Menin siis lähimetsään katselemaan, mitä sieltä löytyy. Tiesin jo etukäteen, että korkeuseroja löytyy. Tuolta suunnalta löytyy nimittäin seudun paras äkkijyrkkä pulkkamäki. Niinpä ei ollut yllätys että heti kättelyssä jouduin jalkamieheksi, kun rohkeus ei riittänyt ajella jyrkässä ylämäessä kivisellä ja juurakkoisella polulla. Melko "teknistä" single trackiä siis löytyi. Ja sitten kun vauhti loppui, en päässyt enää vauhtiin vaan taluttaa piti ylös saakka. Kallion päällä pääsin taas vähän ajelemaan, ja löytyi sieltä onneksi pari vähän helpompaakin pätkää.
Ajelin yhtä mukavaa pätkää pari kertaa eestaas, ja lähdin sitten seuraamaan Rantamaratonin reittiä Espoon Keskuspuistoon helpompien polkujen toivossa. Rantamaratonin maalaukset näkyivät vielä paikoittain, ja Keskuspuistoon päästyäni poikkesin soratieltä aina mukavan polun alun nähdessäni. Ihan noviisillekin ajettavia polkuja löytyi helposti.
Se on kyllä vaikeaa päättää ajaako klossit auki vai kiinni. Toisaalta tuntuu turvallisemmalta ajaa klossit auki kun silloin jalan saa maahan heti kun kaatuminen uhkaa, mutta toisaalta pyörä on helpommin hallittavissa kun jalat ovat kiinni polkimissa. Olin vielä yksin liikenteessä ja mietin jo, että jos nyt kaadun ja lyön pään kiveen tai kantoon, ei kukaan osaa minua juuri täältä etsiä. Kypärä oli tietysti päässä ja kännykkä taskussa, mutta silti. Rohkeammalla olisi varmaan helpompaa.
 |
| Karttatelineen kiinnikkeet ovat vielä ohjaustangossa, ehkä ne voisi jo poistaa... |
Ihan vierestä löytyi siis jo riittävästi haastetta aloittelevalle maastopyöräilijälle. Niin lähellä ovat polut, että voisin työmatkan päätteeksi käydä aina silloin tällöin treenaamassa pyörän hallintaa vähän vaikeammassa maastossa.
 |
| Vähän helpompaa pätkää parinsadan metrin päässä kotisohvalta. |
Looks like a rough trail. Good handlebars on that mountain bike. Stay the course. Good luck.
VastaaPoistaMulla toimii toi, että aina pätkä polkua muun lenkin lomassa. Silloin jos tommosta vaativaa epämääräistä =D polkua on liikaa niin hohhoijjaa eihän siittä tuu mitään.
VastaaPoistaJoo, ajamaan pitää päästä. Eihän sitä taluttelua jaksa :)
PoistaEnnen mä olin aina sitä mieltä, että ei maastopyörällä kaatuminen satu. Paitsi OTB. Nyt olen jo saanut pari niin mojovaa kolausta kylkeenkin, että olen muuttanut mieleni - ja alkanut nössöillä. Mutta ottaen huomioon kuinka tuhannen kertaa mä olen kaatunut ja kuinka vähällä (eli mustelmilla) olen selvinnyt, olen edelleen sitä mieltä, että ei toi puuha nyt niin kamalan vaarallista ole. Vaikeeta vaan.
VastaaPoistaMä en saa ilman klosseja tarpeeksi vauhtia mutaisiin kohtiin ja ylämäkiin, joten poljen edelleen urheasti klossit kiinni - ja kaadun ainakin kerran joka lenksukalla. Tosin siinäpähän oppii sitten omia rajojaan. :P
Mä en oo vielä tainnut maastopyörällä kaatuakaan. Hyvä tietää ettei se pääsääntöisesti satu. Ehkäpä huomenna reitti 2000:lla pidän sitten lukot kiinni ja toivon että käy hyvin!
Poista