Täytyy nyt tosiaan opetella se segmenttien teko, kun täällä mökin suunnalla ei niitä niin kamalan montaa näytä valmiina olevan. Ainakin ne tavallisimmat lenkit tai edes niiden kiinnostavimmat pätkät voisi tehdä segmenteiksi, jotta aikoja olisi helppo verrata aikaisempiin ja muiden noteerauksiin samoilla reiteillä.
Meillä oli treenisuunnitelmissa tälle päivälle parin tunnin pyörälenkki, ja ylämäet piti ajaa reippaasti. Niinpä Pete suunnitteli meille reitin, jossa oli ihan kivasti mäkeä. Yhteensä nousua kertyi Ambitin mukaan reilut 500 metriä. Ajoimme Kasvihuoneilmiöltä Saukkolaan, sieltä Karjalohjalle ja edelleen Suomusjärven kirkonkylään, josta vanhaa ykköstietä takaisin Kasvihuoneilmiölle.
Ennen lenkkiä minun piti vaihtaa eturengas, se kun oli tyhjentynyt yön aikana. En meinannut millään saada rengasta vanteelta, ja hermo meinasi mennä yrittäessä. Toinen ongelma ilmeni, kun yritin täyttää saada uuteen renkaaseen ilmaa hiilidioksidipatruunalla. Sekään ei onnistunut kun en saanut osia tarpeeksi tiiviisti kiinni venttiiliin. Ilmaa meni muuallekin kuin renkaaseen, ja lopulta piti turvautua jalkapumppuun.
Minun on nyt vain kerta kaikkiaan vaihdettava se rengas niin monta kertaa, etten hermostu jos joudun tekemään saman kisassa. Varmuuden vuoksi aion ottaa mukaan myös pienen taskuun sopivan pumpun, vaikka osaisinkin käyttää niitä patruunoita, joilla homma käy onnistuessaan tosi sukkelaan. Minulle ei saa käydä niin, että rengas puhkeaa enkä saa enää uutta alle. Olisi kamalaa, jos vuoden valmistautumisen jälkeen kisa katkeaisi johonkin niin typerään juttuun.
Ajoin nyt ensimmäistä kertaa pyörälläni, johon on vaihdettu uudet kompaktikammet. Samalla huollossa meni uusiksi melkein koko voimansiirto, kun vaihtoon menivät myös takapakka ja ketjut. Mäkisellä reitillä tulivat kaikki vaihteet käyttöön jo heti ekalla lenkillä. Kyllä nyt kelpaa ajella!
Kelikin oli yllättävän lämmin, ajaessa tuli siis oikein hiki. Hanskat olivat liian paksut, kädet kuumenivat ja piti pysähtyä, että sain otettua geelin noin tunnin ajon jälkeen. Onneksi Pete lähtiessä vähän kyseenalaisti kenkien neopreenisuojien pukemista, muuten olisivat varmasti varpaatkin hikoilleet. Nyt sentään niillä oli mukavat oltavat.
Meillä on tänään juhlapäivä. Tapasimme teekkarikaverini, nykyisen mökkinaapurimme vappubileissä ensi kertaa 28 vuotta sitten. Viikon tapailun jälkeen tuli ensimmäinen jännä paikka, kun Pete lähti keikkamatkalle New Yorkiin viikoksi. Paluunsa jälkeen jatkoimme onneksi siitä mihin jäimme, ja nyt joitakin vuosia myöhemmin vietämme tässä Strava-kuninkaallisessa perheessä reilun kuukauden sisällä vielä sekä Peten että molempien lastemme synttäreitä. Kuopuksemme täyttää 18 vuotta ja armeijassa oleva upseerioppilaamme pyöreitä, 20. Ai niin ja 22-vuotishääpäiväkin on tulossa. Skool!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti