälkeeni järvestä nousi Atte, kisan nuorin osallistuja tänään. Lopputulokset eivät vielä ole netissä, joten uintiajat eivät vielä ole tiedossa. Täältä ne tulokset sitten toivottavasti löytyvät aikanaan.

Yhden tavoitteen ensi vuodellekin jo asetin: Pitkäjärven yliuinti ilman märkäpukua. Tänä kesänä se on ollut päällä joka uintilenkillä, en ole sitä sen kummemmin edes miettinyt. Yritän nyt loppukesästä uida vähän useammin ilman.

Pikkuiset kultakalat lammessa ui

Otsikon rallatus tuli mieleeni Aten vauvauintiajoilta seitsemäntoista vuoden takaa, kun soudin tänään nelisen kilometriä Peten ja Aten uintivahtina. He uivat kaksi kertaa mökkilaiturilta kilometrin päähän kaatumassa olevalle koivulle ja takaisin. Otin veneeseen mukaan kirjankin, kun kuvittelin homman olevan kovinkin kevyttä. En kuitenkaan ehtinyt lukemaan, kun piti soutaa ja ottaa valokuvia. Atte halusi hyvän kuvan facebookin otsikkokuvaksi, mutta mikään näistä ei kelvannut:







Ajoitus oli vaikeaa pokkarikameralla, jossa on ihan järkyttävän pitkä suljinviive. Ensi kerralla pitää ottaa vähän järeämpi kalusto käyttöön ja kokeilla samaa järkkärillä ja vähän pitemmällä putkella.

Molemmat uivat matkan reilusti alle puolentoista tunnin ja olivat uinnin jälkeen klisesisesti väsyneitä mutta onnellisia. Kumpikaan ei ollut aikaisemmin uinut yhtä pitkää matkaa kerralla.

Minäkin olisin mielelläni uinut, mutta säästelin voimiani kun suunnitelmissa oli ajaa pyörällä kotiin mökiltä. 70 kilometrin matka taittui mukavasti ilman mitään harmeja. Toiseen juomapulloon olin laittanut 3 dl Active Sport -juomajauhetta; desin jokaista tuntia kohden ja loput vettä. Toisessa pullossa oli pelkkää vettä. Suunnitelmissa oli aina vartin välein ottaa pari kulausta jytkympää juomaa ja päälle vähän enemmän vettä. Helppoa, kun ei tarvitse pelailla geelien kanssa ja tien päällä täydennykseksi riittää pelkkä vesi. Urheilujuomapullosta oli myös helppo nähdä, että se tyhjenee oikeassa tahdissa.

Sama kombo toimi hyvin myös tiistaisella 100 kilsan pyörälenkillä, silloin laitoin jauhetta pulloon 4 desiä 4 tunnin treeniä varten. Kyllähän se juomajauhepussi näin toimien aika nopeasti tyhjenee, varsinkin kun meitä käyttäjiä on kolme, mutta onneksi Stockalta saa lisää!

Kesäterässä

Ajolasit unohtui, sykemittari ei näyttänyt lukemaa ekaan puoleen tuntiin kun en muistanut kastella sykevyötä, RoadID jäi kotiin ja GPS-mokkula lipaston päälle, mutta muuten oli ihan kiva sadan kilsan pyörälenkki tänään. Pete veti ja minä peesasin. Aloitimme ajelun Kitulasta, Suomusjärven "keskustasta". Halusimme nähdä vähän uusiakin maisemia ja siinä onnistuttiin.

Eilen olimme katsoneet sopivan lenkin valmiiksi, ja Pete oli jopa kirjoittanut sen ylös paperille. Ei onneksi eksytty kertaakaan. Ensimmäinen tunti ajettiin melkein koko ajan lievään ylämäkeen ja vastatuuleen, eikä pyörä tuntunut kulkevan yhtään. Onneksi sykkeestä sentään näki että liikkeellä ollaan. Melkein oli sissy moment. Vastaavasti myötätuulipätkät tuntuivat sitten sitäkin paremmilta. Aurinkoa ei näkynyt, joten keli oli mitä parhain.

Puolentoista tunnin jälkeen alkoi selkää särkeä, ja loppumatkasta kipu tuntui reiden ulkosyrjällä saalla. Koko selkä taisi olla jumissa, venyttely auttoi vähäksi aikaa. Vähän samoja katastrofin merkkejä on ilmassa kuin kolme vuotta sitten välilevyongelmien alkaessa: liikaa juoksua (viime viikolla neljä lenkkiä), maalausta (miten sitä voi edes joka kesäksi riittää?) ja mustikanpoimintaa (en voinut vastustaa). Illalla vielä puhdistin pyörän voimansiirtoa mustasta töhnästä tunnin verran. Tänään en enää aio kyykistellä marjojen edessä, mutta aitan sänkyjen maalausurakka pitää ehkä viedä kunnialla loppuun. Jos ei Pete sitten tekisi sitä yksin...

Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että selkäjumppa on nyt kesällä jäänyt liian vähälle. Tänään jatkuu siis raivoisa selän kuntouttaminen, ja toivottavasti saan siihen oikein kunnon putken päälle.

Harvinaista kyllä olemme nyt mökillä kahdestaan muutaman päivän. Tytär on ponileirillä koko viikon ja poika itsekseen kotona ensimmäistä kertaa pari yötä peräkkäin. Poikanen on luvannut ajaa mökille pyörällä huomenna. Saa nähdä löytääkö hän Leppävaarasta vanhan ykköstien, siitä eteenpäin ei tarvitse kuin ajaa suoraan seitsemänkymmentä kilsaa. No on loppumatkasta yksi käännös, mutta sen pitäisi olla jo melko tuttua pätkää.

Ai niin, mökin keittiön saimme maalattua valkoiseksi toukokuussa, se näyttää nyt tältä:

Wifi

Saattelin siskon tyttärineen aamulla Pariisin-koneeseen, jatkavat sieltä suoraan Salt Lake Cityyn. Ehdimme viettää pari viikkoa ihan mahtavaa lomaa yhdessä, ja nyt täällä tuntuu taas kovin hijaiselta kun ollaan vain oman perheen kesken. Aika paljon elämää (ja ääntä) on lasten Amerikan-serkuissa.

Siskon Suomen-lomat ovat olleet lyhenemään päin viime vuosina. Joka vuosi olemme kuitenkin käyneet meidän perheen omalla mökillä Suomusjärvellä, sukumökillä Jämsänkoskella, Linnanmäellä ja Stockmannilla. Nyt kun aikaa oli vähemmän, emme ehtineet Porvooseen, Turkuun tai Suomenlinnaan, jotka aikaisempina kesinä ovat olleet mieluisia paikkoja. Emme ehtineet yhdessä myöskään Ateneumin Schjerfbeck-näyttelyyn emmekä EMMAN Futuroon.

Kesän ehdoton ykkösasia on kuitenkin ollut langaton netti. Heti saavuttuaan tytöt ottivat yhteyttä facetimella iPodilla amerikkalaiseen ystäväänsä, ja näyttivät kuvaa mökiltä ja pihalta suorana valtameren taakse. Me vanhemmat katselimme ihmeissämme vierestä; meillä kun on ollut hankaluuksia jo Skypenkin kanssa. Meillä kotona ja mökillä olivat langattomat verkot välillä helisemässä, kun niissä oli parhaimmillaan yhtä aikaa neljä alypuhelinta, Kindle, kaksi iPodia ja yksi Mac. Vähän aikaa ihmettelimme, miksi netti toimii niin hitaasti tai ei ollekaan, kunnes tajusimme ettei kaista taida riittää ihan kaikille.

Paljosta netin käytöstä ja etenkin siihen keskittymisestä tuli kyllä vähän sanomistakin. Ei ole kovin fiksua keskittyä omaan kännykkään silloin, kun vietetään niitä harvoja ja arvokkaita yhteisiä hetkiä sukulaisten ja ystävien kanssa. Jos ei netin käytöstä huomauttelisi, seuraava sukupolvi näyttäisi viettävän lähes kaiken valveillaoloaikansa reaaliaikaisessa yhteydessä ystäviinsä. He eivät silloin ole kunnolla läsnä, vaikka ovatkin fyysisesti paikalla.

On tässä lomalla ehditty sporttaillakin. Petrin kisa Joroisissa meni upeasti. Hän eteni osuudelta toiselle pikajunan lailla, tuloksena odotusten mukainen vahva suoritus. Tässä fiiliskuva uintiosuuden jälkeen:

Kolme koota

Silloin kun lapset vielä harrastivat joukkuelajeja, puhuttiin lähes jokaisessa vanhempainillassa, että vanhempien homma on kustantaa, kannustaa ja kuljettaa. Vanhempina olemme viime ailkoina ainakin joukkuelajien osalta päässeet vähemmällä, mutta ainakin kannustaminen jatkuu lauantaina, tällä kertaa vaimon roolissa. Pete starttaa siis ensimmäiselle puolimatkan triahtlonilleeen. Ehkä pääsen illemmalla myös rattiin, kun lähdemme Joroisilta mökille Jämsänkoskelle kisan jälkeen.

Olen jo päässyt treenailun makuun Kiskon kisan jälkeen. Parina päivänä kävin uimassa, toisella kerralla oli ihan vaahtopäitäkin meidän pienellä mökkijärvellä. Pääsin mukaan myös pojan ensimmäiselle omalla maantiepyörällä ajetulle lenkille. Alussa en meinannut millään pysyä perässä, kun hän paineli kolmeakymppiä vastatuuleen, mutta loppumatkasta hän ei puolestaan pysynyt peesissä. Vähän kyllä ihmettelin, kun menin alamäet vapaarattaalla ja aina kun käännyin katsomaan, juniori polki ihan koko ajan. Perillä selvisi, että syynä oli etuvanteessa kiinni oleva jarrupala.

Pari juoksulenkkiäkin olen tehnyt, ja ainakin vielä eilen tuntui olo vähän väsyneeltä. Tänään oli ajatuksena etsiä uusia kivoja lenkkireittejä pyörällä, mutta puolen tunnin jälkeen lähdin tutulle lenkille Bodominjärven ympäri. Ei se kevyen liikenteen väylällä ajelu vaan nappaa, kun pitää koko ajan jarrutella risteyksiin, väistellä bussipysäkillä seisoskelevia ihmisiä ja varoa kanttikiviä. Ehkä se Turuntien suunta vaan on täältä kaikkein sopivin ja nopein.

Tänään kävimme hakemassa siskolle uuden Suomen passin. Olin varannut ajan Malmin poliisiasemalta ja homma sujuikin niin hienosti, että olimme jo ulkona ennen sitä varattua aikaa. Passi on valmis jo ensi torstaina, ja sisko saa sen mukaansa lähtiessään takaisin Amerikkaan. Tuli elävästi mieleen se perjantai-ilta viime keväänä, jolloin jonotimme lasten kanssa uusia passeja hakemaan yli kolme tuntia. Silloin ei tosin ollut aikaa varattuna.

Linnanmäellekin ehdittiin, tässä kuvassa vasemmalta oikealle sisko, hänen kaksi tytärtään ja omani:



Paljon tsemppiä kaikille Joroisten kisaajille ylihuomenna!

Sattumankauppaa

Pete ajoi eilen taas autolla Kettulan Pirtille lähteäkseen siitä pyörälenkille. Heti aamusta pihassa oli pari autoa, kun muutama rouvashenkilö oli tullut siivoamaan edellisiltaisten häiden jälkiä. Hyvän huomenen toivotusten jälkeen yksi rouvista tulikin Petelle juttelemaan, kun hän oli ottamassa pyörää autosta. Kävi ilmi, että rouva oli noin vuosi sitten voittanut Giant-maantiepyörän Eurosportin arvonnassa. Pyörälle ei ollut hänellä mitään käyttöä, ja hän tarjosikin sitä Petrille ostettavaksi; Petri kun oli selvästi pyörämiehiä. Lähtötiedot olivat melko niukat: Giant TCR 0 -maantiepyörä, jossa on kippurasarvet ja 28-tuumaiset renkaat. Yhteystietoja vaihdettiin.

Googlailun ja muutaman puhelun jälkeen Pete ja Atte lähtivät tänään katsomaan vielä pahvilaatikossa olevaa pyörää Suomusjärven keskustaan, Kitulaan. En yllättynyt, kun heillä paluureissulla oli taas yksi uusi pyörä auton katolla. Atte on tähän saakka lainannut trihommia varten Peten cyclocross-pyörää, ja sai nyt oman ensimmäisen maantiepyöränsä. Hinta oli sopiva, kun sekä ostaja että myyjä olivat tyytyväisiä.

Kohta täytyy varmaan poistaa kotisaunasta lauteetkin, että saadaan kaikki pyörät sateelta suojaan. Tähän saakka ei saunan rakenteisiin vielä ole tarvinnut puuttua, vaikka se viimeiset pari vuotta onkin ollut varastona ja traineripyhättönä.

Kiskon kisaraportti 2012

Kiskon kisa päättyi tänään osaltani hienoon palindromiaikaan 3.03.03. Sijoitus oli kahdeksas, naisia oli kisassa yhteensä 18. Kannustus ja olosuhteet olivat taas kivasti kohdallaan, ja kisasta jäi hieno fiilis.

Pikamatkalla tänään kisanneen Aten kanssa rannassa ennen starttia:


Uintiosuus uitiin yhtenä lenkkinä, joka oli merkitty tosi mahtavan kokoisilla poijuilla. Naisille oli oma lähtökarsina, ja pääsinkin siitä liikkeelle mukavasti. Lähdössä ei tullut juuri mitään kontaktia, mutta molemmilla kääntöpoijuilla tuli pientä potkua päähän. Toisella kerralla lasitkin lipsahtivat otsalle. Uidessa yritin miettiä pitkiä vetoja ja kunnon kiertoa, vauhti oli varmaankin ainakin suunnilleen sitä tavoittelemaani matkavauhti plussaa. Uintiin meni aikaa 30.04.



Ekassa vaihdossa laitoin pyöräilykengät ilman sukkia, ja jälkeenpäin vähän tyhmästi vielä pyöräilyhanskatkin. Niiden (märkiin) käsiin saamiseen meni ihan tuhottomasti aikaa, eikä niistä varmaan ollut tänään yhtään hyötyä. T1 3:09.

Pyöräily alkoi tosi pitkällä ja jyrkällä mäellä, enkä saanut oikean kengän klossia kiinni ihan heti. Se napsahti paikalleen vasta mäen puolivälissä. Etukäteen olin päättänyt etten näännytä itseäni siihen ensimmäiseen mäkeen vaan yritän ajaa sen kuuluisan vahvan pyöräosuuden. Rauhallisesti menin siis, syke oli kuitenkin jo ihan hyvin koholla uinnin ja vaihdon jälkeen. Sykemittari oli minulla mukana vain pyöräilyosuudella. Se ajettiin yhtenä 40 kilometrin lenkkinä, aika 1:25:15.



Toinen vaihto meni kohtuullisesti, 1:50. Laitoin sukat ja juoksukengät jalkaan ja lippiksen päähän. Hanskat jätin käsiin.

Pari ensimmäistä juoksukilsaa tuntuivat melko raskailta, ja mietin että näinköhän pystyn juoksemaan koko matkan. Mielessä laskin askeleita ja tsemppasin itseäni yks kaks yks kaks pysymään liikkeessä. Kahden ja puolen kilsan kohdalla seurakaveri Jenni sai minut kiinni ja vajaan kilsan juoksimmekin samaa matkaa, kunnes hän meni menojaan. Toinen vitosen kierros tuntui ensimmäistä helpommalta, ja lopussa oli kiva ottaa loppukiri hyvän alamäen saattelemana. Juoksuaika 1:02:43.



Kaikki kisan tulokset löytyvät täältä.

Plussat lyhyesti:
Uinti meni hyvin, nousin järvestä viidentenä naisena. Tänä vuonna selvisin myös ilman nestevajausta, ja energiat riittivät hyvin kisan loppuun saakka. Lisäksi päästin vaihtoalueelta juoksemaan ennen voittajan maaliintuloa. Molemmilla aikaisemmilla kerroilla voittaja on tullut maaliin kun olen vielä solminut lenkkareiden nauhoja. Sekin oli kivaa, että pystyin juoksemaan koko matkan.

Ja miinukset:
Parantamisen varaa jäi mm. vaihtohommiin, hanskat ovat perusmatkalla ihan turhat. Pyöräosuudella geelit alkoivat jostain syystä tökkiä, kolmatta en enää saanut alas. Pitää varmaan yrittää löytää joku parempi maku tai ottaa pelkkää urheilujuomaa. Ja lopuksi olisi kyllä ollut kiva pysyä Jennin peesissä juoksuosuudella!

Vaikkei kolme tuntia vielä alittunutkaan, olen kisaan tosi tyytyväinen. Petekin laittoi asiat kerralla perspektiiviin, kun muistutti hänellä menneen 11 vuotta neljän tunnin alitukseen maratonilla. Jos ei ekalla, niin sitten tokalla... Seuraavan kerran kisaan todennäköisesti elokuussa Pajulahden perusmatkalla.

Takana on hieno treenivuosi, ja siitä iso kiitos kuuluu Jupikselle, joka jo reilun vuoden ajan on tehnyt treeniohjelmat minulle ja Petelle. Olemme saaneet harjoitella terveinä ilman rasitusvammoja, ja selvästi ollaan tehty oikeita asioita. Treeniä on ollut meille juuri sopivasti, 7-8 tuntia viikossa. Paljon enempään ei meillä työn, perheen ja kaikkien muiden hyvin asioiden vuoksi olisikaan aikaa.

Kesäloman parhaat hetket ovat kuitenkin vielä edessäpäin. Yksi huipentuma on huomenna, kun siskoni tulee tyttäriensä kanssa Suomeen pariksi viikoksi. Jälleennäkemistä on taas odoteltu monta kuukautta, olen tosi iloinen siitä että siskoni haluaa viettää muutamat harvat lomapäivänsä Suomessa!

Löysäilyä

Aloitin loman eilen torstaina, ja olen nyt iloinen lomalainen lähes neljä seuraavaa viikkoa. Eilen aloitimme lomafiilistelyt lempipaikassamme Fiskarsissa. Ostin sieltä ihanat Mårbacka-pelargonit mökille ja melko paljon suklaata. Aika myöhäinen aika ostella kesäkukkia, tiedän! Tänään olemme olleet yhtä pikapiipahdusta lukuunottamatta mökillä. Jotenkin on ihan vetämätön olo, olen vain lueskellut ja laiskotellut lukuunottamatta yhtä 20 minuutin lenkkiä. Raskaalta tuntui. Ehkä sitten huomenna olen vähän paremmassa vireessä, eivätkä silmät lupsahtele kiinni heti kun menen makuulle.

Luulenpa, että väsynyt olo johtuu siitä, että yhtäkkiä hävisivät sekä työ- että treenikiireet ja nukuinkin monta tuntia normaalia enemmän. Olo korjaantunee, kun laitan kellon soimaan huomenna klo 7. Aamupalan jälkeen pakkailen kamppeet ja sitten lähdetäänkin ajelemaan Kiskoon koko perhe. Aamulla täytyy vielä tarkistaa, että pyörässa on kaikki ruuvit kunnolla kiinni.

Lämmintä ilmaa on taas luvassa, onneksi ei kuitenkaan mitään kammohelteitä. Kisasuunnitelmakin on tässä pikkuhiljaa muotoutunut:

Uinti: yksi patukka ennen lähtöä, juomaksi vettä. Uinnissa otan rennosti (matkavauhti+) ja yritän pysyä hyvin suunnassa.

Pyöräily: eka geeli veden kanssa heti uinnin jälkeen ja seuraavat aina puolen tunnin välein. Välissä aina urheilujuomaa. Ajelen sellaisella sykkeellä, että paukkuja pitäisi säästyä juoksuunkin.

Juoksu: Juon kupillisen järjestäjien tarjoamaa juotavaa kävellen joka asemalla. Olisi ihan hienoa pystyä tällä kertaa juoksemaan se kymppi niin, ettei tarvitsisi laittaa välillä kävelyksi kuten aikaisemmilla kerroilla.

Kaitalampi

Treenitunnit alkavat jo olla vähenemään päin ennen Kiskon lauantaista kisaa. Lauantaina kävin ajelemassa 1,5 tuntia pyörällä, sunnuntaina juoksin kympin ja illalla kävimme Peten kanssa Kaitalammella uimassa pari kilsaa. Vähän jo laiskotti illalla, mutta onneksi Pete houkutteli vielä uimaan. Päätimme kokeilla jotain uutta järveä, kun nämä tutut on jo aika monta kertaa nähty.

Kaitalampi on Luukissa, Vihdintien varrella. Se on hieno, kirkasvetinen pieni järvi. Ihan ensimmäisen risteyksen missasimme, mutta onneksi järven toisellakin puolella oli parkkipaikka. Rannoilla on hienoja kalliota ja aarniometsää, maisemat olivat mahtavat. Järven pohja oli pehmeä ainakin siitä kohtaa, josta menimme uimaan. Vastarannalla pienen kävelymatkan päässä olisi kyllä ollut pari laituriakin. Jonkun verran oli nuorisoa paistattelemassa päivää, ja pari perhettäkin näkyi kallioilla.

Tänään kävimme uimassa Kuusiksella. Meitä oli lopulta noin kymmenen hengen porukka, ja yhtäaikaa lähdimme uimaan. Koska meitä oli niin vähän, ei lähdössä tai uinnissa muutenkaan ollut mitään ihmeellistä. Ihan mukavasti kulki, ja fiilikset olivat taas korkealla.

Kiskoon on lauantaiksi lupailtu oli kahdenkymmenen asteen lämpötilaa, saas nähdä miten kone käy taas kuumassa kelissä! Kolmea tuntia lähden alittamaan, mutta ennätykseenkin tyydyn jos ei oma haamurajani vielä ensi lauantaina(kaan) alitu.