Vasta tänään, neljän viikon jälkeen, kävin ekalla lenkillä maratonin jälkeen. Yllättävän pitkä tauosta tuli, mutta saivatpahan jalat ainakin levätä. Maratonin jälkeisenä viikkona vasen päkiä tuntui aralta, mutta sekin on pitkään ollut juoksukunnossa eikä siis mikään kunnon syy olla juoksematta. Juoksin rantoja pitkin Otaniemeen, sieltä Karhusaareen ja Tapiolan kautta kotiin. Hienot syksyiset kelit vaan jatkuvat, eikä liukkauskaan pahasti haitannut juoksua.
 |
| Rantaraittia Otaniemeen. |
Juotavaa ei ollut mukana, eikä musiikkiakaan. Kännykän otin mukaan kuvaamista varten, mutta kovin montaa kertaa en malttanut pysähtyä. Otaniemestä Karhusaareen juoksin Rantamaratonin reittiä vastapäivään. Vain muutama muu lenkkeilijä ja maastopyöräilijä tuli vastaan.
 |
| Karhusaaressa. |
Loppua kohden alkoi matka vähän tuntua, johtui varmaan siitä etten ollut ottanut juotavaa mukaan. Sykemittarini näytti jo maratonilla vähän mitä sattuu, ja sama oli meininki lenkillä tänäänkin: välillä sykelukema oli 178, välillä 122. Ylämäissä lukema saattoi laskea ja alamäissä nousta. Sain jo mittarikauppiaalta ohjeet pestä sykevyö ja vaihtaa patterit, mutta nämä toimenpiteet eivät ole auttaneet. Huomenna laitan viestiä Suunnolle. Aika keljua kun ei sykemittaus toimi. Olen jo tottunut juoksemaan sykkeen mukaan, ja tänäänkin olisin mielelläni tehnyt niin. Vaan kun ei niin ei.
 |
| Karhusaaren uimaranta. |
En meinaa vielä vaihtaa maastopyörään nastarekaita, vaikka ensi yöksi on luvassa pakkasta. Loppuviikosta ilman pitäisi taas lämmetä, ja nastarenkailla on tosi kurja ajella pitempiä pätkiä asfaltilla. Jos tässä vielä pari viikkoa saisi pitkitettyä vaihtoa. Pahimpina pakkasaamuina voin onneksi mennä töihin bussilla.
Juostessani ajattelin paljon siskoani, joka tänään juoksee ensimmäisen puolimaratoninsa
Moabissa. Toivottavasti se menee niin hyvin, että hyvin alkanut juoksuharrastus saa jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti