Kauden eka tri-kisa, Heltrin Rykäsy Kuusiksella jäi minulta eilen väliin Kehä I:llä olleen onnettomuuden aiheuttaman ruuhkan takia. Olimme vähän myöhässä jo lähdössä, mutta yli 20 minuutin jonotus Leppävaaran kieppeillä aiheutti sen, että olimme Kuusiksella juuri kun lähtölaukaus oli kajahtanut. Atte ja Pete lähtivät uimaan kymmenen minuuttia muiden jälkeen ja tekivät kisan loppuun, mutta minä jäin rannalle. Olin kyllä ilmoittautunut mukaan, mutta siinä autossa oli aikaa miettiä, että kannattaako lähteä harjoituskisaan kipeällä jalalla. Vasemmassa jalassani on nimittäin sunnuntaisen pitkän juoksun jäljiltä päkiän sisäpuolella parin neliösentin kokoinen rakko. Itse asiassa vaiva juontaa juurensa jo HCR:ään, jossa samaan paikkaan tuli ensimmäinen hiertymä. Sunnuntain pitkä lenkki vain viimeisteli vauriot, ja ihoa puuttuu nyt monessa kerroksessa. Ehkä oli parempi, että jätin kisan juoksuineen väliin ja annan jalan nyt parantua kunnolla.
Edessä on siis uusien lenkkareiden hankinta. Olemme jo usean vuoden ajan käyneet aina koulujen päätyttyä koko perheen voimin jätskillä Kluuvikadun Fazerilla, niin ensi lauantainakin. Siitä onkin lyhyt matka lyllertää vaikkapa Kampin 4Runners-liikkeeseen tai Mikonkadun Intersportiin. Eiköhän niistä jommasta kummasta löydy sopivat uudet neutraalit juoksujalkineet meikäläiselle. Sääksin perusmatkan kilpailuun on nimittäin vain reilu viikko, ja siksi lenkkareiden hankinnalla on pienoinen kiire. Olisi kiva päästä juoksemaan niillä pari lenkkiä ennen kisaa. Jos taas ihan tiukka paikka tulee eikä uusia sopivia löydy, voin onneksi napata jalkaan vapaa-ajan käytössä olleet iki-ihanat Nike Freet.
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
lauantai 25. toukokuuta 2013
13 astetta
Siihen on nyt tultu, etteivät lapset enää suostu lähtemään mökille. Täällä ei ole kuulemma mitään tekemistä. Annoimme periksi, ja lähdimme perjantaina töiden jälkeen kahdestaan ajelemaan Espoosta Suomusjärvelle. Koska takana oli normaali työpäivä ja edessä mökkimatkan lisäksi 90 minuutin pyörätreeni ja kaupassakäynti, laitoimme jo kotona pyöräilyvaatteet päälle ja pysäköimme auton Nummen S-Marketin pihaan. Siitä lähdimme ajamaan Pusulaan päin, joitain vetojakin tehtiin. Ilma oli hieno, mutta melko tuulinen. Onneksi takaisin päin oli myötätuuli. Yhdessä pitkässä alamäessä ohitin traktorin! Lenkin jälkeen kävimme nopeasti kaupassa ja ajoimme mökille.
Toisen, vähän pitemmän lenkin ajoimme tänään. Lähtö ja maali oli meille tuttuun tapaan Kasvihuoneilmiön pihalla. Ajoimme kivan ympyräreitin: Sammatti, Karjalohja, Kisko, Suomusjärvi. Karjalohjalla oli liikkeellä kymmeniä, jos ei satoja moottoripyöräilijöitä ja pitkät pätkät ajoimme melkoisessa bensankatkussa ja pärinässä. Motoristeilla on muuten aika paljon tapahtumia, olivatkohan tänään näkemämme motskarit Ruukinkierroksen osallistujia? Aika paljon näyttää olevan valinnanvaraa noissa kokoontumisajoissa. Diabeetikkomotoristeillekin näyttää olevan oma kokoontumisajonsa, ja kenelleköhän tuo Akkaralli on suunnattu? Hauskalta vaikuttaa myös tapahtuma Surinaa sussuille, pärinää pojille. Onneksi jaksan kuitenkin edelleen polkea ja tykkään hikoilla, niin ei tarvitse miettiä noita moottoripyöräilijöiden häppeninkejä sen enempää.
Lähdössä:
Pyöräilyn jälkeen juoksimme vielä pienen juoksun vanhaa ykköstietä eestaas. Mökillä edessä oli nurmikon leikkuuta ja voikukkien kitkentää. Ihailtavan elinvoimainen kukka muuten, kasvaa ihan pelkässä hiekassakin meidän parkkipaikalla. Pihahommien jälkeen sain vastahakoisen Peten kokeilemaan uintia 13-asteisessa vedessä. Ei oikein napannut kummallakaan, kun alkoi palella liikaa muutaman kymmenen metrin uinnin jälkeen. Käännyimme äkkiä takaisin laiturin suuntaan ja menimme saunaan lämmittelemään.
Toisen, vähän pitemmän lenkin ajoimme tänään. Lähtö ja maali oli meille tuttuun tapaan Kasvihuoneilmiön pihalla. Ajoimme kivan ympyräreitin: Sammatti, Karjalohja, Kisko, Suomusjärvi. Karjalohjalla oli liikkeellä kymmeniä, jos ei satoja moottoripyöräilijöitä ja pitkät pätkät ajoimme melkoisessa bensankatkussa ja pärinässä. Motoristeilla on muuten aika paljon tapahtumia, olivatkohan tänään näkemämme motskarit Ruukinkierroksen osallistujia? Aika paljon näyttää olevan valinnanvaraa noissa kokoontumisajoissa. Diabeetikkomotoristeillekin näyttää olevan oma kokoontumisajonsa, ja kenelleköhän tuo Akkaralli on suunnattu? Hauskalta vaikuttaa myös tapahtuma Surinaa sussuille, pärinää pojille. Onneksi jaksan kuitenkin edelleen polkea ja tykkään hikoilla, niin ei tarvitse miettiä noita moottoripyöräilijöiden häppeninkejä sen enempää.
Lähdössä:
Pyöräilyn jälkeen juoksimme vielä pienen juoksun vanhaa ykköstietä eestaas. Mökillä edessä oli nurmikon leikkuuta ja voikukkien kitkentää. Ihailtavan elinvoimainen kukka muuten, kasvaa ihan pelkässä hiekassakin meidän parkkipaikalla. Pihahommien jälkeen sain vastahakoisen Peten kokeilemaan uintia 13-asteisessa vedessä. Ei oikein napannut kummallakaan, kun alkoi palella liikaa muutaman kymmenen metrin uinnin jälkeen. Käännyimme äkkiä takaisin laiturin suuntaan ja menimme saunaan lämmittelemään.
torstai 23. toukokuuta 2013
Väsynyttä menoa
Heltri Cupin duathlon järjestettiin viime tiistaina Kuusijärvellä. Vielä viikonloppuna tuntui siltä, etten ehkä jaksa lähteä kisaamaan- duathlon ei ajatuksena tuntunut etukäteen mitenkään erityisen houkuttelevalta. Pyöräily on tietysti ok, mutta kun sitä ennen ja jälkeen pitää vielä juostakin... Tunnelmat kuitenkin muuttuivat maanantaina, kun Pete oli niin innoissaan lähdössä. Laitoin siis kamppeet valmiiksi ja lähdin tri-pyörällä töihin. Ajatuksena oli, että ajaisin töiden jälkeen suoraan Kuusikselle pyörällä. Suunnitelma oli hyvä, mutta toteutus ontui; eksyin matkalla, ajoin viisi kilsaa ylimääräistä (yhteensä 25 km) ja tuli vähän kiire. Lopulta olin pelipaikoilla kuitenkin ihan samaan aikaan autolla tulleen Peten kanssa. Onneksi olin lähtenyt töistä hyvissä ajoin.
Itse kisa oli sitä tuttua raastoa: alkuun 4 km juoksua, väliin 20 km pyöräilyä ja loppuhuipennuksena vielä samaiset 4 km juoksua. Juoksu ei oikein kulkenut, mutta pyöräily tuntui tosi hyvältä. Olisin mielelläni ajanut vielä pitempäänkin. Juoksin jälkimmäisen 4 km jopa puolitoista minuuttia hitaammin kuin ensimmäisen, joten aika pahasti väsähdin. Juoksun loppupuolella annoin annoin itselleni luvan hetkeksi vähän himmata, kun vaihdoin vähän ajatuksia yhden seurakaverin kanssa. Tulokset löytyvät täältä. Osallistujia näyttäisi olleen yhteensä 61, kun viime vuonna vastaavassa kisassa meitä oli 36. Ajat eivät ole keskenään vertailukelpoisia, sillä sekä juoksu- että pyöräreitti olivat tänä vuonna muuttuneet viime vuodesta.
Pyöräilyn aikana minut ohittanut J kehui ajoasentoani. Kun tuo jälkimmäinen juoksupätkä tuntui niin huonolta ja meni niin hitaasti, jäin miettimään onko asento vähän liiankin aggressiivinen. Mihinkään ei kuitenkaan sattunut, ja voi olla että jalat ja hölkkäilijä muutenkin olivat vain väsyneet. Heti ensi tiistaina Heltri Cupin Rykäsy-sprinttikisassa on taas onneksi mahdollisuus kokeilla sitä juoksua heti pyöräilyn jälkeen. Silloin aion tulla paikalle espoolaiseen tyyliin autolla, ja satsata kaikki paukut harjoituskisaan. Mahtavaa, että on mukana myös uintia ja juoksun määrä melkein puolittuu duathlonista!
Itse kisa oli sitä tuttua raastoa: alkuun 4 km juoksua, väliin 20 km pyöräilyä ja loppuhuipennuksena vielä samaiset 4 km juoksua. Juoksu ei oikein kulkenut, mutta pyöräily tuntui tosi hyvältä. Olisin mielelläni ajanut vielä pitempäänkin. Juoksin jälkimmäisen 4 km jopa puolitoista minuuttia hitaammin kuin ensimmäisen, joten aika pahasti väsähdin. Juoksun loppupuolella annoin annoin itselleni luvan hetkeksi vähän himmata, kun vaihdoin vähän ajatuksia yhden seurakaverin kanssa. Tulokset löytyvät täältä. Osallistujia näyttäisi olleen yhteensä 61, kun viime vuonna vastaavassa kisassa meitä oli 36. Ajat eivät ole keskenään vertailukelpoisia, sillä sekä juoksu- että pyöräreitti olivat tänä vuonna muuttuneet viime vuodesta.
Pyöräilyn aikana minut ohittanut J kehui ajoasentoani. Kun tuo jälkimmäinen juoksupätkä tuntui niin huonolta ja meni niin hitaasti, jäin miettimään onko asento vähän liiankin aggressiivinen. Mihinkään ei kuitenkaan sattunut, ja voi olla että jalat ja hölkkäilijä muutenkin olivat vain väsyneet. Heti ensi tiistaina Heltri Cupin Rykäsy-sprinttikisassa on taas onneksi mahdollisuus kokeilla sitä juoksua heti pyöräilyn jälkeen. Silloin aion tulla paikalle espoolaiseen tyyliin autolla, ja satsata kaikki paukut harjoituskisaan. Mahtavaa, että on mukana myös uintia ja juoksun määrä melkein puolittuu duathlonista!
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
200 %
Toukokuun Bicycling-lehdessä oli mielenkiintoinen pikkujuttu:
Siinä kerrotaan, kuinka parempien ajajien kanssa ajaminen saa ottamaan enemmän itsestään irti, jopa 200 prosentin edestä. Siltä tuntui tänään, kun kävimme pienellä porukalla ajamassa Veikkolan, Yövilän, Siuntion ja Kaukalahden kautta takaisin lähtöpaikalle Bembölen kahvituvalle. Jäin porukasta kaikissa ylämäissä, ja kaverit joutuivat odottamaan. Yhdessä vaiheessa sanoinkin heille, ettei tarvitse odottaa, vaan osaan itsekin kotiin. Tuli siis se lehtijutussakin mainittu hetki, kun en ollut varma jaksanko pysytellä porukassa. Onneksi teiden ritarit eivät ottaneet sitä kuuleviin korviinsakaan, vaan sain nauttia hyvästä peesistä loppuun saakka. Iso kiitos siis lenkkikavereille!
Petellä oli Feltissään meille uudet, käytettynä ostetut Zippin vanteet. Niillä ajelu tuntui kuulemma parhaimmillaan siltä, kuin olisi leijunut. Kevyesti kulki tasaisella, mutta ei niistä ylämäissä kuulemma juurikaan ollut apua. Meinaan kyllä jossain vaiheessa vähän lainata niitä... mutta vasta Kalmarin kisan jälkeen.
Pysähdyimme kahville samaan paikkaan kuin yhdellä aikaisemmallakin lenkillä. Paikalla on vekkuli nimi: Siuntion löpö ja lounas. Pullaa on valmiina, sämpylöitä tehdään tilauksesta.
Yritin kiinnittää juomapullotelineen ajotankojen väliin torpedomalliin, mutta se ei oikein mahtunut. Niinpä Pete kiinnitti omassa pyörässään olleet telineet satulan taakse. Pullot putoilevat tuosta telineestä melko helposti, koska ne eivät ole siinä ihan suorassa. Ehkä ostan kuitenkin sellaisen ruman telinesysteemin aika-ajotankojen väliin. Eipähän tarvitse ainakaan pelätä pullojen putoamista ja koko ajan yrittää muistaa painella niitä paikalleen. Kuva toimimattomasta systeemistä:
Siinä kerrotaan, kuinka parempien ajajien kanssa ajaminen saa ottamaan enemmän itsestään irti, jopa 200 prosentin edestä. Siltä tuntui tänään, kun kävimme pienellä porukalla ajamassa Veikkolan, Yövilän, Siuntion ja Kaukalahden kautta takaisin lähtöpaikalle Bembölen kahvituvalle. Jäin porukasta kaikissa ylämäissä, ja kaverit joutuivat odottamaan. Yhdessä vaiheessa sanoinkin heille, ettei tarvitse odottaa, vaan osaan itsekin kotiin. Tuli siis se lehtijutussakin mainittu hetki, kun en ollut varma jaksanko pysytellä porukassa. Onneksi teiden ritarit eivät ottaneet sitä kuuleviin korviinsakaan, vaan sain nauttia hyvästä peesistä loppuun saakka. Iso kiitos siis lenkkikavereille!
Petellä oli Feltissään meille uudet, käytettynä ostetut Zippin vanteet. Niillä ajelu tuntui kuulemma parhaimmillaan siltä, kuin olisi leijunut. Kevyesti kulki tasaisella, mutta ei niistä ylämäissä kuulemma juurikaan ollut apua. Meinaan kyllä jossain vaiheessa vähän lainata niitä... mutta vasta Kalmarin kisan jälkeen.
Pysähdyimme kahville samaan paikkaan kuin yhdellä aikaisemmallakin lenkillä. Paikalla on vekkuli nimi: Siuntion löpö ja lounas. Pullaa on valmiina, sämpylöitä tehdään tilauksesta.
Yritin kiinnittää juomapullotelineen ajotankojen väliin torpedomalliin, mutta se ei oikein mahtunut. Niinpä Pete kiinnitti omassa pyörässään olleet telineet satulan taakse. Pullot putoilevat tuosta telineestä melko helposti, koska ne eivät ole siinä ihan suorassa. Ehkä ostan kuitenkin sellaisen ruman telinesysteemin aika-ajotankojen väliin. Eipähän tarvitse ainakaan pelätä pullojen putoamista ja koko ajan yrittää muistaa painella niitä paikalleen. Kuva toimimattomasta systeemistä:
perjantai 17. toukokuuta 2013
Työmatkaliikkuja
Lauantain multisport-kisan jälkeen lepäsin pari päivää, ja sitten olikin taas aika alkaa ahkeraksi. Tiistai on jo vakiintunut työmatkapyöräily- ja pilates-päiväksi. Illalla ohjelmassa oli tunnin vielä vauhtileikittelylenkki. Juoksin Otaniemen rantoja pitkin. Siellä katosi talvella 19-vuotias miesteekkari, eikä häntä vieläkään ole löytynyt. Vähän hirvittää katsella rantoja sillä silmällä, josko näkyisi ruumista. Kadonnut poika tuli taas mieleeni, sillä näin Rantaraitin varrella samanlaisia kuvallisia katoamisilmoituksia kuin bussipysäkillä talvella. Kadonneen ystävät ovat aktiivisia edelleen. Toivottavasti etsinnälle saadaan pian päätös.
Keskiviikko-aamuna ajoin pyörällä Stadikalle ja kävin aamu-uinnilla. Oli kiva pulahtaa altaaseen, kun ilma oli melko viileä, vesi höyrysi ja tuntui ihanan lämpimältä. Aika täyttä kuitenkin oli, joten vauhdin suhteen piti olla sopeutuvainen. Onneksi treenissä oli paljon verraa ja rentoa kelailua muutaman nopeusvedon ryydittämänä, ja sain sen ihan hyvin toteutettua. Joku näytti uivan märkäpuvullakin. Illalla kävimme Peten kanssa Esportissa punttiksella, ja vieläkin ovat reidet kipeät. Vähän aikaan ei oltukaan käyty kuntosalilla, ja se tosiaan tuntui.
Torstaina piti treenailua vähän sovittaa muuhun elämään, kun koko illaksi oli luvassa työmenoa. Lähdin siis ajamaan pyörätreeniä heti kuuden jälkeen. Neljän minuutin vetojen ajaminen osoittautui risteysten ja valojen vuoksi melko mahdottomaksi, vaikka optimistisesti ajattelin treenin onnistuvan Länsiväylän viereisillä kevyen liikenteen väylillä. Muuta liikennettä ei juurikaan ollut, mutta ei tosiaan myöskään kovinkaan montaa sen pituista pätkää, että olisi voinut rauhassa sen neljä minuuttia pistellä menemään. Pitemmällekään en toisaalta voinut lähteä, koska töihin piti ehtiä ennen puolta yhdeksää. Tulipahan nyt kuitenkin kokeiltua, ensi kerralla taidan laittaa pyörän suosiolla auton katolle ja ajaa kunnon maantien varteen.
Työpaikalla on taas otettu yksi iso askel työmatkaliikunnan helpottamiseksi. Tähän saakka käytössä on ollut pyoräpaikka autohallissa, kuivaushuone märille ajokamppeille ja tietenkin hyvät suihkut ja pukuhuoneet. Työvaatteet ja suihkukamppeet on pitänyt kuitenkin kuljettaa eestaas joka päivä, koska pukuhuoneessa ei saa säilyttää mitään. Nyt on pukuhuoneita vastapäätä löytynyt sopiva työmatkaliikkujille dedikoitu tila, jonne voi jättää työvaatteet säilytykseen. Tilassa on kymmenisen lukotonta kaappia ja pari vaaterekkiä. Periaatteessa voisin siis viedä maanantaina sinne työvaatteet koko viikoksi, ja sitten ajella töihin ja kotiin ilman hiostavaa reppua. Taidan kokeilla jo ensi viikolla, osaisinko päättää työvaatteet moneksi päiväksi etukäteen.
Tänään kruisailin työpäivän jälkeen maantiepyörällä läpi aurinkoisen Helsingin, kun kävin rouva Jonesin pop-up -kaupassa nuoruuden maisemissani Tehtaankadulla. Ostin kivat kesäkengät, ja nyt olisikin kiva päästä jonnekin, jotta voisin laittaa ne jalkaan!
Keskiviikko-aamuna ajoin pyörällä Stadikalle ja kävin aamu-uinnilla. Oli kiva pulahtaa altaaseen, kun ilma oli melko viileä, vesi höyrysi ja tuntui ihanan lämpimältä. Aika täyttä kuitenkin oli, joten vauhdin suhteen piti olla sopeutuvainen. Onneksi treenissä oli paljon verraa ja rentoa kelailua muutaman nopeusvedon ryydittämänä, ja sain sen ihan hyvin toteutettua. Joku näytti uivan märkäpuvullakin. Illalla kävimme Peten kanssa Esportissa punttiksella, ja vieläkin ovat reidet kipeät. Vähän aikaan ei oltukaan käyty kuntosalilla, ja se tosiaan tuntui.
Torstaina piti treenailua vähän sovittaa muuhun elämään, kun koko illaksi oli luvassa työmenoa. Lähdin siis ajamaan pyörätreeniä heti kuuden jälkeen. Neljän minuutin vetojen ajaminen osoittautui risteysten ja valojen vuoksi melko mahdottomaksi, vaikka optimistisesti ajattelin treenin onnistuvan Länsiväylän viereisillä kevyen liikenteen väylillä. Muuta liikennettä ei juurikaan ollut, mutta ei tosiaan myöskään kovinkaan montaa sen pituista pätkää, että olisi voinut rauhassa sen neljä minuuttia pistellä menemään. Pitemmällekään en toisaalta voinut lähteä, koska töihin piti ehtiä ennen puolta yhdeksää. Tulipahan nyt kuitenkin kokeiltua, ensi kerralla taidan laittaa pyörän suosiolla auton katolle ja ajaa kunnon maantien varteen.
Työpaikalla on taas otettu yksi iso askel työmatkaliikunnan helpottamiseksi. Tähän saakka käytössä on ollut pyoräpaikka autohallissa, kuivaushuone märille ajokamppeille ja tietenkin hyvät suihkut ja pukuhuoneet. Työvaatteet ja suihkukamppeet on pitänyt kuitenkin kuljettaa eestaas joka päivä, koska pukuhuoneessa ei saa säilyttää mitään. Nyt on pukuhuoneita vastapäätä löytynyt sopiva työmatkaliikkujille dedikoitu tila, jonne voi jättää työvaatteet säilytykseen. Tilassa on kymmenisen lukotonta kaappia ja pari vaaterekkiä. Periaatteessa voisin siis viedä maanantaina sinne työvaatteet koko viikoksi, ja sitten ajella töihin ja kotiin ilman hiostavaa reppua. Taidan kokeilla jo ensi viikolla, osaisinko päättää työvaatteet moneksi päiväksi etukäteen.
Tänään kruisailin työpäivän jälkeen maantiepyörällä läpi aurinkoisen Helsingin, kun kävin rouva Jonesin pop-up -kaupassa nuoruuden maisemissani Tehtaankadulla. Ostin kivat kesäkengät, ja nyt olisikin kiva päästä jonnekin, jotta voisin laittaa ne jalkaan!
lauantai 11. toukokuuta 2013
Multisporttia
Tänään oli se kauan odotettu päivä, jolloin Arjan kanssa pääsimme aloittamaan multisport-uramme Spring Adventure -kisassa. Koska kisa käytiin Nummi-Pusulassa, tulimme meidän mökille Salon Suomusjärvelle jo eilisiltana. Aika paljon järkkäiltävää oli ennen kisaa, kun piti miettiä mitä varusteita ja energiaa milläkin vaihtopaikalla tarvitaan.
Saimme ennen kisaa tällaisen tiedon reitistä ja kisan kulusta:
Kuntosarja:
MTB 6km
VAIHTO
Melonta 6km
VAIHTO
MTB 15km
VAIHTO
Juoksu 6km
Quest
Maali
Kisapaikalla olimme varttia vaille yhdeksän. Etukäteen karttojen jaon oli kerrottu alkavan yhdeksältä, ja tavoitteena oli saada pyörät ajokuntoon ja pullot sekä vaihtokassit paikalleen ennen sitä. Siinä myös onnistuttiin, ja heti yhdeksältä Arja haki kartat ja aloimme suunnitella reittejä. Saimme kolme karttaa, yhden pyöräilyä, toisen melontaa ja kolmannen suunnistusosuutta varten. Rastit ja suora linnuntie rastien välillä oli niihin merkitty jo valmiiksi, me käytimme korostuskyniä merkitessämme valitsemamme reitit. Pyöräilyreitit kulkivat teitä pitkin, ja suunnistus vaikutti etukäteen haastavimmalta osuudelta.
Maastopyöräilyssä meillä oli mukana molemmilla yksi juomapullo, ja otimme samat pullot mukaan myös melontaan. Pieni yllätys oli, ettei vaihtokassimme ollutkaan saapunut melontapaikalle ennen meitä. Emme tietenkään jääneet sitä odottamaan, vaan työnsimme kajakkimme järveen. Ihan hyvin pärjäsimme ilman kassissa olleita vaihtovaatteita ja vesi- ja energiajuomapulloja. Meloimme pienen järven päästä päähän rasteja hakien. Toisella rastilla oli quest- eli yllätystehtävä. Siellä oli näytillä järven kartta peilikuvana. Karttaan oli merkitty kaksi rastia, jotka piti hakea oikeassa järjestyksessä. Ihan hyvin ne löytyivät, välillä leimaamaan oli jopa ruuhkaa. Melontaan lähdössä oli lähes tyyntä, mutta tuuli yltyi melonnan aikana niin, että juuri ennen vaihtoa sain sylin täyteen vettä. Rantautuessa kastuivat pyöräilykengät, mutta aina nopeasti ne siinä ajaessa kuivuivat.
Ensimmäiselle pyöräilyrastille mentäessä tuli ihan kohtuullinen pummi. Kartan mittakaava teki taas tepposet, vaikka tämän vaaran olimmekin jo etukäteen tiedostaneet. Niin kuitenkin kävi, etten huomannut sivutietä, jolle olisi pitänyt kääntyä, vaan kävimme ajamassa vähän turhan pitkän lenkin ensimmäiselle rastille. Onneksi pyörät kulkivat ripeään tahtiin ja loput rastivälit kuljimme kuten oli suunniteltukin. Pyöräily tuntui muutenkin olevan vahvuutemme tässä kisassa.
Yllätystehtävä kuntosarjassa oli köysitehtävä. Siinä oli viisi lyhyttä köysiosuutta peräkkäin puiden väliin vajaan metrin korkeudelle. Erilaisia tekniikoita käyttäen tehtävässä piti edetä puulta toiselle putoamatta. Jos putosi, piti aloittaa alusta. Sovimme, että minä yritän ensin ja siitä eteenpäin kokeillaan vuorotellen kunnes jompikumpi onnistuu. Lopulta minä putosin kaksi kertaa ja Arja kerran, eli hän sai hienosti tehtävän suoritettua. Tässä hukkasimme melko paljon aikaa, aika moni muu joukkue pääsi radan ensimmäisellä yrityksellä loppuun saakka.
Köysitehtävän jälkeen lähdimme suunnistamaan. Vaihdoimme jalkaan lenkkarit ja otimme vesisäiliöt reppuihin. Se olikin kätevää, kun ei tarvinnut pysähtyä juomaan. Suunnistus sujui vähän yläkanttiin, ja rastit löytyivät melko helposti. Juoksimme aina kun pystyimme, pari tiukkaa ylämäkeä kävelimme. Korkeuseroja oli melko paljon. Luultavasti kävimme reitin loppupätkällä hakemassa yhden ylimääräisenkin, kilpasarjan joukkueille tarkoitetun rastin. Sieltä olikin helppo homma juosta maaliin. Siellä olivatkin meidän molempien miehet ja lapset vastassa. Oli mahtavaa juosta (alamäkeä!) maaliin ja nähdä heidät kaikki siellä!
Maaliintulo
Kauanko tässä oikein meni?
Olipas se mukavaa! Tämä ei varmaan jää tähän, vaikka tämän kesän kisakalenteri onkin jo täynnä. Tuntuu olevan aika rentoa ja mukavaa tämä multisport-porukkakin!
Saimme ennen kisaa tällaisen tiedon reitistä ja kisan kulusta:
Kuntosarja:
MTB 6km
VAIHTO
Melonta 6km
VAIHTO
MTB 15km
VAIHTO
Juoksu 6km
Quest
Maali
Kisapaikalla olimme varttia vaille yhdeksän. Etukäteen karttojen jaon oli kerrottu alkavan yhdeksältä, ja tavoitteena oli saada pyörät ajokuntoon ja pullot sekä vaihtokassit paikalleen ennen sitä. Siinä myös onnistuttiin, ja heti yhdeksältä Arja haki kartat ja aloimme suunnitella reittejä. Saimme kolme karttaa, yhden pyöräilyä, toisen melontaa ja kolmannen suunnistusosuutta varten. Rastit ja suora linnuntie rastien välillä oli niihin merkitty jo valmiiksi, me käytimme korostuskyniä merkitessämme valitsemamme reitit. Pyöräilyreitit kulkivat teitä pitkin, ja suunnistus vaikutti etukäteen haastavimmalta osuudelta.
Maastopyöräilyssä meillä oli mukana molemmilla yksi juomapullo, ja otimme samat pullot mukaan myös melontaan. Pieni yllätys oli, ettei vaihtokassimme ollutkaan saapunut melontapaikalle ennen meitä. Emme tietenkään jääneet sitä odottamaan, vaan työnsimme kajakkimme järveen. Ihan hyvin pärjäsimme ilman kassissa olleita vaihtovaatteita ja vesi- ja energiajuomapulloja. Meloimme pienen järven päästä päähän rasteja hakien. Toisella rastilla oli quest- eli yllätystehtävä. Siellä oli näytillä järven kartta peilikuvana. Karttaan oli merkitty kaksi rastia, jotka piti hakea oikeassa järjestyksessä. Ihan hyvin ne löytyivät, välillä leimaamaan oli jopa ruuhkaa. Melontaan lähdössä oli lähes tyyntä, mutta tuuli yltyi melonnan aikana niin, että juuri ennen vaihtoa sain sylin täyteen vettä. Rantautuessa kastuivat pyöräilykengät, mutta aina nopeasti ne siinä ajaessa kuivuivat.
Ensimmäiselle pyöräilyrastille mentäessä tuli ihan kohtuullinen pummi. Kartan mittakaava teki taas tepposet, vaikka tämän vaaran olimmekin jo etukäteen tiedostaneet. Niin kuitenkin kävi, etten huomannut sivutietä, jolle olisi pitänyt kääntyä, vaan kävimme ajamassa vähän turhan pitkän lenkin ensimmäiselle rastille. Onneksi pyörät kulkivat ripeään tahtiin ja loput rastivälit kuljimme kuten oli suunniteltukin. Pyöräily tuntui muutenkin olevan vahvuutemme tässä kisassa.
Yllätystehtävä kuntosarjassa oli köysitehtävä. Siinä oli viisi lyhyttä köysiosuutta peräkkäin puiden väliin vajaan metrin korkeudelle. Erilaisia tekniikoita käyttäen tehtävässä piti edetä puulta toiselle putoamatta. Jos putosi, piti aloittaa alusta. Sovimme, että minä yritän ensin ja siitä eteenpäin kokeillaan vuorotellen kunnes jompikumpi onnistuu. Lopulta minä putosin kaksi kertaa ja Arja kerran, eli hän sai hienosti tehtävän suoritettua. Tässä hukkasimme melko paljon aikaa, aika moni muu joukkue pääsi radan ensimmäisellä yrityksellä loppuun saakka.
Köysitehtävän jälkeen lähdimme suunnistamaan. Vaihdoimme jalkaan lenkkarit ja otimme vesisäiliöt reppuihin. Se olikin kätevää, kun ei tarvinnut pysähtyä juomaan. Suunnistus sujui vähän yläkanttiin, ja rastit löytyivät melko helposti. Juoksimme aina kun pystyimme, pari tiukkaa ylämäkeä kävelimme. Korkeuseroja oli melko paljon. Luultavasti kävimme reitin loppupätkällä hakemassa yhden ylimääräisenkin, kilpasarjan joukkueille tarkoitetun rastin. Sieltä olikin helppo homma juosta maaliin. Siellä olivatkin meidän molempien miehet ja lapset vastassa. Oli mahtavaa juosta (alamäkeä!) maaliin ja nähdä heidät kaikki siellä!
Maaliintulo
Kauanko tässä oikein meni?
Olipas se mukavaa! Tämä ei varmaan jää tähän, vaikka tämän kesän kisakalenteri onkin jo täynnä. Tuntuu olevan aika rentoa ja mukavaa tämä multisport-porukkakin!
torstai 9. toukokuuta 2013
Pian seikkaillaan
Ylihuomenna on Spring Adventure, ja pikku hiljaa pitäisi kaikkien tarvittavien kamppeiden olla kasassa. Lähdemme kisaan meidän mökiltä, se kun on Nummi-Pusulan naapurikunnassa Salon Suomusjärvellä. Mielessä pyörii monenlaisia kysymyksiä: joudutaanko uimaan, miten suunnistaminen ja melonta sujuvat, löytyvätkö rastit, mitä quest-tehtävässä pitää tehdä jne. Rennolla asenteella, ilon kautta se varmaan sujuu ihan kivasti. Kisoissa ei kuulemma ehditä ottaa kuvia, hyvä jos edes jutella, joten kameran voi kuulemma jättää lähtöpaikalle.
Paikallisoppaan kanssa kävin tänään maastopyöräilemässä Espoon keskuspuistossa. Poikkesimme sorateiltä parille polulle ja kiertelimme muutamilla kallioilla. Olen vielä vähän arka ajelemaan klossit kiinni polkimissa niillä poluilla. Toivottavasti se varmuus löytyy pikkuhiljaa, kun pääsen metsään ajelemaan vähän useammin. Sain pyörään kiinnitettävän karttatelineen lainaan kisaa varten ja kokeilin kartanlukua vauhdissa. Oli vähän hankalaa, mutta eiköhän se siitä.
Aikaisemmin tällä viikolla ajoin Heltrin kympin temmon Kuusijärvellä. Tuntui siltä, että sain kaiken irti koneesta, vaikka viimeisessä mäessä hyydyinkin tosi pahasti. Kymppiin hurahti aikaa 18:40. Viime vuonna tempokisa käytiin Hakunilassa eri reitillä, eikä aikoja siksi oikein voi verrata. Olisikin kiva käydä Pepen tempossa ajamassa vertailukelpoinen aika viimevuotisella reitillä. Silloinkin pääsin niukasti alle 20 minuutin, 19:17.
Paikallisoppaan kanssa kävin tänään maastopyöräilemässä Espoon keskuspuistossa. Poikkesimme sorateiltä parille polulle ja kiertelimme muutamilla kallioilla. Olen vielä vähän arka ajelemaan klossit kiinni polkimissa niillä poluilla. Toivottavasti se varmuus löytyy pikkuhiljaa, kun pääsen metsään ajelemaan vähän useammin. Sain pyörään kiinnitettävän karttatelineen lainaan kisaa varten ja kokeilin kartanlukua vauhdissa. Oli vähän hankalaa, mutta eiköhän se siitä.
Aikaisemmin tällä viikolla ajoin Heltrin kympin temmon Kuusijärvellä. Tuntui siltä, että sain kaiken irti koneesta, vaikka viimeisessä mäessä hyydyinkin tosi pahasti. Kymppiin hurahti aikaa 18:40. Viime vuonna tempokisa käytiin Hakunilassa eri reitillä, eikä aikoja siksi oikein voi verrata. Olisikin kiva käydä Pepen tempossa ajamassa vertailukelpoinen aika viimevuotisella reitillä. Silloinkin pääsin niukasti alle 20 minuutin, 19:17.
maanantai 6. toukokuuta 2013
Melomassa
Ensi viikonloppuna kisataan Spring Adventure -multisportkisa Nummi-Pusulassa. Olemme seikkailuparini Arjan kanssa käyneet kevään aikana Aluerasteilla, ja viime kerralla sovimme yhdestä melontareissusta ennen kisaa. Melontaa on kisassa nimittäin varmasti tiedossa. Tänään melontakokeiluun tarjoutui oiva mahdollisuus, kun MamAdventuren äitihahmo Jola otti asiat taitaviin käsiinsä ja varasi pienelle porukallemme kaksi kajakkia Welhonpesästä. Itse kisassakin melomme ihan samoilla kanooteilla, joten tämä olikin meille todellinen täsmätreeni.
Heti työpäivän jälkeen lähdettiin, ja erinäisten ruuhkien ja muiden sattumusten jälkeen ehdimme Klaukkalaan puoli kuuden maissa. Pian meillä olikin kaksi kajakkia kätevästi kärryissä, ja kävelimme puolisen kilsaa alamäkeen Luhtijoen rantaan. Laitoimme kätevät essut (aukkopeitteet) päälle ja laitoimme kajakin vesille. Ihan alkuun saimme hyvää opastusta siihen, miten kajakkiin noustaan ja miten sieltä päästään pois. Pari ensimmäistä vetoa minulla taisi olla melakin väärin päin kädessä, mutta sehän oli helppo korjata.
Sovimme Arjan kanssa, että minä istun takana ja yritän ohjata ja Arja pitää tasaista vauhtia yllä. Kyllä se pikku hiljaa alkoi sujua, varsinkin kun opin vähän ennakoimaan. Aika paljon risuja ja oksia oli tiellä, ja jossain paikoissa piti vähän pujotellakin. Ihan aina ei löytynyt se optimireitti, vaikka kuinka heiluin melan kanssa. Ylävirtaan mennessämme jouduimme yhdessä pienessä kosken tapaisessa kivikkoisessa kohdassa rantautumaan ja kantamaan kanoottia joitakin kymmeniä metrejä. Takaisin tullessa jänistimme ja otimme kajakin taas kantoon. Parempi vaihtoehto olisi tietysti ollut ottaa vähän vauhtia, ohjata kajakki koskeen ja toivoa, ettei se jää kiviin kiinni. Kisassa niin tekemällä voittaisi kyllä tosi paljon aikaa, ehkä keräämme ensi lauantaiksi vähän rohkeutta.
Kastumatta pääsimme kuivalle maalle, ja kävelytimme kajakin takaisin Welhonpesään.
Jalat olivat reissun jälkeen mutaiset, ja crocsit ja jalat pesun tarpeessa.
Reissun tavoite täyttyi, kun saimme vähän kokemusta ja varmuuttaa kajakin käsittelyyn ennen kisaa. Kiva myös, ettei sitten kisapaikalla tarvitse arpoa istumapaikkoja ja tiedetään nyt vähän miten se kajakki kulkee ja käyttäytyy tällaisten aloittelijoiden käsissä. Kiitos mukavasta illasta, Arja, Jola, Tatu ja kannustusjoukot!
Heti työpäivän jälkeen lähdettiin, ja erinäisten ruuhkien ja muiden sattumusten jälkeen ehdimme Klaukkalaan puoli kuuden maissa. Pian meillä olikin kaksi kajakkia kätevästi kärryissä, ja kävelimme puolisen kilsaa alamäkeen Luhtijoen rantaan. Laitoimme kätevät essut (aukkopeitteet) päälle ja laitoimme kajakin vesille. Ihan alkuun saimme hyvää opastusta siihen, miten kajakkiin noustaan ja miten sieltä päästään pois. Pari ensimmäistä vetoa minulla taisi olla melakin väärin päin kädessä, mutta sehän oli helppo korjata.
Sovimme Arjan kanssa, että minä istun takana ja yritän ohjata ja Arja pitää tasaista vauhtia yllä. Kyllä se pikku hiljaa alkoi sujua, varsinkin kun opin vähän ennakoimaan. Aika paljon risuja ja oksia oli tiellä, ja jossain paikoissa piti vähän pujotellakin. Ihan aina ei löytynyt se optimireitti, vaikka kuinka heiluin melan kanssa. Ylävirtaan mennessämme jouduimme yhdessä pienessä kosken tapaisessa kivikkoisessa kohdassa rantautumaan ja kantamaan kanoottia joitakin kymmeniä metrejä. Takaisin tullessa jänistimme ja otimme kajakin taas kantoon. Parempi vaihtoehto olisi tietysti ollut ottaa vähän vauhtia, ohjata kajakki koskeen ja toivoa, ettei se jää kiviin kiinni. Kisassa niin tekemällä voittaisi kyllä tosi paljon aikaa, ehkä keräämme ensi lauantaiksi vähän rohkeutta.
Kastumatta pääsimme kuivalle maalle, ja kävelytimme kajakin takaisin Welhonpesään.
Jalat olivat reissun jälkeen mutaiset, ja crocsit ja jalat pesun tarpeessa.
Reissun tavoite täyttyi, kun saimme vähän kokemusta ja varmuuttaa kajakin käsittelyyn ennen kisaa. Kiva myös, ettei sitten kisapaikalla tarvitse arpoa istumapaikkoja ja tiedetään nyt vähän miten se kajakki kulkee ja käyttäytyy tällaisten aloittelijoiden käsissä. Kiitos mukavasta illasta, Arja, Jola, Tatu ja kannustusjoukot!
lauantai 4. toukokuuta 2013
HCR 2013 1:56:11
Uusi enkka tuli taas puolimaratonilla, kun pääsin Helsinki City Runilla maaliin: 1:56:11. Parannusta viime vuoden HCR:ltä tuli yli viisi minuuttia. Juoksusää oli mitä parhain, aurinko paistoi ja lämmintä oli kymmenisen astetta. Juoksijoita oli tänä vuonna ilmoittautunut ennätysmäärä, mutta kaikki sujui hienosti pahemmin jonottelematta.
Olin ottanut mukaan kolme geeliä, joista kaksi laitoin shortsien lahkeiden sisään. Se oli huono paikka, sillä kolmen kilsan kohdalla huomasin niiden pudonneen matkan varrelle. Onneksi yksi geeli oli tallessa taskussa. Sen nappasin kolmannella huoltopisteellä Huopalahdessa. Kaikilla huoltopisteillä pysähdyin juomaan, parilla ekalla urheilujuomaa ja kahdella viimeisellä vain vettä. Joskus minulla on ollut oma juoksuvyö matkassa, mutta nyt se tuntui turhalta kun huolto toimi hyvin.
Heti alussa laitoin iPodin päälle ja kuulokkeet korviin. Tsemppimusiikkia kuunnellessa aika kului kuin siivillä - alkumatkassa kilometrit melkein vilistivät silmissä. Sykemittari ei toiminut koko aikana, mutta seurailin kilometrivauhteja kellosta. Aina välillä löytyi myös joku hyvä selkä, jota seurata. Alkumatkassa peesailin vähän aikaa paria seurakaveria, mutta muutaman kilsan jälkeen putosin siitä kyydistä. Ohittelin muita juoksijoita jonkin verran, mutta jatkuvalla syötöllä tuli juoksijoita myös takaa ohi. Sain kuitenkin juosta oman juoksun, eikä ruuhka juurikaan haitannut. Eikä se Auroran sillankaan ylämäki ollut niin paha kuin olin etukäteen ajatellut.
Voi olla, että hyvät juoksutunnelmat johtuivat siitä, että tässä kisassa keskityin pitämään pään kasassa ja ajattelemaan vain positiivisia ajatuksia. Olen niin monta kertaa kuullut, että suoritus on kiinni vain korvien välistä, ja tänään onnistuin hyvin itseni psyykkaamisessa kovempaan vauhtiin. Jaksoin juosta hyvin loppuun saakka. Tsemppasin ylämäissä ja yritin rullata hyvin alamäissä. Yritin pitää askelen lyhyenä ja lantion ylhäällä. Ehkä hetkellisesti siinä onnistuinkin. Aikaisempina vuosina olen varmaankin antanut itselleni liian helposti luvan himmata ja hiljentää vauhtia kun tuntuu pahalta. Tänään olo tuntui vahvalta loppuun saakka, ja loppuaika yllätti sekin positiivisesti.
Mahtava fiilis jäi juoksusta, varsinkin kun heti maaliintulon jälkeen näin ensimmäisen puolikkaan juosseen poikani Aten (1:56:21) ja mieheni Petrin (1:45:59). Meillä kaikilla meni juoksu tänään ihan nappiin! Vuoden ensimmäinen triathlonkisa onkin Nurmijärvellä jo viiden viikon päästä, tästä on siihen kiva jatkaa. Kiitos kisan järjestäjille, vapaaehtoisille, kannustajille sekä kanssakisaajille - HCR oli tosi mukava aloitus uudelle kaudelle!
Olin ottanut mukaan kolme geeliä, joista kaksi laitoin shortsien lahkeiden sisään. Se oli huono paikka, sillä kolmen kilsan kohdalla huomasin niiden pudonneen matkan varrelle. Onneksi yksi geeli oli tallessa taskussa. Sen nappasin kolmannella huoltopisteellä Huopalahdessa. Kaikilla huoltopisteillä pysähdyin juomaan, parilla ekalla urheilujuomaa ja kahdella viimeisellä vain vettä. Joskus minulla on ollut oma juoksuvyö matkassa, mutta nyt se tuntui turhalta kun huolto toimi hyvin.
Heti alussa laitoin iPodin päälle ja kuulokkeet korviin. Tsemppimusiikkia kuunnellessa aika kului kuin siivillä - alkumatkassa kilometrit melkein vilistivät silmissä. Sykemittari ei toiminut koko aikana, mutta seurailin kilometrivauhteja kellosta. Aina välillä löytyi myös joku hyvä selkä, jota seurata. Alkumatkassa peesailin vähän aikaa paria seurakaveria, mutta muutaman kilsan jälkeen putosin siitä kyydistä. Ohittelin muita juoksijoita jonkin verran, mutta jatkuvalla syötöllä tuli juoksijoita myös takaa ohi. Sain kuitenkin juosta oman juoksun, eikä ruuhka juurikaan haitannut. Eikä se Auroran sillankaan ylämäki ollut niin paha kuin olin etukäteen ajatellut.
Voi olla, että hyvät juoksutunnelmat johtuivat siitä, että tässä kisassa keskityin pitämään pään kasassa ja ajattelemaan vain positiivisia ajatuksia. Olen niin monta kertaa kuullut, että suoritus on kiinni vain korvien välistä, ja tänään onnistuin hyvin itseni psyykkaamisessa kovempaan vauhtiin. Jaksoin juosta hyvin loppuun saakka. Tsemppasin ylämäissä ja yritin rullata hyvin alamäissä. Yritin pitää askelen lyhyenä ja lantion ylhäällä. Ehkä hetkellisesti siinä onnistuinkin. Aikaisempina vuosina olen varmaankin antanut itselleni liian helposti luvan himmata ja hiljentää vauhtia kun tuntuu pahalta. Tänään olo tuntui vahvalta loppuun saakka, ja loppuaika yllätti sekin positiivisesti.
Mahtava fiilis jäi juoksusta, varsinkin kun heti maaliintulon jälkeen näin ensimmäisen puolikkaan juosseen poikani Aten (1:56:21) ja mieheni Petrin (1:45:59). Meillä kaikilla meni juoksu tänään ihan nappiin! Vuoden ensimmäinen triathlonkisa onkin Nurmijärvellä jo viiden viikon päästä, tästä on siihen kiva jatkaa. Kiitos kisan järjestäjille, vapaaehtoisille, kannustajille sekä kanssakisaajille - HCR oli tosi mukava aloitus uudelle kaudelle!
perjantai 3. toukokuuta 2013
Panik
Aamuohjelmani on minuutin tarkka:
0600 herätys, yläkerran vessaan hammaspesulle
0609 alakertaan suihkuun
0631 vaatteet päälle, HS, aamiainen
0650 ulos ovesta, kävely bussipysäkille
Yleensä olen pysäkillä nelisen minuuttia ennen bussin saapumista. Tänään kuitenkin vaihdoin käsilaukkua ja siinä menikin ilmeisesti juuri ne ylimääräiset neljä minuuttia. Olin nimittäin noin sadan metrin päässä pysäkistä kun näin bussin tulevan. Pistin siis juoksuksi. Jo muutaman askelen jälkeen tunsin oikeassa etureidessä viiltävää kipua. Hiljensin vähän vauhtia mutta ehdin kuitenkin bussiin.
Työterveydestä sain kipulääkettä (sattuihan tämä episodi sentään työmatkalla). Apteekista hain omin luvin vielä Mobilatia ja lääkitsin jalkaa. Nyt illalla olen pitänyt siinä kylmäpussia aina välillä. Kipua ei oikeastaan kävellessä tunnu enää lainkaan, ja optimistisesti toivon sen olevan kokonaan poissa huomenna klo 15.20, kun lähden juoksemaan. Jos ei, täytyy harkita tilannetta uudelleen.
Petelläkin on ollut omat valmistautumishankaluutensa, sillä hänen uudet Newton-lenkkarinsa juoksupodeineen jäivät Vierumäelle. Onneksi ne olivat siellä tallessa. Lupasivat vieläpä laittaa ne postin kuljetettavaksi lähipäivinä. Huomiseksi ne eivät tietenkään ehdi, joten Pete juoksee vanhemmilla lenkkareilla. Hyvä juttu, että ne olivat vielä tallessa.
E kahta ilman kolmatta tai ehkä se huominen menee sittenkin ihan putkeen.
0600 herätys, yläkerran vessaan hammaspesulle
0609 alakertaan suihkuun
0631 vaatteet päälle, HS, aamiainen
0650 ulos ovesta, kävely bussipysäkille
Yleensä olen pysäkillä nelisen minuuttia ennen bussin saapumista. Tänään kuitenkin vaihdoin käsilaukkua ja siinä menikin ilmeisesti juuri ne ylimääräiset neljä minuuttia. Olin nimittäin noin sadan metrin päässä pysäkistä kun näin bussin tulevan. Pistin siis juoksuksi. Jo muutaman askelen jälkeen tunsin oikeassa etureidessä viiltävää kipua. Hiljensin vähän vauhtia mutta ehdin kuitenkin bussiin.
Työterveydestä sain kipulääkettä (sattuihan tämä episodi sentään työmatkalla). Apteekista hain omin luvin vielä Mobilatia ja lääkitsin jalkaa. Nyt illalla olen pitänyt siinä kylmäpussia aina välillä. Kipua ei oikeastaan kävellessä tunnu enää lainkaan, ja optimistisesti toivon sen olevan kokonaan poissa huomenna klo 15.20, kun lähden juoksemaan. Jos ei, täytyy harkita tilannetta uudelleen.
Petelläkin on ollut omat valmistautumishankaluutensa, sillä hänen uudet Newton-lenkkarinsa juoksupodeineen jäivät Vierumäelle. Onneksi ne olivat siellä tallessa. Lupasivat vieläpä laittaa ne postin kuljetettavaksi lähipäivinä. Huomiseksi ne eivät tietenkään ehdi, joten Pete juoksee vanhemmilla lenkkareilla. Hyvä juttu, että ne olivat vielä tallessa.
E kahta ilman kolmatta tai ehkä se huominen menee sittenkin ihan putkeen.
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Valmistautumista
Levon optimointi viikonlopun triathlon-leirin jälkeen on sujunut hyvin. Viime yönä nukuin lähes 11 tuntia. Arkiaamuina nousen aina kännykän hälyttäessä kello 6, ja vapaapäivinä on kiva nukkua vähän pitempään. Eilen tiistaina ajoin työmatkat pyörällä. Olen taas ladannut kuukausilippuuni vain arvoa, eli maksan jokaisesta junalla ja bussilla tehdystä työmatkasta 3,47 euroa suuntaansa. Se pienikin säästö motivoi minua ajamaan töihin pyörällä pari-kolme kertaa viikossa. Joulu-maaliskuussa ajaminen jäi valitettavan vähälle, mutta nyt on taas hyvät aikeet parantaa.
Tällä viikolla on mukavan rento treenikalenteri, sillä ennen lauantain HCR:ää on ohjelmassa enää lyhyt 30 minuutin juoksu ja se on jo heti huomenna. Mitään erikoisempaa tankkausta en aio tehdä, vaan syön ja juon ihan normaalisti. Perjantai-iltana meillä on varmaan pastaa päivälliseksi.
Lauantaina lähden taas tavoittelemaan puolimaratonilla kahden tunnin alitusta. Olen juossut HCR:n kahdesti aikaisemmin. Viime vuonna olin alle kahden tunnin vauhdissa vielä puolivälissä, mutta en pystynyt pitämään samaa vauhtia yllä lopun nousuvoittoisella reitillä. Loppuaikani oli 2:01:52. Vuonna 2009 olin juossut vasta vuoden, ja kello pysähtyi aikaan 2:10:08. Tänä vuonna pyrin pitämään virettä ja varsinkin vauhtia yllä kuuntelemalla tsemppibiisejä iPodista. Sykemittarin laitan ranteeseen, mutta sykkeen mukaan en aio juosta. Syke on (liian) korkealla joka tapauksessa.
Aikaisempina vuosina minusta on tuntunut siltä, että Huopalahdesta maaliin saakka juostaan voittopuolisesti pienoisessa ylämäessä. Reittikartasta päätellen tänä vuonna juostaan kahdesti uuden Auroran sillan ylitse. Stadionille tullessa siinä taitaa olla vähän ylämäkeä jo ennen siltaa. Toivottavasti reisissä riittää jerkkua vielä siinä kohdin. Ja jos tuntuu, ettei riitä, pitää muistaa että kaikki on lopulta kiinni korvien välistä. Shut up legs, kuten Jens Voigt on sanonut.
Vappua olemme viettäneet rauhallisesti kotosalla kahdestaan, toki kävelyllä on käyty ja pyöriä pesty. Vähän on myös muisteltu ensitapaamistamme vappupäivänä 26 vuotta sitten. Vappuheila <3
Tällä viikolla on mukavan rento treenikalenteri, sillä ennen lauantain HCR:ää on ohjelmassa enää lyhyt 30 minuutin juoksu ja se on jo heti huomenna. Mitään erikoisempaa tankkausta en aio tehdä, vaan syön ja juon ihan normaalisti. Perjantai-iltana meillä on varmaan pastaa päivälliseksi.
Lauantaina lähden taas tavoittelemaan puolimaratonilla kahden tunnin alitusta. Olen juossut HCR:n kahdesti aikaisemmin. Viime vuonna olin alle kahden tunnin vauhdissa vielä puolivälissä, mutta en pystynyt pitämään samaa vauhtia yllä lopun nousuvoittoisella reitillä. Loppuaikani oli 2:01:52. Vuonna 2009 olin juossut vasta vuoden, ja kello pysähtyi aikaan 2:10:08. Tänä vuonna pyrin pitämään virettä ja varsinkin vauhtia yllä kuuntelemalla tsemppibiisejä iPodista. Sykemittarin laitan ranteeseen, mutta sykkeen mukaan en aio juosta. Syke on (liian) korkealla joka tapauksessa.
Aikaisempina vuosina minusta on tuntunut siltä, että Huopalahdesta maaliin saakka juostaan voittopuolisesti pienoisessa ylämäessä. Reittikartasta päätellen tänä vuonna juostaan kahdesti uuden Auroran sillan ylitse. Stadionille tullessa siinä taitaa olla vähän ylämäkeä jo ennen siltaa. Toivottavasti reisissä riittää jerkkua vielä siinä kohdin. Ja jos tuntuu, ettei riitä, pitää muistaa että kaikki on lopulta kiinni korvien välistä. Shut up legs, kuten Jens Voigt on sanonut.
Vappua olemme viettäneet rauhallisesti kotosalla kahdestaan, toki kävelyllä on käyty ja pyöriä pesty. Vähän on myös muisteltu ensitapaamistamme vappupäivänä 26 vuotta sitten. Vappuheila <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)