Kisaraportti: Helsinki City Run 2015

Valmistautuminen lauantaiseen puolimaratoniin sujui hyvin. Keskiviikkona kävin uimassa, torstaina puolen tunnin juoksulenkillä ja perjantaina pidin lepopäivän. Perjantain pisin liikuntasuoritus oli nelisenkymmentä minuuttia kävelyä töistä Kisahallille ja sieltä takaisin rautatieasemalle. Numeron haku sujui nopeasti. Vain Intersportin kassoille oli jonoa, ja niinpä päätin olla ostamatta mitään.

Lauantaina ehdin syödä aamiaisen lisäksi myös kevyen lounaan ennen kuin oli aika lähteä lähtöpaikalle. Tänä vuonna ajoimme sinne Peten kanssa pyörällä. Jalat lämpenivät siinä tosi kivasti, vaikka kyllä pienen verryttelyn teinkin vielä ennen juoksua. Kävimme stadionilla katsomassa maalisuoraa ja sieltä on yksi kuvakin:

Lähdimme Peten kanssa eri lähtöryhmissä; hän toisessa ja minä neljännessä. Pidin viime hetkeen saakka päälläni hupparia ja verkkareita, koska auringon mentyä pilveen ilma viileni nopeasti. Vähän ripsi vettäkin, mutta onneksi niin vähän ettei se kastellut. Puolisen tuntia ennen lähtöaikaa (15:30) vein vaihtovaatteet säilytykseen ja lähdin verrailemaan lähtöpaikalle. Varttia ennen lähtöä otin yhden geelin ja vettä.

Juoksin lyhythihaisessa Heltrin paidassa ja shortseissa. Vähän tuli kylmä lähtöä odotellessa ja jossain tuulisissa kohdissa matkan varrellakin, irtohihat olisivat voineet olla aika hyvä lisä garderoobiin.

Pääsin juoksemaan ihan hyvistä asemista samantien tavoitevauhtia 5:30. Ekalla huoltopisteellä otin pari mukillista urheilujuomaa, ja niiden juomisen ajan kävelin. Kaupunginteatterin mäessä näin ensimmäisen kerran Heltrin mahtavan kannustusporukan, ja siitä sainkin niin paljon virtaa, että loppumäki tuntui nousevan kuin loikalla. Hyvä meininki hymyilytti vielä pitkään.

Hieman ennen toista huoltopistettä Keskuspuistossa otin geelin ja huoltopisteeltä kaksi mukia vettä. Huoltopistelläkin kaikki näytti toimivan hyvin, urheilujuomat ensin värillisissä mukeissa ja sitten vesi valkoisissa. Selkeää.

Vauhti alkoi tuntua joskus 12 kilometrin juoksun jälkeen. Jaoin siinä mielessäni matkaa osiin ja päätin yrittää pitää vauhtia yllä seuraavalle huoltopisteelle Huopalahteen. Taas pari mukia vettä ja matka vie pitkälle kierrokselle lahden ympäri. Heti kun vauhtia alkoi hidastua, alkoi takaa tulla porukkaa ohi. Eihän siinä auttanut kuin yrittää piiskata jalat taas töihin.

18 kilsan jälkeen oli henkisesti helpompaa, kun sain ottaa viimeisen geelin ja maali häämötti jo ainakin mielessä. Sokerista, kofeiinista ja toisesta Heltrin kannustusporukan äänekkäästä ohittamisesta huolimatta kilsat 17-19 olivat minulla kisan hitaimmat. Se vähän auttoi, että tiesin reitin hyvin. Se on tuttu työmatkapyöräilyistä ja lisäksi olimme kisapaikalle saapuessamme ajaneet juuri sitä samaa viivaa pitkin.

Viimeisessä mäessä Stadionin kulmassa aloitin jo loppukiriä, kun voimia tuntui olevan. Mäen päällä oli taas tuttu ihminen kannustamassa, tuntui kivalta. Oli ihan mahtavaa saada juosta sisään maratonportista  ja sainkin Stadionilla juostuille viimeisille 200 metrille ihan mahtavan fiiliksen päälle. Maaliin saavuin, kun kellossa oli 1:57:08. Suunto näytti keskivauhdiksi 5:30, kuten pitikin. Viikko sitten juoksin puoli tuntia pari sekuntia kovempaa kilsavauhtia ja se tuntui paljon pahemmalta kuin eilinen puolikas.

Loppuaika on myös uusi ennätykseni reilun minuutin marginaalilla, kun pari vuotta sitten alimittaisella HCR:llä juoksemaani noteerausta ei lasketa. Siinäkin mielessä olen tulokseen tyytyväinen.

Luottokuvaajani Pete otti kuvan, kun kävelen maaliintulon jälkeen hakemaan juotavaa.

Juoksu Stravassa:



Paljon kiitoksia huippukannustuksesta reitin varrella, siitä sai aina lisää virtaa ja etenkin fiilistä!