Viilausta

Suurin osa 11 kilometrin työmatkastani pyörällä on asfaltti- tai sorapohjaista kevyen liikenteen väylää. Vain Ruukinrannassa joudun ajamaan pienen pätkän ajoradalla. Siellä ei onneksi juuri koskaan ole autoliikennettä niihin aikoihin kuin siellä liikun. Nyt kun on aamuisin jo pimeää, ajan Villa Elfvikin vähän metsäisempää reittiä vain kotiin tullessa. Maastoajotaidot eivät siis työmatka-ajossa pääse kehittymään, kun lyhimmälle reitille osuu vain noin 100 metrin pätkä polkua, jonka senkin voi kiertää helposti.

Loppuviikosta kokeilin ideaa, jonka sain vähän aikaisemmin: ajoin Ruukinrannassa metsään ja pyörähdin polkujen kautta kotiin. Kokonaismatka-aikaan tuli vain kymmenisen minuuttia lisää, ja fiilis kotiin päästessä oli hieno. Jotain rauhoittavaa siinä metsässä ajamisessa on, kun täytyy ihan täysillä keskittyä pysymään pystyssä. Päätinkin, että tästä lähtien ajan metsän kautta kotiin niin pitkään kuin valoa riittää. Kaatuneita puita oli aika paljon, ja vähän jyrkännettäkin, joten pimeällä en uskalla tuolla ajaa ainakaan nykyisellä lampulla.

Nykyisen lampun rajoitteet tietäen tilasin viime viikolla netistä uuden, Moon meteorin. Fillarifoorumilla joku sanoi sellaista käyttävänsä ja vastaantulijan huomauttaneen (liian) kirkkaasta valosta. Toivottavasti se nyt sitten on hyvä! Tähän mennessä minulla on ollut vain patterilamppuja, ehkä tämä ladattava on sitten tehokkaampi. Pilvisinä aamuina väylillä on pimeää valaistuksesta huolimatta. Torstaina piti vauhtia pimeyden takia hiljentääkin, kun Helsingin Keskuspuiston valot olivat pois päältä, eikä lampun valoteho ei riittänyt valaisemaan tietä kunnolla.

Tänään pääsimme pitkästä aikaa Peten kanssa uimaan samaan aikaan. Sitä olin kyllä jo kaivannutkin! Märskyssä oli heti aamusta mukavan väljää. Petellä oli tällainen ohjelma:

1000 m I pullarilla
10x25 m III
1000 m I pullarilla ja lättäreillä

Vähän modifioin sitä, enkä uinut pullarilla lainkaan ja lättäreilläkin vain pari sataa metriä. Sen sijaan sinnittelin pari vinstaa jalat sidottuina yhteen. Siinä käsivedon rytmitys on tosi tärkeää, ja kyllä ne jalat vaan painuvat helposti pohjaan. Jaoin tonnit pyramidiin ja kopioin hengitysrytmit Heltrin torstain uintitreeneistä:

100 m 5/3 (hengitys vuorotellen joka viidennellä ja joka kolmannella käsivedolla)
200 m 4/2
300 m 3/2
400 m vapaavalintainen (joka 3.)

Toisen tonnin uin käännetyssä järjestyksessä, ensin 400 m, sitten 300 m jne. Aika kului nopeasti ja uinti tuntui kivalta vaikka eilinen kuntopiiri vähän jäsenissä tuntuikin. Loppupäivän istuin katsomassa heppakisoja Hartwall-areenassa.