Työmatkajuoksua

Tiistaina olin kuuntelemassa Teemu Lemmettylän tosi inspiroivaa ja ajatuksia herättävää juoksuluentoa Pirkkolassa. Innostuksen vallassa päätin heti seuraavana päivänä kokeilla työmatkajuoksua. Aamulla ajoin normaaliin tapaan töihin pyörällä, repussa juoksukengät ja -vaatteet. Ennen työpäivän alkua kävin vielä Marco Bjurströmin vetämällä power stretch-tunnilla. Sali oli niin täynnä, että piti mennä limittäin ja lomittain, että kaikki mahtuivat. Matot loppuivat kesken. Nelosen henkilökunta muutti Sanomataloon reilu viikko sitten, ja siitä lähtien on ollut vähän ahtaampaa kuntosalilla ja ruokalassakin.

Työpäivän loppupuolella huomasin, että kotiinlähtö tuntui aina vain viivästyvän, kun mieleen tulvahti erilaisia tekemättömiä hommia. Ehkä se kotiin juokseminen oli jo ajatuksena melko raskas, ja siksi lykkäsin lähtöä. Sain kuitenkin psyykattua itseni kellariin vaihtamaan vaatteita ja edelleen pihalle sateeseen. Avaimet ja kännykän laitoin juoksutakin taskuun, lompakon Spibelttiin. Lähdön maisemia:

Onneksi omaa pyörää ei tarvitse säilyttää tässä.

Kartasta oli katsonut, että lyhin reitti kotiin on reilut 10 kilsaa. Heti kättelyssä alkoi vähän harmittaa reitin monet liikennevalot, mutta ei niitä lopulta niin kamalan monia ollut. Juoksin Hesperiankatua Välskärinkadulle, sieltä Sibeliuspuistoon ja Munkkiniemeen.

Munkkiniemeen.

Munkasta reitti kotiin oli sama kuin pyöräillessä, ja siksi tutumpaakin tutumpi. Sykemittari näytti taas vähän ihmeellisiä lukemia, ylämäessä liian alhaisia ja alamäessä vastaavasti liian korkeita, mutta uskoisin pysytelleeni hyvinkin peruskestävyysalueella. Reilu tunti siinä vierähti ennenkuin olin kotona. Illalla olivat kyllä pohkeet tosi kipeät, jopa niin että oli vaikea mennä portaita alas. Ehkä sunnuntainen vähän pitempi lenkki ja tiistain Wattbike-treeni vähän vielä tuntuivat pohkeissa nekin.

Työmatkajuoksu tuntui yllättävän kivalta, ja logistisestikin kaikki onnistuu hyvällä ennakkosuunnittelulla. 20 kilometrin edestakainen matka minulle jo melko paljon, joten täytyy vähän miettiä miten nämä työmatkapyöräilyt ja -juoksut voidaan fiksusti ottaa huomioon treeniohjelmassa. Joskus voisin juosta vaikka vain Munkkaan saakka noin 5 km  ja jatkaa siitä bussilla töihin. Tykkään kyllä liikkua juoksemalla ja pyöräilemällä paikasta toiseen ja hyödyntää työmatkatkin treenaamiseen. Siinä säästyy aikaa ja rahaakin.

Toinen Teemun luennosta mieleen jäänyt idea on juoksumatolla tehtävä helppo juoksutesti. Siinä juostaan alkuverran jälkeen 5 minuuttia omaa maratonvauhtia, 5 minuuttia puolimaratonvauhtia ja 5 minuuttia kympin tavoitevauhtia. Sykekeskiarvo mitataan kunkin vauhdin kahdelta viimeiseltä minuutilta, ja kunnon kohotessa samalla vauhdilla sykkeiden pitäisi luonnollisestikin laskea. Testi on nopea ja helppo toteuttaa aina samoissa olosuhteissa. Aion kokeilla sitä nyt talvikaudella ainakin muutamaan otteeseen.

Sekin jäi luennosta mieleen, ettiei ikä tai vanheneminen estä kehittymistä missään vaiheessa, vaan aina voi pyrkiä saavuttamaan oman optimaalisen suoritustasonsa. Sitä kohti siis!