Lenkki alkoi tästä, meidän hotellin edestä. Ajoimme Playa del Inglesiin, josta sitten pohjoiseen kohti Fatagaa ja San Bartolomeoa kohti. Toisen kerran ajoimme tästä ohi ihan loppumatkasta, kun pyörät piti palauttaa Free motioniin viiden lainapäivän jälkeen.
Alkumatkasta meidät ohitti keski-ikäinen ranskalaispariskunta. Mies ajeli koko ajan vähän kovempaa vauhtia ja aina 100-300 metriä vaimonsa edellä. Meillä homma toimii niin, että Petri tietää, millä omalla PK1-sykkeellään voi ajaa jotta minulla syke pysyy vastaavasti PK2-alueella. Minä ajan peesissä mahdollisimman lähellä, yleensä renkaiden välissä on ehkä parikymmentä senttiä. Jos ajelisimme ranskalaistyyliin molemmat omaa vauhtia, jäisi peesihyöty kokonaan saamatta ja olisi vaikeampi ajaa riittävän hitaasti, ainakin minun. Voisi siinä hermokin vähän kiristyä, kun ei yhteisestä lenkistä tulisi mitään.
Tiet olivat mukavan leveitä, eikä nousukulma ollut ihan yhtä paha kuin perjantain pitemmällä lenkillä. Kerran kuulin takaa musiikkia, ja kun käännyin katsomaan, siellä oli pyöräilijä, jolla oli pyörässä radio. Enpä ollut ennen nähnyt. Vuorilla oli kyllä mukavan hiljaistakin, varmaan radion äänen kuuli ajaessa hienosti. Yhdellä pysähdyspaikalla pyysimme ruotsalaismiestä ottamaan meistä alla olevan kuvan. Se olikin jo toinen kerta, kun pääsimme puhumaan ruotsia tällä matkalla. Ihan ylös kiipeäminen oli kuulemma "jobbigt", hän oli jollain aikaisemmalla kerralla kiertänyt saman lenkin kuin meillä oli aikeissa ajella.
Ayacatassa pysähdyimme syömään kanarianperunoita (minä) ja omeletin (Pete). Samalla saimme täytettyä jo tyhjäksi juodut vesipullot. Samaan aikaan siellä oli myös parikymmenpäinen seurue pyöräilijäjunnuja, ilmeisesti Norjasta. Pojilla näytti olevan muotia olla ilman paitaa, ruokapöydässäkin. Rentoa menoa oli se.
Matka jatkui taas huoltotauon jälkeen, ja kiipeämistä riitti edelleen. Noin tunnin välein pysähdyimme juomaan ja ottamaan geeliä. Nopeus ylämäissä oli usein alle 10 km/h ja 50 ensimmäistä kilsaa taittuivat keskinopeudella 13 km/h. Aika hidasta menoa, mutta päästiin kaikki mäet ylös ilman kommelluksia tai väsähdyksiä. Jossain vaiheessa huomasimme, että olimme pilvien tasalla. Siinä pysähdyimme hetkeksi ihmettelemään.
Sitten matka jatkui taas ylämäkeen. Sitä riitti niin paljon (2400 nousumetriä koko reitillä), että usko oli välillä koetuksella. Vaikka jo näytti siltä, että kohta sen alamäen on pakko alkaa, tuli jostain ainakin pari kertaa vielä yksi kiivettävä mäki.
Ja alkoihan se alamäki sitten lopulta. Välillä oli niin sumuista, että piti laittaa pyöriin valot päälle. Viileääkin oli, sormia alkoi paleltaa sumussa. Alaspäin tie oli aika paljon huonommassa kunnossa, paljon oli reikiä ja paikkauksia asfaltissa. Välillä epätasainen tien pinta täristi pyörää niin, että sormet olivat irrota jarrukahvoilta. Muita pyöräilijöitä emme loppumatkasta kovinkaan usein nähneet, joitakin yksittäisiä toki meni ohi ja muutama tuli vastaankin. Maisemat olivat todella hienot ja vauhti alamäessä parhaimmillaan 60 km/h. Vauhti tuntui mahtavalta ja viimeinen mäki ennen Inglesiä meni sekin vielä lähes virkeästi!
Viimeisen lenkin luvut:
pituus 108,5
ajoaika 6:07
keskinopeus 17,7 km/h
ja koko reissun pyörästatistiikat:
pituus yht. 289 km
ajoaika yht. 14:50 h
keskinopeus 19,5 km/h
huippunopeus 60 km/h.
Nyt pari päivää lepäillään, palataan Suomeen ja toivotaan maantiekelejä sinnekin ensi viikonlopuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti