perjantai 22. toukokuuta 2015

Työtapaturma

Töpeksin tiistaina kahvitauolla töissä kun olin leikkaamassa ihanaa tummaa leipää, ja leipäveitsi lipsahti peukaloon. Peukkuun tuli noin kolme senttiä pitkä palkeenkieli, ei kovin syvä kuitenkaan. Työkaverin avustuksella sain haavan sidottua, ja omalle paikalleni palattua tuli pieni heikotuskohtaus ja piti mennä viideksi minuutiksi makaamaan jalat ylhäällä.

Koska peukkua edelleen särki kun olin taas toimintakykyinen ja vertakin tuli, kävin näyttämässä sitä työterveyshuollossa Diacorissa. Sairaanhoitaja puhdisti haavan ja kutsui paikalle lääkärin, joka voisi tikata sen haavan kasaan. Siinä odotellessa ehdimme hyvin puhua puolisen tuntia triathlonista. Lääkärin tultua paikalle hän ensin puudutti sormen ja sitten ompeli siihen neljä kaunista tikkiä.

Kotimatkalla junassa toissapäivänä. Peukalo puudutettu, tikattu ja sidottu.
Tilanne nyt, peukalo tikkeineen Micropore-teipin alla.

Ainoa harmi tässä tapaturmassa on, että uintikieltoa tuli viikko. Tikit poistetaan tiistaina ja uimaan pääsen keskiviikkona, jos paraneminen etenee suunnitellusti. Jää siis avovesiuintikausi nyt viikonloppuna avaamatta. Toisaalta se kauden avaaminen voi ensi viikonloppuna olla vähän kivempaa, kun vedet ovat vähän vielä ehtineet lämmetä. Olisi kiva jo pian päästä kokeilemaan uutta märkkistä oikeassa ympäristössä.

Pyöräillä ja juosta saan, kun peukalo ei hikoile. Eilen kävin Hepon yhteislenkillä Bembölestä Klaukkalaan ja takaisin. Meitä oli vähän toistakymmentä pyöräilijää. Ihan niin kontrolloitua ryhmäajo ei ollut, kun olisin toivonut: paremmin olisi voinut merkkejä näyttää, väistää takaa tulevia autoja ja välttää sitä vastaantulevien kaistaa myös alamäissä. Edessä ajanut ojaan niistäjäkin alkoi siinä matkan edetessä ärsyttää, ei ole kivaa ajella räkäpilvessä. Noh, huomenna lähden varmaan pyörälenkille itsekseni.

Täytyy varmaan lisätä leipäveitsi listalleni asioista, joita pitää vältellä kahta viikkoa ennen Ironmania!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti