Rantaraitilla

Aamulla piti päättää, lähdenkö hiihtämään Oittaalle vai maastopyörällä ajelemaan. Lopulta päädyin lievän ajanpuutteen vuoksi pyöräilemään, iltapäivällä oli kummitytön 15-vuotiskahvittelut, joihin piti tietysti ehtiä. Lähdin ajelemaan Rantaraittia, ajatuksena ajella tunti ja kääntyä sitten takaisin. Lopulta pääsin vain Westendiin asti. Paljon oli vielä lunta tiellä ja polku oli melko kapea. Ei ole vielä maastopyöräosaaminen kovinkaan kummoisella tasolla meikäläisellä. Takaisin tullessa oli vielä vaikeampaa, kun polku oli jo vähän ehtinyt auringossa pehmetä. Hienolta kuitenkin näytti:



Illalla pääsin Kiloon uimaan taas pitkästä aikaa. Kannatti mennä, kun uitiin mm. 10x100 m joka toinen kovaa ja joka toinen hiljaista vauhtia. Kolme kertaa uin aikaan 1.32, välissä pari hitaampaa satasta 1.34 ja 1.35. Toisessa hitaammassa oli vähän ongelmia lasien kanssa, kun vettä tulvi silmään. Muutenkin kovaa uiminen tuntui vähän pahalta, ja se oli varmaan treenin tarkoituskin. Loppua kohden alkoi jo onneksi tuntua siltä, että ote veteen alkoi parantua. Loppumetreillä huomasin tuskallisen selvästi, miten loppua kohden käsiveto vaan lyhenee ja lyhenee.

Baba Lybeck pitää muuten aika kivaa triathlon-aiheista blogia Anna.fi:ssä. Kannattaa käydä lukaisemassa! Kiinnostaisi minuakin uida useampi kilometri Mäkelänrinteessä märkäpuvussa. Kilon treenien vetäjä, Babankin uintivalmentaja Sebastian Dannberg vähän vihjaisi, että se saattaisi olla mahdollista myöhemmin tänä keväänä. Toivottavasti onnistuu!