Omegawave-käppyröitä

No nyt keksin miten saan screenshotteja iPadistä! Sen myötä voin jakaa myös hieman lisää kokemuksia Omegawavesta. Viime viikolla aloin mittailla valmiutta aamun lisäksi myös heti treenin jälkeen. Johan alkoi käyrät kehittyä! Nuo kaksi vitosta ja yksi kolmonen tulivat heti hiihtolenkkien jälkeen. Aamumittauksissa olen saanut poikkeuksetta lukemaksi 9 tai 10.

Stressilukemat käyttäytyivät samansuuntaisesti: heti treenin jälkeen koholla ja seuraavana aamuna normaalitasolla (2). Tämä on ihan järkeenkäypää. Mittauksen aikana näytöllä näkyy EKG-käyrän tyyppinen punainen viiva, ja kovissa stressimittauksissa olen itsekin nähnyt, miten se on epäsäännöllisempi kuin alhaisen stressin mittauksissa. Myös mahdolliset lisälyönnit on helppo nähdä itsekin mittauksen aikana. Niitä tulee silloin tällöin.

Palautumiskäyrässä näkyy, että palautuminen ei heti treenin jälkeen ole vielä ehtinyt alkaa, vaan lukemat ovat keltaisella vihreän alueen alapuolella. Kuten muissakin mittareissa, seuraavana aamuna kaikki näyttäisi olevan taas ihan ok. Viimeisin mittaus on tältä aamulta, toiseksi viimeinen on otettu eilen kahden maissa iltapäivällä uintitreenin jälkeen ja kolmanneksi viimeisin puolestaan on status ennen koko päivän autossa istumista lauantaina.

Adaptation reserves mittaa sitä, kuinka hyvin verenkiertoelimistö kykenee sopeutumaan fyysiseen stressiin ja ympäristöön. Aika samankaltainen viiva siitä muodostuu kuin noista aikaisemmistakin, mutta samasta datastahan sekin määräytyy. Tänään aamulla on ollut tankki täynnä!

Viimeisenä tämä minua vieläkin ihmetyttävä Aerobic Readiness. Olisin jotenkin olettanut, että eilisen kevyen uinnin ja lauantaisen lepopäivän jälkeen aerobinen valmiuteni olisi ollut nousussa, mutta se näyttääkin menevän päinvastaiseen suuntaan. Huippulukema näyttää tulleen pitkän hiihtolenkin jälkeisessä mittauksessa. Aikaisemminkin olen huomannut, että tämä käyrä nousee heti rasituksen jälkeen ja laskee lepopäivän jälkeen.

Vastaava aineenvaihduntakäyppyrä muodostuu myös anaerobisesta valmiudesta. Aerobisen ja anaerbisen lukemia ei voi keskenään verrata kuten ei myöskään kahden henkilön absoluuttisia arvoja. Anaerobinen valmius vaihtelee ainakin minulla hieman vähemmän kuin aerobinen.

Soitin tänään Omegawaven vaihteeseen, ja olisin sitä kautta pyytänyt asiakaspalveluun kysyäkseni vähän lisätietoja näistä aerobisista ja anaerobisista valmiuksista. Haluaisin lisäksi tietää, miten voisin pitemmällä tähtäimellä seurata palautumista rankoista treeneistä. En usko, että kroppa on viime viikolla ollut joka aamu täysin palautunut edellispäivän pitkistä hiihdoista, vaikka "Cardiac Readiness" on ollut hyvissä lukemissa. Harmi vaan, että Omegawaven vaihde on auki vain virka-aikaan 8-16, enkä silloin ehtinyt soittelemaan.

Loman loppu

Vaikka en ole kaikkein innokkain kotisohvalta lähtijä, niin viime viikon reissu Rukalle oli kyllä hieno. Hyvä juttu siis, että Pete kärsivällisesti selvitti eri vaihtoehtoja ja sai meille lopulta varattua pienen mökin viikoksi. Se oli loistavalla paikalla Kelkkatiellä valaistun ladun varrella. Rinteeseen tosin pääsi vain autolla, ja joitakin kertoja kyyditsimme omia ja muita tuttuja nuoria rinteeseen tai sieltä pois. Kuljetustarpeita vähensi toki pojan ajokortti. Ensi vuonna tähän aikaan hän on jo armeijassa, nämä meidän perheen viikon kahdeksan talvilomat taisivat nyt olla tässä.

Alkuun kuva eiliseltä kotimatkalta. Näkyvyys oli lumisateen ja pöllyävän lumen vuoksi huono, ja pitkässä jonossa ajettiin. Reilun tunnin ajelun jälkeen vastaan ajoi pari ambulanssia hälytysajossa, ja netistä luimme että takanamme oli sattunut pari ketjukolaria. Onneksi kukaan ei loukkaantunut. Melkoinen logistinen haaste on kolarista varmasti kuitenkin kaikille osallisille aiheutunut, kun autot ovat todennäköisesti olleet täynnä kimpsuja ja kampsuja pikkunyssäköissä. Osa autoista näytti ainakin lehtikuvien perusteella olevan ajokelvottomassa kunnossa kolarin jälkeen.



Vaikka molemmat olemme paljon hiihtäneet perinteistä, ajattelimme kuitenkin pieneksi piristykseksi ottaa pari yksityistuntia hiihdonopettajalta. Siitä oli paljon hyötyä; opastuksen jälkeen yritin kovasti muistaa olla pilaamatta hyvää liukua liian aikaisella potkulla. Tasatyöntö hyvin luistavilla suksilla on kyllä sekin ihan mahtavaa ja kovaa pääsee. Nyt muistan useimmiten ottaa myös yläkropan mukaan enkä työnnä vain käsillä.

Käytän hiihtäessäkin pyöräilylaseja, joiden sisäpuolella on adapterit vahvuuksilla. Ne ovat todella kätevät ja suojaavat silmiä alamäissä paljon normaalilaseja paremmin - ei käy viima silmiin. Kahviloissa oli kyllä vähän hankaluutta, kun en ilman laseja oikein tahdo tunnistaa tuttuja ihan lähietäisyydeltäkään.



Maisemat olivat todella upeita, alla kuva Rukan ympärysreitiltä. Vauhdikkaita mäkiä riitti! Pete taisi hiihtää läpi kaikki Rukan hoidetut ladut viikon aikana ainakin kertaalleen, minulla jäi jokunen lenkki käymättä.



Ladut olivat huippukunnossa, ja joskus pilkahteli aurinkokin. Nuoretkin saimme houkuteltua hiihtämään ainakin kerran molemmat, vaikka he tuntuivatkin viihtyvän paremmin rinteessä. Esikoiseen saattoi iskeä pieni murtsikkakipinä, kuopukseen murtsikkaruuti tuntuu olevan läpimärkää.



Alla olevat kuvat ovat Pyhävaaran laduilta. Lunta riitti ja riittää varmasti pitkään kevääseen. Välillä en oikein tiennyt hiihtääkö vai pysähtyäkö kuvaamaan, kun koko ajan olisi tehnyt vain mieli pyöriä paikallaan ja ihailla maisemia. Laduilla oli melko hiljaista, vain Vuosselin ladulla oli hiihtäjiä melkein ruuhkaksi saakka. Mäkisemmillä reiteillä saikin olla melkein itsekseen.





Viimeisenä päivänä ennen kotimatkaa kävimme Peten kanssa pienellä kävelyllä Oulangan kansallispuistossa katsomassa Kiutakönkään putousta. Oulankaan on Rukalta kolmisenkymmentä kilsaa ja parkkipaikalta näihin maisemiin kilometrin kävely. Hieno oli paikka ja kannatti mennä vaikka kolmen tunnin hiihtolenkin jälkeen sohvakin houkutteli.

Laidasta laitaan

No nyt on Pyhävaarakin huiputettu, kerrassaan huikaisevat maisemat oli sielläkin. On kuin satumetsässä hiihtelisi. Viikon alkupäivinä hiihdin vapaata vuokrasuksilla varmaankin aika puutteellisella tekniikalla. Kroppa joutui niin koville, että Omegawavekin antoi "cardiac readiness" - lukemaksi heti maanantaisen kahden tunnin hiihtolenkin jälkeen ykkösen (Very poor, passive rest is preferred. Doctor consultation recommended). Aamulla olin saanut kuitenkin huippulukeman eli 10, ja jo muutamassa tunnissa olin onnistunut saavuttamaan asteikon toisen pään. Kropassa tuntui tietysti vielä edellisenkin päivän melko kova hiihto. Tämä treenin jälkeen testaaminen on tuonut ihan uuden ulottuvuuden palautumisen seurantaan, kun lukemat välillä menevät jo punaiselle tai ainakin keltaiselle alueelle. Aamuisin minulla on keho tähän mennessä ollut aina hyvin palautunut. Mielenkiintoista nähdä, miten alas lukema heti treenin jälkeen tippuu ja miten pian se sieltä taas nousee.

Toistin mittaukset vielä reilun parin tunnin ja viiden tunnin päästä treenin päättymisestä. Cardiac readiness -lukema oli ensin 5 (Recovery or recuperation activities preferred.) ja muutaman tunnin lepäilyn jälkeen jo 8 (Good. Cardiac system is ready for activities up to high intensity and high volume). Aika nopeasti se lukema siis nousee, mutta mieli ei kyllä tehnyt treenaamaan enää samana päivänä. Vaikka verenkiertoelimistö olisikin jo valmis uuteen treeniin, palautuminen voi muuten olla vielä ihan kesken.

Koska alla oli pari vähän kovempaa treenipäivää, ajoin eilen itsekseni Kuusamoon uimaan. Siellä polskuttelin reilun tunnin mittaisen treenin. Altaassa oli vain yksi rataköysi, jonka toisella puolella oli kahden ja toisella puolella kolmen radan verran tilaa. Samaan aikaan uimassa oli joku koululuokka sillä kahden radan osuudella ja muutama vesijuoksija sillä isommalla. Uinti tuntui mukavan palauttavalta ja automatkakin meni ihan hyvin jäisestä tiestä huolimatta.Välillä olen vähän joutunut epäilemään takavetoisen auton etenemiskykyä, mutta ainakaan toisetaiseksi en ole jäänyt mihinkään jumiin. Toissapäivänä olimme tulossa kavereiden mökiltä, kun liikenne seisoi Vuosselin rinteiden ylämäessä. Joku auto siellä peruutteli mäkeä alas, olisikohan ollut kitkarenkailla liikkeellä kun ei päässyt jäistä mäkeä ylös.

Tälle päivälle olimme varanneet jo etukäteen hiihto-opetusta perinteisen hiihtoon. Vajaat puolisentoista tuntia hiihdimme Markku-nimisen oppaan kanssa tasatyöntöä, yksipotkuista, vuorohiihtoa ja ankkaa ylämäkeen. Hiihtoa myös videoitiin ja niitä pätkiä sitten yhdessä katseltiin treenin jälkeen. Hyviä neuvoja sateli: tasatyönnössä pitää saada yläkroppa mukaan, eikä työntää vain käsillä. Lisäksi minulla menevät polvet tasatyönnössä liikaa koukkuun. Hiihdän myös liian pystyssä asennossa, etunojaa enemmän. Ylämäkihiihtoonkin saimme hyviä vinkkejä. Kirjoitin kommentit muistiin, täytyy palata niihin taas ennen huomista hiihtolenkkiä. Ei siinä hiihdossa meillä kummallakaan mitään isoa vikaa ole, vähän viilausta vaan kaipasimme.

Opastuksen jälkeen kävimme syömässä ja sitten hiihdimme Rukan ympärysreitin, reilut kahdeksan kilsaa. Kyllä se perinteisen hiihto vaan tuntuu todella paljon helpommalta kuin luisteluhiihto. Onhan sitä toki aika paljon enemmön tullut hiihdettyäkin. Pete osti jotain hienoa fluoriluistovoidetta, ja luisto tuntui tänään olevan ihan loistava ja mikäs oli hiihtäjän hiihdellessä, kun maisemat ja välineet olivat kohdallaan. Omegawave-lukemakin oli pudonnut lenkin jälkeen aamun ysistä vain vitoseen, joten eiköhän heti huomenaamulla taas lähdetä ladulle! Palautumiskarkitkin on jo melkein syöty, joten energiakaan ei lopu kesken.

Aamulla oli mökin takapihalla näin nättiä. Valaistu latu menee tuon valaisinjohdon kohdalla, ja kuvan keskiosassa näkyykin meidän oma latu ladulle. Siinä on just sen verran alamäkeä ja muuta yllätystä, että pari kertaa on jo pyllähdetty.

Lomatunnelmissa

Lumiset terveiset Rukalta! Täällä on ihanasti lunta, on kuin satumetsässä hiihtelisi. Kävin eilen vuokraamassa luistelusukset, ja hiihdin illalla vain pienen kolmen kilsan lenkin. Tänään lähdimme Peten kanssa vähän pitemmälle lenkille. Hiihdimme Valtavaaran huipulle ja päälle vielä Vuosselin reitin. Olipa siinä Valtavaaran huiputuksessa tekemistä! Pää alkoi roikkua ja hengitys pihistä jo ihan alkumatkasta. Hiihtoa piti siis rytmittää pienillä tauoilla, ja niin vaan päästiin huipulle. Loppumatkasta oli onneksi alamäkeä ja tasaisempaa.

Luisteluhiihdossa minulla on hienoisena ongelmana vasen jalka. Se taitaa olla jotenkin heikompi puoli, ja suksea on vaikeampi liu'uttaa sillä puolella. Suksi meinaa koko ajan mennä kantille. Oikealla puolella tuntuu liukuvan paremmin. Hiihdonopettaja antoi vinkiksi sen, että kannattaa yrittää laittaa vasen suki aina ulkokantille, ja kyllä se ajattelu aina välillä tuntuu auttavan. Aika paljon pitää muutenkin koko ajan keskittyä hyvän hiihtorytmin ylläpitämiseen tai edes tavoittelemiseen. Kerran pyllähdin, kun Peten sauna jäi sukseni alle, mutta ei siinä sen kummempaa sattunut.

Eväinä meillä oli GU:n energiageelejä ja vettä. Maistoin ensimmäistä kertaa Salty Caramel -makua ja olipas se hyvää - ihan kuin suolaista (hyvällä tavalla) toffeeta. Sitä tilataan varmasti lisää. Olikin hyvä, että meillä oli vähän evästä, sillä Korpikahvilassa kävi vain käteinen ja meillä etelän ihmisillä oli mukana vain kortti. Laskiaispulla ja kuppi teetä olisi kyllä maistunut siinä lenkin loppuvaiheessa.

Geelit tilasin viime sunnuntaina Endurance Sportsin nettikaupasta. Vähän jännitti, että ehtivätkö energiat mukaan, kun toimitusajaksi luvattiin 4-5 arkipäivää ja lähtö oli jo perjantaina. Varmuuden vuoksi makSoin toimituksen postilaatikkoon asti (10€), ja jo tiistaina geelit oli toimitettu. Olipa kiva, että kotimainenkin verkkokauppa voi toimia nopeasti.

Vähän teknisiä haasteita on tässä pitänyt voittaa. Soneran 3G-verkko tuntuu toimivan todella hitaasti eivätkä nettisivut tahdo latautua iPadille tarpeeksi nopeasti. Pete onneksi osasi laittaa jakaa kännykkänsä internet-yhteyden jotta pääsen verkkkoon. Elisa pelittää täällä paremmin. Toinen ongelma oli Ambit 2S:n lataaminen, kun läppäri jäi kotiin. Onneksi autosta löytyi usb-liittymä ja kello latautuu aina kun auto on käynnissä.

Puoli päivää lomaan

Tiistai oli työmatkapyöräilypäivä. Aamulla meinasi vähän harmittaa, kun herättyäni huomasin lunta sataneen kolmisen senttiä. Omegawave-mittauksen ja muiden aamutoimien jälkeen lähdin kuitenkin ajelemaan. Lumisohjossa 11 kilometrin matkaan meni viitisenkymmentä minuuttia, ja työpaikalle saapuessani olo oli tutun hyvä. Työmatkapyöräily on kyllä paras alku päivälle! Iltapäivään mennessä lumi oli ehtinyt jo melkein sulaa, ja kotimatka sujuikin joutuisammin. Melko sumuista oli:

Ohjelmassa oli vielä lyhyt puolen tunnin juoksulenkki, jonka päätteeksi piti vielä juosta 4x10 sekuntia ylämäkeen. Petellä oli sama suunnitelma, ja lähdimme lenkille yhdessä. Se oli ihan mukavaa vaihtelua, vaikka vauhtia pitikin aina välillä vähän himmailla. Se kun tuppaa yhdessä juostessa helposti nousemaan vähän liiankin kovaksi. Vedot teimme samassa ylämäessä kodin lähellä. Niiden jälkeen juoksu tuntuikin paljon helpommalta.

Eilen kävin Esport Arenalla kahvakuulassa. Tunti oli tosi tehokas ja ohjaus ammattitaitoista; vieläkin on hartiat kipeinä. Jonkun oikean kyljen pikkulihaksenkin revähdytin niin, että tämänpäiväisessä uintitreenissä joka toisella vedolla sattui kylkeen. Kaikki muut näyttivät tulevan kahvakuulatunnille kahden tai kolmen hengen porukoissa, vain minä olin yksin. Olin kyllä yrittänyt houkutella Peteä mukaan, mutta toistaiseksi hän ei ole ryhmäliikuntatunneista innostunut. Meidän Esportin 10 kerran kortit menevät varmaan ihan näinä päivinä vanhoiksi, joten pitäisi sielläkin vähän useammin päästä käymään ettei jää kovin montaa kertaa käyttämättä.

Uinti tosiaan ei tänään sujunut kovinkaan kaksisesti, kun kylkeen sattui ja kropassa muutenkin tuntui eilinen kuulan nostelu. Treeni oli kuitenkin aika kiva. Pääsarjana uimme 800 metrin pyramidin, jossa ensin uitiin 25 m reippaasti ja sitten sama matka hitaasti, seuraavaksi 50 metriä reippaasti ja hitaasti ja sen jälkeen vastaavasti 75+75/100+100/75+75/50+50/25+25 metriä. Kyljen kipu tuntui hieman helpottavan treenin loppua kohden, ja tuntui että olisin voinut kovempaakin mennä ne nopeammat osuudet.

Huomenna lähden töistä jo puolenpäivän jälkeen, sillä lähdemme iltapäivällä ajamaan yöksi Kuopioon ja sieltä huomenna edelleen Rukalle talvilomaa viettämään. Hiihtoa molemmilla tekniikoilla tiedossa! Ja onhan Kuusamossa uimahallikin, siellä tulee varmaan käytyä kerran tai kaksi.

Terve sydän terveessä kehossa

Perjantaina lääkäri soitti 24 h EKG:n tuloksista ja tänään tuli vielä kirjallinen lausunto postitse. Tulokset olivat hyvät, eivätkä antaneet aihetta lisäselvityksiin. Vuorokauden aikana oli nähtävissä normaalin sykevälivaihtelun lisäksi kuusi kammiolisälyöntiä ja pieni määrä (alle 100) yksittäistä eteisperäistä lisälyöntiä. Tällainen määrä lisälyöntejä levossa on ihan tavallista ja vaaratonta. Näitä vaarattomia lisälyöntejä olen joskus itsekin havainnut, toiset ovat kuulemma herkempiä niitä huomaamaan kuin jotkut muut.

Olen nyt vajaat pari viikkoa käyttänyt Omegawavea. Aluksi tein mittauksia aina aamuisin ja sen lisäksi joskus ennen ja jälkeen harjoituksen. Datapisteitä kertyi niin paljon, että ajattelin olevan jotenkin selkeämpää mitata vain aamuisin, varsinkin kun en ihan vielä aina ymmärrä että millaisia tuloksia milloinkin pitäisi osata odottaa.

Toistaiseksi aamulukemat ovat ollet tosi hyviä. Alla muutama esimerkkikuva mittauksista ja lyhyet, Omegawaven verkkosivulta nappaamani selitykset.

Cardiac Readiness kertoo, miten valmis sydän- ja verenkiertoelimistö on treeniin. Jo parina päivänä olen päässyt kymppiin, useimmiten ysiin.

Recovery Pattern kertoo, miten palautuminen sujuu. Jos mennään vihreän alapuolen keltaiselle alueelle, palautuminen ei vielä ole alkanut, vaan elimistö on "fight or flight" -tilassa. Jos taas lukemat ovat vihreän yläpuolella keltaisella, palautuminen on edelleen kesken. Minulla lukemat ovat olleet jatkuvasti vihreällä ja palautuminen näyttää sujuvan hyvin.

Kolmas mielenkiintoinen mittari on Aerobic Readiness. Se kertoo, miten tehokkaasti aerobinen energiatuotanto sujuu. Tärkeää on, että käyrä on pitemmällä aikavälillä nouseva. Omegawaven mukaan sitä voi verrata superkompensaation käyrään.  

Jossain vaiheessa meinaan kyllä soittaa Omegawaven tukeen ja yrittää vielä paremmin ymmärtää näiden mittareiden käyttäytymistä ja niiden keskinäisiä riippuvuuksia. On tämä mittaaminenkin ihan jännä harrastus, varsinkin nyt kun olo on levännyt ja jaksavainen ja mittaustuloksetkin sen vahvistavat.

Luettua

Tykkään lukea lehtiä ja kirjoja perinteiseen tapaan paperilla. Meille tulee kotiin Hesari ja pätkätilauksena nyt kolmen kuukauden ajan myös Hufvudstadsbladet. Töissä luen joka päivä myös Ilta-Sanomat. Mökille tulee lisäksi viikonloppu-Hesari ympäri vuoden ja sen lisäksi joka torstai paikallislehti Ykkössanomat. Ykkössanomien määrästä postilaatikossa on aina helppo päätellä kuinka kauan on edellisestä visiitistä mökille. Tänään niitä oli yhteensä kuusi, joten vähän on kiirettä pitänyt, kun ne kaikki pitää vähintään  selata.

Nyt on lehdet lukaistu, ja yksi kiinnostava uutinen löytyi: Leppäkorpi-Kiikala -tien määräraha-aloitteesta on äänestetty eduskunnassa. Perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Niinistö esitti loppuvuonna tekemässään talousarvioaloitteessa määrärahoja huonokuntoisenja kupppaisen tien kunnostamiseen. Juttu kosketti minua siksi, että kesäisillä pyörälenkeillä olen jo monta vuotta harmitellut tien huonoa kuntoa. Siinä on kuoppien lisäksi paljon railoja ja asfaltti on erittäin kulunut ja epätasainen. Näillä näkymin ei tilanteeseen ole parannusta näköpiirissä, sillä aloite äänestettiin kumoon. Jutussa kerrottiin, että tielle on levitetty savihiesua, mutta se on lähinnä kosmeettinen toimenpide eikä vahvista tien runkoa. Likaakohan se savihiesu meidän pyöriä ensi kesänä?

Kuvan risteykseen on meidän mökiltä noin kahdeksan kilsaa.

Toinen kiva juttu löytyi Ilta-Sanomien Sunnuntai-liitteen Ilon kautta -palstalta: "Alkaako ahdistamaan? Kielitoimisto teki radikaalin päätöksen: nyt suomalaiset voivat "alkaa tekemään". Ilon kautta: Tämä uutinen on testi. Jos sen lukeminen ei ahdistuta, olet ns. elämässä kiinni. Onneksi olkoon." Minä vissiin en sitten ole, joten alkoi naurattaa!

Lainakamppeissa

Jätimme viime sunnuntaina perinteisen suksemme huollettaviksi Oittaan suksihuoltoon. Eilen keskiviikkona kävimme ne sitten hakemassa ja tarkoitus oli siirtyä suoraan ladulle hiihtämään tunnin ajaksi. Ilokseni huomasin vuokraamon olevan auki kahdeksaan asti, ja niinpä päätin säästää omien suksien kokeilun myöhempäään ajakohtaan ja vuokrata vapaan kamppeet. Olimme ainoat asiakkaat juuri siihen aikaan, ja vuokraus sujui mukavan sutjakkaasti. Koko setti maksoi 22 euroa ja kolme tuntia olisi sillä hinnalla niitä saanut lainailla.

Oittaan latu on sellainen, että ensin on loivaa nousua, sitten reipasta nousua ja lopuksi pitkä loiva lasku. Nousut tuntuivat kyllä vähän hankalilta, kun en oikein saanut suksia liukumaan kovasta yrityksestä huolimatta. On varmaan tekniikka vielä melko puutteellista. Sykekin nousi hienoihin lukemiin siinä ährätessä. Ohi meni porukkaa kaikilla tyyleillä, mutta sinnikkäästi treenasin sitä liukua ja tasapainoa. Varsinkin loppupätkän loivassa alamäessä oli hyvä liu'utella suksia ja keskittyä pysymään pystyssä erikseen vuorotellen molemmilla jaloilla. Jotenkin tykkään siitä rytmikkäästä ja paikoin myös vauhdikkaasta menosta. Vapaata voisi hiihdellä myös mökillä järven jäällä tai metsänhoitoteillä, joita ei hiekoiteta tai suolata. Siinä on kyllä vähän vaikeampi ottaa kevyemmin, perinteisellä tyylillä on vähän helpompi hengähtää välillä.

Ehkä voisin sittenkin ostaa vapaan sukset ja monot jo tänä talvena, varsinkin jos niitä saa edullisesti alennusmyynnistä hiihtolomien jälkeen. Nyt on vielä hyvä tilaisuus kokeilla erilaisia suksia ja varsinkin monoja. Paloheinän Karhu-vuokramonot tuntuivat ainakin omaan jalkaan paremmalta kuin Oittaan Alpinat. Vielä kun saisin tuon pertsa-Petenkin innostumaan luisteluhiihdosta,  niin saisin hänestä oivan kaverin mökkihiihtoretkille. Ehkä sitten tulisi vähän useammin mökillä käytyäkin; ensi viikonloppuna ollaan menossa käymään siellä taas pitkästä aikaa ja sen jälkeen tuleekin varmaan taas noin kuukauden tauko.

Meillä on nyt jännä kevät, kun poikamme kirjoittaa ylioppilaaksi. Syksyllä hän kirjoitti jo yhteiskuntaopin ja englannin, nyt keväällä vuorossa ovat äidinkieli, ruotsi, pitkä matematiikka ja fysiikka. Huomenna on jo kevään ensimmäinen koitos, äidinkielen tekstikoe.

Alla tuleva ylioppilas isänsä sylissä päivän ikäisenä kesäkuussa 1995. Eikös hän ollutkin pieni!

Perinteistä ja vapaata

Olipa mahtava hiihtokeli tänään Oittaalla! Heräsimme Petrin kanssa jo seitsemän jälkeen ja lähdimme hiihtämään ennen yhdeksää. Perinteistä mentiin, ja onneksi latua oli jo useampi kilometri ettei tarvinnut ihan miniympyrää kierrellä kuten kaksi viikkoa sitten. 

Hiihdin viisi kierrosta metsälenkkiä, yhteensä 17 kilometriä. Pakkasta oli viitisen astetta ja välillä aurinkokin pilkahteli pilvien lomasta. Ensimmäisillä kierroksilla ladulle mahtui ihan hyvin, mutta kymmenen jälkeen porukkaa alkoi olla jo melkoisesti. Yhdessä ylämäessä otin alla olevan kuvankin, josta näkee ettei ihan yksin tarvinnut hiihdellä.

Joka kierroksella ladulla oli enemmän porukkaa. Tässä jo melko ruuhkaista.

Kierrosten välillä pysähdyin aina hetkeksi juomaan ja sitten taas matka jatkui. Hiihtäessäkin yritän pitää sen kymmenisen metriä väliä edellä menijään, etten ihan kannoilla hiihtelisi. Tänään ei jonohiihtelyltä voinut viimeisillä kierroksilla enää välttyä mutta pysyipähän ainakin syke helposti peruskestävyysalueella.

Perjantaina olin vapaan hiihtotavan peruskurssilla Paloheinässä, ja ihan eri silmin tuli nyt katseltua niitä ohi suhahtelevia luisteluhiihtäjiäkin. Kurssi jatkuu vielä ensi perjantaina, ja silloin toivottavasti ehdimme hiihtää puolentoista tunnin aikana enemmän kuin sen reilut 3 kilsaa mikä perjantaina meni. Kurssilla oli mukavaa, opettaja oli ammattitaitoinen ja koska meitä oli ryhmässä vain neljä, saimme paljon henkilökohtaista opastusta. Parasta oli se, kun kurssin päätteeksi saimme omaa vauhtia kiertää kilometrin lenkin; pahinta taas ylämäki, kun suksi ei meinaa millään liukua!

Muuten tämä viikko on mennyt lähinnä uidessa: tiistaina Tapiolassa, torstaina Pirkkolassa seuran treeneissä ja eilen Märskyssä. Tapiolassa käyn useimmiten silloin kun olen menossa uimaan yksin. Se on niin hieno halli ja jotenkin sopivan pieni, suosikkini kaikista. Olen osallistunut siellä parille tosi hyvälle kurssillekin; ensin vapaauinnin perustekniikkakurssille ja sen jälkeen vielä triathlonuintikurssille. Triathlonkurssi oli hieno; osallistuin sille Petrin kanssa ja tutustuimme moneen mukavaan tyyppiin joiden kanssa edelleen treenaamme. Tapiolan uimahallin huono puoli on, että uimareille on yleensä varattu vain kaksi rataa. Kuten lähes aina, nopeiden radalla oli paljon uimareita. Välillä päädyssä seisoi porukkaa koko radan leveydeltä, eikä kääntymään meinnannut päästä lainkaan. Fiilistä se ei kuitenkaan onneksi pahemmin haitannut.